sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Täyttä elämää - hoidoista huolimatta

Kevät on vaihtumassa kesäksi ja valoa riittää pitkälle iltaan. Pihani on puhjennut kukkaan, ja olen itsekin täynnä tarmoa, vaikka sytostaatit ovatkin verottaneet kunnostani sen terävimmän kärjen; teroittamaan ehdin sitten taas syksyllä sytkyistä selvittyäni. Ruohonleikkurin huollettuani (oli jo aikakin opetella lisäämään öljyä!) ajelin tänään ensimmäisen kerran nurmikonkin, pihapuuhat ovat työllistäneet viime aikoina muutenkin. Mukavaa ja monin tavoin palkitsevaa hyötyliikuntaa: voikukkia, rönsyleinikkejä, vuohenputkia ja juolavehniä kitkiessä ketteröityy ja puiden ja pensaiden leikkaamisessa ja oksien silppuamisessa voimistuu syöpäpotilaskin kummasti. :-)

Elämä on siis palannut kaikenlaisista kolotuksista ja jomotuksista huolimatta suht' normaaliksi, vaikkei leikkauksestanikaan ole kulunut vasta kuin kolme kuukautta (28.2.). Aika menee taaksepäin katsoessa tosi nopeasti. Tosi nopeasti edistyy myös tämä kakkosprojektini, sytostaateista on takana jo kaksi kuudesosaa. Eteenpäin on tätä polkua tallattavana vielä melkein toiset kolme kuukautta; kesä-, heinä- ja elokuu kuluvat vielä enemmän tai vähemmän sytkyjen aiheuttamissa meritautifiiliksissä. Ensi viikon hoitojen (kolmas ja samalla viimeinen docetakseli) jään pariksi kuukaudeksi "keinumaan" ihan vain tämän taudin kanssa, työt saavat odottaa tyynempiä aikoja.

Saan olla onnellinen, etten lukeudu kaikkein meritautisimpaan joukkoon, vaan selviän (tai ainakin tähän asti olen selvinnyt) suht' pienillä aallokoilla. Ihan tasaista ei ole minullakaan, mutta kun osaan varustautua ja asennoitua tälle matkalle ja välillä eteen tuleviin myrskyihin oikein, selviän kyllä. Hoitoja en ole pelännyt missään vaiheessa muutenkaan, minulla kun oli edellisestä kerrastani hyvät kokemukset ja ymmärrän, että nämä toisetkin hoidot ovat kaikki vain omaksi parhaakseni. Muut ihmiset tuntuvat pelkäävän hoitojani ja niiden vaikutuksia paljon enemmän - syöpähoidot ovat aika hurjassa maineessa, kuten kaikki muukin syöpään liittyvä. Toivottavasti myytti murtuisi edes hieman tämän blogini myötä, vaikka toisaalta on kyllä ihan totta, että osalle ihmisistä syöpähoidot ja -taudit ovat todella kovia paikkoja, joista ei ihan pienillä merenkäynneillä selvitä - rajumyrskyksi yltyminenkään ei ole mitenkään harvinaista, ihmiset reagoivat hyvin eri tavalla.

Testasin lääkkeettömän väliviikon vointiani tänään myös muutamassa huvipuistolaitteessa - ihan hyvin meni: viikinkivenettä hurjempaan rynkytykseen en olisi uskaltanut mennä muutenkaan. Parissa muussa laitteessa ei tarvinnut edes kiljua, vaan onnistuin nauttimaan sekä koskiseikkailusta että keinukarusellista ihan vanhaan malliin. Toivoa tuli siis taas tupaan roppakaupalla, kun pystyin tekemään samoja (joskin ihan hulluja) asioita kuin ennenkin. Toimintakykyä riitti huvipuistoonkin, ei huonosti tämänikäiselle! :-)

Täyttä elämää olen kalenterini mukaan elänyt muutenkin, välillä toki pieniä aikalisiä ja huilitaukoja ottaen. Osa-aikatöissä olen jaksanut käydä ihan hyvin, samoin olen puuhaillut kaikenlaista muuta mukavaa. Elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta hienoja tanssiesityksiä olen käynyt katsomassa joka viikko. Niitä riittää vielä parille seuraavallekin viikolle. Peruskouluaan päättävä vanhempi tytär esittää ensi viikolla koulukavereidensa kanssa "vanhojen" tansseja, pienempi neiti puolestaan tähtää joukkueensa kanssa seuraavalla viikolla kisattaviin SM-mittelöihin. Jännitystä ja hienoja hetkiä on siis taas luvassa äidille! Kevätjuhliin saan varustautua tällä kertaa ekstranessuilla: nuorimmaisenikin kun on lentämässä pois tutusta alakoulusta. Pitkä, kuuma ja valoisa kesä alkaa ensi viikolla meille kaikille.

"Valoa kohti.
Valoon.
Mutta ensin pimeän läpi.
Ensin etsittävä
pimeälle nimeä,
ensin etsittävä
pimeästä ovi
itsensä kokoinen,
mentävä läpi
pimeän puhki.
Yksin. Yksin,
itseään kysyen
pelkonsa nimeä kysyen.
Mentävä
pimeän taakse
kohti
läpi.

