sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Janoinen itsensätutkija

Tiedonjano on kummallinen juttu: toisilla sitä on asiaa kuin asiaa kohtaan ihan loputtomasti, toisilla vähemmän. Erityisen hyvin erot näkyvät sairastumiseen liittyvän tiedon janoamisessa: yhdelle ei riitä mikään ja kysymyksiä on koko ajan enemmän kuin vastauksia, toinen taas ei halua tai uskalla lukea tai kysellä sairauteensa liittyvistä asioista juuri mitään. Kultainen keskitiekin varmaan löytyy.

Itselläni tiedonjano on ollut sammumaton, ja olen nyhtänyt sitä välillä tyhjästäkin, soveltanut lukemaani ja kokemaani sekä tehnyt omien (ja välillä vähän muidenkin) sairastumis- ja sairastamiskokemusteni pohjalta omaa oloa helpottavia tai hankaloittavia tulkintoja tulevasta.

Pohdintavaihe on tässäkin tutkimusprosessissa se haastavin, aineistonkeruu sen sijaan menee muiden määrittelemän suunnitelman ja aikataulun mukaan, sen kun vaan seuraa johtajaa: menee minne käsketään silloin kun käsketään ja tekee mitä käsketään.

Johtopäätöksiä pääsee tekemään vasta vuosien päästä, toivottavasti kaikin puolin positiivisista tuloksista. Jatkotutkimuksiakaan ei voi valitettavasti sulkea pois kuvioista koskaan, niitä voi tulla eteen ilman sen kummenpia suunnitelmia ja apurahahakemuksia...

Haasteelliseksi tämän homman tekee se, että tutkimusongelmat ja -suunnitelmat vaihtuvat työn edetessä, ja se, ettei itsensätutkija ole millään tavoin objektiivinen. Tutkimusresurssienkin kanssa on vähän niin ja näin: rahoituksesta vastaavat Kela sekä tutkija itse ja aikaa on monesti revittävä yöunista, pohdintoihin ainakin. Aineistonkeruuvaiheeseen saa onneksi tarvittaessa Kelan rahoittamaa tutkimusvapaata.

Oikea ja oikea-aikainen tieto antaa toivoa sairastuneelle, tutkittu juttu, jonka nämä omatkin tutkimukseni vahvistavat. :-)

PS. Jonkunsorttinen tutkijaluonne vaikuttaa varmaan taustalla (vaikka en tutkija olekaan, tuplamaisteri kuitenkin, eli pari gradua on tullut ponnistettua maailmaan), tulee pohdittua välillä tällaisiakin.

2 kommenttia:

  1. Heips,

    oletko lukenut Marja Aarnipuron Rintasyöpävuosi-kirjan? Siinä oli loistavasti kuvattu (monen muun asian ohella) oireiden bongaamista hoitojen jälkeen.

    nimim. tuleva luulosairas :)

    VastaaPoista
  2. Heips!

    Joo, toki olen lukenut, heti tämän kakkoskierroksen alkumetreillä.

    Marja kirjoittaa parhaillaan jatko-osaa syöpähoitojen jälkeiseen kuntoutumiseen liittyen, odotan jo innolla sen ilmestymistä, liuskoja on kasassa jo iso kasa. :-)

    VastaaPoista