Korjausleikkauskertomus, osa III

Aurinko paistaa upeasti, mutta minä vaan pötköttelen omassa sängyssä läppärin kanssa. Tulehdus ei ole vielä ihan täysin ohi, väsyttää vieläkin ja tajuan, että nyt kannattaa levätä eikä kaihoilla pihalle. Pihatyöt eivät karkaa, vaikka en niitä lähiviikkoina tekisikään. Sinivuokkoja pitää kyllä käydä vähän bongaamassa jossain vaiheessa.

Sairaalan tukivyö. Ei ole ikävä.

Tämänpäiväiset tunnelmat ovat ehkä hieman tunnepitoisempia kuin faktojen luetteluun keskittynyt eilinen postaukseni. Palaan siis täältä luonnonmateriaaleista valmistetusta kotisängystäni vielä hetkeksi muovilla vuorattujen sairaalavällyjeni väliin. (Muovipintaiset patjat ja tyynyt kuumeisella potilaalla eivät todellakaan ole se juttu...) Tässä muutamia lainauksia muistikirjastani työkännykkäkuvin höystettyinä Taysin 8. kerroksesta.:

Happibaari oli auki aika usein, tässä Atrodualin vuoksi ilmaa.

Torstai 20.3.: "Päässä jyskyttää, vatsa on tosi kipeä ja tuntuu, etten saa happea kunnolla. Vatsa pullottaa nesteiden, suolikaasun ja tosi tiukan ja hikisen tukivyön vuoksi. Hengitys on pinnallista, haukon happea ja välillä tuntuu, kuin tukehtuisin. Veren happisaturaatio on ilman lisähappea vain vähän yli 70. Ilmaa on vaikea saada hengitettyä alas keuhkoihin. -- Illalla Acutassa ultrassa: paljon ilmaa suolistossa." Nousin ensimmäistä kertaa ylös sängystä kahden fysioterapeutin avustamana ja opastamana. Pelotti, mutta onnistui. Sain kukkia ja yksi rintsarisisko piipahti.

Herkullisen näköinen pöytäni.

Perjantai 21.3.: "Happiarvot ja hengittäminen olivat edelleen huonot, ja aamukierrolla ollut lääkäri laittoi lähetteen keuhkojen tt-kuvaukseen. Taas mentiin sängyllä ympäri Taysia. Oli aikas kamalaa suoristautua tt-kuvauslaitteeseen, kun ei vatsa taipunut eikä ihan makuuasennossa pystynyt hengittämään. Koneessa piti vetää ilmaa sisään ja olla sitten hengittämättä hetken aikaa - ei mitään herkkua sekään! Onneksi kuvaus oli nopea juttu, ja taas sängyteltiin takaisin osastolle. Tt-kuvan tulos oli aika karu: keuhkoembolia periferisissä suonissa keuhkojen alaosassa ja keuhkokuumetta samoin keuhkojen alaosassa. Selitykset hengitysvaikeuksille tulivat siis nopeasti, ja hoito aloitettiin heti. Tuhdimpi Innohep (14 000 IU) aiemmin käytössä olleen 4500:n sijaan, lisäksi vielä Marevan-hoitoa puoli vuotta. Vanhojen mummojen juttuja jälleen." Ystäviä ja perhettä kävi katsomassa: piristi hieman kuulla sairaalan ulkopuolella tapahtuvista asioista. Sain lisää kukkia ja ekan suklaalevyn.

Lauantai 22.3.: "Lauantai-illan huumaa Taysin 8. kerroksessa: sain käppäkaveriksi 37-vuotiaan nuoren miehen, jolta oli pamahtanut sääriluu poikki eilen illalla. Juttua riittää... -- Toinen vatsan dreeneistä otettiin pois." Äitini ja nuorimmaiseni kävivät katsomassa, rauhallisempi päivä kuin perjantai.

Sunnuntai 23.3.: "Katetri sekä toinen vatsan dreeni ja rinnan dreeni otettin pois. Pääsin suihkuun ja pesemään hiukset ensimmäistä kertaa tiistai-illan jälkeen! Kuumetta edelleen." Äitini ja poikani kävivät moikkaamassa.

Maanantai 24.3.: "Otettiin tavallinen keuhkokuva, josta näkyi, että keuhkokuume on jo parempi. Kuumetta yhä, meni ylös-alas. Kuume saattaa johtua tukosten sulamisesta. Aloitettiin Marevan, iso Innohep menee edelleen iltaisin." Yksi työkaverini sekä äitini kävivät katsomassa. Sain lisää suklaata.

Sitä saa, mitä seuraa.

Tiistai 25.3.: "Nukuin huonosti taas: heräsin hikisenä kello 4.30, kävin vessassa, join vettä ja yöhoitaja toi Panadolin kuumeeseen. Tyynyn ja patjan päälle illalla laittamani kylpypyyhe oli aivan märkä. En nukahtanut enää uudestaan." Sain jättää puna-hopeisen ystäväni "avaruuspeiton" pois käytöstä, kun rinnan lämpö pysyi niin hyvänä. Aluksi tunnin välein yötä päivää tehtyä kielekkeen lämpötilan ja verenkierron seurantaa oli harvennettu pikku hiljaa. Yksi työkaveri, äiti, veli, serkku ja keskimmäinen kävivät visiitillä päivän mittaa. Sain taas lisää suklaata. :-)

Hyvin palvellut ystäväni.

Keskiviikko 26.3.: "Kysymyksiä lääkärinkierrolle: Saanko lentää toukokuussa? Mihin pistän Procrenin? ..." Päätin, että en lennä, vaikka toinen lääkäri olisi antanut luvan. Procrenin voin pistää jatkossa vaikka "jenkkakahvoihin". -- Aamulla otettiin vielä kuusi putkea verta tarkempia tukostutkimuksia varten. Pääsin kotiin kello yhden aikoihin, kun äitini tuli hakemaan minua; ei "mieheni", kuten hoitaja arveli. Samainen hoitaja muuten ihmetteli kovasti, kun kerroin poikani tuoneen minut sairaalaan, oli luullut nuoremmaksi. :-)  Kotimatkalla poikettiin tukisukkakaupassa ja apteekissa; shoppailuihini meni yhteensä reilut 300 euroa.

Mennyt sairaalaviikko oli tapahtumarikas niin hyvässä kuin huonossakin, että sen sulatteluun menee varmasti vielä hetki. Itse päätin kuitenkin leikkaukseen mennä, vaikka se ei pakollinen tai henkeä säästävä ollutkaan. Turhaa olisi komplikaatioiden vuoksi katua tai katkeroitua. Kaksi vuotta tukisukkaelämää edessä, kaksirintaisena. Kaksi vuotta proteesielämää takana, yksirintaisena.