Ja katso: valkenee!
ja katso:
eräänä päivänä
kaikki valoa."

- Maaria Leinonen


Lähde:

Maaria Leinonen 1991. Sanat kuin ystävän käsi. Valitut runot 1980–1990. Kirjapaja.

11 kommenttia:

  1. PS. Kun tulin tänä iltana tänne blogiini pienen luovan tauon jälkeen, oli tilastojen mukaan tällä välin mennyt rikki jo 5000 kävijän raja!

    VastaaPoista
  2. Ja vielä toinenkin pieni lisäys: Kävin tällä viikolla juttelemassa syöpäpolin psykologisen hoitajan kanssa. Lopputulema oli aika lohdullinen: en vetistelyistäni huolimatta ollut ammattilaisen mielestä ainakaan enää ahdistunut tämän tautini vuoksi. Kuten en taida ollakaan. :-)

    VastaaPoista
  3. Mukavaa kuulla, että hoidot on sujunut ilman suurempia ongelmia!
    Voimia tuleviin hoitoihin!

    VastaaPoista
  4. Odottelinkin jo uutta postausta!
    Kevät ja toukokuu ovat sitä kaikkein kiireisintä aikaa pihalla ja puutarhassa. Hienoa, että jaksat puuhata siellä hoidoista huolimatta! Ja onhan se tavallaan hyvää sielunhoitoa samalla!
    Aurinkoisia hetkiä pihahommissa ja välillä vaikka lepotuolissa!

    VastaaPoista
  5. Kiitos molemmille! Lepotuoli on kyllä vielä kaupassa, arvon parhaillaan sen ja puutarhakeinun välillä. Riippumattokin olisi kyllä aika kiva! :-)

    Ottakaahan itse myös rennosti ja nauttikaa valosta ja lämmöstä.

    VastaaPoista
  6. Kiva kuulla, että voit olosuhteisiin nähden hyvin. Onko sulla vielä hiuksia päässä? Multa taitaa lähteä nyt viimeisetkin ja ihokin kukkii kevään kunniaksi...

    Toivottavasti saadaan pian takaisin ihana auringonpaiste ja lämpö.

    VastaaPoista
  7. Hei Elina!

    Hyvä ja reipas olo vaihtui kyllä nopeasti kirjoituksen jälkeen: heräsin eilen aamulla kurkkukipuun ja läksin sitten kuusisatasen Buranan jälkeen töihin. Huono idea, illalla oli jo vähän kuumetta. :-( Veriarvot ovat ilmeisen matalat just nyt, ja kun lapsetkin ovat sairastelleet, ei ole mikään ihme, että sain taudin itsekin. Nyt sitten vedetään nuorimmaisen kanssa kilpaa mustaherukkamehua ja niistellään. Huomenna pitäisi käydä Radiuksessa antamassa labrat, mikä varmaan vielä ihan onnistuukin - se, annetaanko mulle torstaina docetakselia, onkin sitten jo ihan toinen juttu. Toivottavasti parin päivän lepo auttaisi ja riittäisi. Ei ehkä riitä. Kovin vaihtelevaa on tämän polun tallaaminen, koskaan ei voi tietää, mihin suuntaan olo seuraavana päivänä menee.

    Hiuksia mulla on edelleen - sulkasadosta huolimatta - enemmän kuin monella on normaalisti, mulla totisesti oli mistä lähteä harventamaan. Jo kerran aiemmin (2001) sytkyillä lähteneet hiukseni kasvoivat aikanaan ERITTÄIN vahvoina, ja olivat jo aika pitkätkin. Suortuvia ja kihartuvia on kyllä pudonnut joka paikkaan, koko ajan lähtee lisää. En ole kuitenkaan nyt valmis ajamaan hiuksia pois ennen kuin on ihan pakko, viimeksi ajoin kaikki heti sulkasadon alettua. Kolmannen ison sytkyn jälkeen lähtölaskenta varmaan kiihtyy ja "kivan kevyt kesätukka" on auttamatta tiedossa mullekin.

    VastaaPoista
  8. Voi ei! Toivottavasti saat häädettyä pöpöt ja saat sytkyt ajallaan. Nyt lepoa ja vitamiinejä! Tätä on hyvä toitottaa muille, kun olen itse huono pysymään ihan petipotilaana. :) Näin koulujen juhlaviikolla lepoa on varmasti helpompi suunnitella kuin toteuttaa.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  9. Kahden päivän totaalilepo tepsi ja arvot olivat kuin olivatkin kohdallaan. Kolmas iso sytky siis onnellisesti (?) suonessa ja kahden viikon Xeloda-urakkakin alkoi taas. :-)

    VastaaPoista
  10. Loistavaa! :) Tulin just tarkistamaan, oletko laittanut viestiä.

    VastaaPoista
  11. Parsakaalia kannattaa syödä ja pippuri siihen lisättynä 1000- kertaistaa syöpää tuhoavan vaikutuksen.

    VastaaPoista