Luontoa, luentoja ja liikuntaa

Viisipäiväinen kuntoutus"viikko" hujahti nopeasti ja mukavasti, ja eilen oli aika palata taas takaisin kotiin. Sain kurssilta sen, mitä lähdin siltä hakemaan: breikin arkeen, jossa ei liiemmälti breikkejä ole. Oravanpyörä pyörii koko ajan, välillä se on hyvä hetkeksi pysäyttää ja nauttia ansaitusta levosta, kuten tässä Kruunupuiston Jugend-talon seinällä olevassa taulussa:

Maanantaisen kirjoitukseni jälkeen ehdimme tehdä vaikka mitä: Kelan kustantama sopeutumisvalmennus ei todellakaan ole mitään paikallaan makaamista, kuten Takaharjun parantolan (= nykyinen Kruunupuisto) tubipotilailla aikoinaan: ohjelmaa riitti parhaimmillaan aamukahdeksasta iltayhdeksään, ja erilaisia palautteita ym. lomakkeita täytettiin harva se päivä.

Ryhmähenkemme nostatus alkoi jo ensimmäisenä iltana miettisessämme ja askarrellessamme ryhmän nimeä, tavoitteita ja tunnelmia. Tässä teille vilkaistavaksi Suomen parhaiden "Hikikarpaloiden" totuuksia ja toiveita koko pahvillinen ja vähän ylikin - olimme ensimmäinen ulokkeellisen pahvitaulun aikaan saanut sopeutumisvalmennusryhmä! (Huom. Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.)

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä iltana saimme kuulla kerrassaan upean plastiikkakirurgin luennon. Kokenut ja taitava lääkäri kävi läpi muitakin rintasyöpään liittyviä asioita ja keskustelimme monessa kohdassa. Täsäs pari mielenkiintoista poimintaa luennolta:
- Lehmillä ei ole rintasyöpää, sillä ne tuottavat maitoa koko ajan. :-)
- Korjausleikkausmenetelmän valintaan vaikuttavat ennen kaikkea potilaan terveystilanne, yleiskunto, ikä sekä aikaisemmat vatsan alueen leikkaukset. 
- Paras menetelmä - "rinnankorjausleikkausten Mercedes" - on vapaa omakudossiirre vatsanpeitteistä eli ns. TRAM-leikkaus mikroneurovaskulaarisella tekniikalla. TRAM-leikkauksessa voidaan siis nykyisin siirtää verisuonten lisäksi myös hermoja, ja kudossiirteeseen (= uuteen rintaan) saadaan näin verenkierron lisäksi mukaan myös tuntoa, mikä kuulostaa ihan uskomattomalta.

Meille luennoinut savonlinnalainen plastiikkakirurgi Helena Puonti tekee parhaillaan väitöskirjaakin juuri näistä mikroneurovaskulaarista TRAM-leikkauksista. Jos saisin valita, menisin heti hänen potilaakseen! Ensi vuoden alusta alkaen Suomessa on ainakin periaatteessa mahdollista valita hoitopaikkansa, kun uusi laki tulee voimaan. Tässä esimerkiksi yksi Helenan taidonnäyte:

Kuva: Helena Puonti (Luento 5.9.2013)

Syyskuun alku on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen lämmin, ja komean kauniissa Punkaharjun maisemissa oli nautinnollista tutkailla luontoa kaikilla aisteilla; makuaistimukset jatkuvat vielä täällä kotona, puhdistin eilen illalla harjumetsistä löytämäni kantarellit! Aktiivinen ja oma-aloitteinen ryhmämme sai siirrettyä useampiakin luokkaluennoiksi suunniteltuja sessioita ulos luontoon, rantasaunalle, paviljonkiin ja kurssin huipennukseksi katamaraanillekin. Juttu luisti ryhmän naisten kesken, ja saimme varmasti kaikki itsellemme uusia ystäviä, unohtumattomia muistoja ja ennen kokemattomia kokemuksia. Itse kävin esimerkiksi elämäni ensimmäisessä jalkahoidossa.

Me eri puolelta Etelä-Suomea Savon sydämeen saapuneet naiset saimme eräältä kouluttajaltamme Tommy Tabermannin Roadmapin kartaksemme:

"Jotka tulevat suorinta tietä,  
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
  polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,  
että eksymättä 

et löydä perille."