Vuosi sitten olin juuri elänyt monta kuukautta syöpäpotilaan lukujärjestyksen mukaan, elämäni oli kulunut kolmen viikon sykleissä omaa, onkologien hyvin suunnittelemaa rataansa: hulluja kortisonipäiviä seurasivat matalavauhtiset laskut ja niiden jälkeen taas normaalimmat noususuhdanteet. Ja sitten taas sama rumba uusiksi.
Vuoristorata kuvaa tosi hyvin sytostaattihoidokin elämää. Aivan mahtava on myös jonkun "kollegan" viime vuonna julkaisema huvipuistovertaus: Syöpälandian kausikorttia ei kukaan meistä itselleen tilaa, mutta aika monille sellainen jostain tupsahtaa. Ylös ja alas ja ympäri - hei!
Tänään omenanpudokkaita pihalla poimiessani tulivat hyvin elävästi mieleen paitsi viime syksyn mahtava omenasato myös viimesyksyiset ei-ollenkaan-niin-mahtavasti tulehtuneet kynnet, jotka aiheuttivat tosi paljon harmia juuri parhaaseen omena-aikaan. Kaiken se kärsii...
Ohimenevät ja suhteellisen pienetkin harmit harmittavat silloin, kun ne osuvat omalle kohdalle. Ja kyllä ne muitakin ainakin hieman kauhistuttavat, omat tyttäreni eivät esimerkiksi ollenkaan tykänneet, kun esittelin kynsistään tarkoille neideille omia irtoamassa olevia ja milloin minkäkin väristä eritettä erittäviä kauhistuksiani.
Seuraava vuosipäivä koittaakin sitten jo heti ensi kuun alussa, kun tulee täyteen elämäni ensimmäinen estrogeenitön vuosi. Kiltisti olen pistänyt kuukausittaiset procrenini ja popsinut päivittäiset letrotsolini lääkärin ohjeistusten mukaisesti. Aikamoista psyykkausta on hirmuisten hikiaaltojen sietämisessä välillä vaadittu: eipähän pääse nesteitä kertymään elimistöön, kun kaikki tulee ulos ihon läpi, kuten omista vaihdevuosistaan viisastunut työkaverini minua lohdutti. Lohtu se on pienikin lohtu. :-)
Isompi lohtu on se, että alan uskoa näiden vielä ainakin pari vuotta samantyyppisinä jatkuvien "tehohoitojen" hoitavan myös tautini: ilman estrogeenia ei erittäin estrogeenipositiivisten syöpäsolujeni pitäisi kaupunkilaisjärkeni mukaan pystyä jakaantumaan, vaan viimeistenkin sisupussisyöpäsolujen kuvittelisi kupsahtavan nälkäkuurille jouduttuaan.
Toivon omenoita koko puullinen teille kaikille! <3
Onnea vuosipäivästä. Mun pitäisi aloittaa kolmas 14 päivän Xeloda satsi ylihuomenna. Ajatuskin tuppaa ahdistamasn.
VastaaPoistaTsemppiä koitokseen sinulle!
PoistaXelodan erilaisilta sivuoireilta ei valitettavasti monikaan meistä välty, mutta kun oikein tsemppaa, niin jaksaa niitä paremmin.
Ajattelin aina itse, että kyseessä on tosi vahva uusi lääke, jonka tehokkuudesta on saatu tosi hyviä tutkimustuloksia ja että olemme tosi etuoikeutettuja, että saamme sitä: apteekissa käydessä olin tosi kiitollinen julkisesta terveydenhoitosysteemistämme. Kolmella eurolla sai lunastettua tosi arvokkaan satsin.
Kaikesta tästä huolimatta isojen tablettien nieleminen (mulla oli 3 + 4 päivässä aina se kaksi viikkoa kerrallaan, yhteensä kaksitoista viikkoa) tökki sykli sykliltä enemmän. Alas ne kuitenkin menivät, ja haitat olivat ohimeneviä.