Rintasyöpähoitoihin liittyy paljon kehollisia muutoksia,
joilla on vaikutusta minäkuvaan ja naiseuden kokemiseen. Niillä voi olla vaikutuksia
myös oman arvon säilymiseen ja kuntoutumiseen. Jos ei pysty sisäistämään näitä
muutoksia minäkuvaansa, on riski siihen, että minäkuva muuttuu negatiiviseksi,
mikä voi laukaista masennusta. On tärkeää hyväksyä hoitojen aiheuttamat
muutokset ja oppia tuntemaan kehon muuttuneet toiminnot. (Leidenius ym. 2010,
1219).
Rintasyöpädiagnoosi vaikuttaa aina
ihmiseen negatiivisesti, mutta leikkauksen laajuudella on suuri vaikutus
toimenpiteen jälkeiseen seksuaaliseen elämään ja itsetuntoon. Tyytyväisimpiä leikkauksen jälkeiseen seksuaalisuuteen ja
kehonkuvaansa ovat naiset, joille on tehty säästävä leikkaus. Myös ne, joille
on rakennettu uusi rinta leikkauksen jälkeen, kokevat seksuaaliset ja
itsetunto-ongelmat vähäisiksi. Suurin negatiivinen vaikutus seksuaaliseen
elämään ja itsetuntoon leikkauksen jälkeen on niillä naisilla, joilta leikataan
koko rinta eikä sitä rakenneta uudelleen. (Makropoulos ym.
2009, 182–188.)
Eheytymisprosessissa tarvitaan voimavaroja ja jokainen
ihminen on tehtävässä yksin, koska kukaan muu ei voi parantaa toisen minäkuvaa.
Sen työstäminen tulee omasta itsestä, vaikka sairastunutta voikin tukea,
rohkaista ja kannustaa. Vaikutukset vaihtelevat, ja niihin vaikuttavat myös
henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten voimavarat, joita ovat vahvuus, aikaisempi
suhde omaan kehoon, persoonallisuus ja ihmissuhteet. (Rosenberg 2007, 23.)
Tärkeintä on pystyä puhumaan muutoksista ja tuntea, että
omat mielipiteet ovat vain omia. Muut ihmiset eivät välttämättä ajattele
muutoksia yhtä negatiivisesti kuin sairastunut itse. Eheytymiseen riittää
useasti tunteiden salliminen, muiden ihmisten tuki ja muut yksilölliset keinot.
Ennalleen minäkuva ei välttämättä koskaan tule ja jonkinasteinen suru voi jäädä
pysyväksi ominaisuudeksi. Suru voi myös johtaa elämänlaadun laskuun ja
psykososiaalisiin ongelmiin. Vaikeissa ja pitkittyvissä ongelmissa tarvitaan
ammatti-ihmisten apua: heidän avullaan minäkuvaa voidaan eheyttää erilaisia
terapioita käyttäen. Muiden ihmisten tulee ymmärtää, että minäkuvan muutokset
ovat intiimi ja haavoittuva alue eivätkä he saa väheksyä sen tuomia ongelmia. (Rosenberg
2007, 23–24.)
Minäkuvan muutokset johtuvat osaksi myös sairauden tuottamista
ulkoisista muutoksista, mutta niihin on nykyään olemassa erilaisia ratkaisuja.
Rintasyöpään sairastuneella on mahdollisuus osa- tai kokoproteesiin; proteesin käyttö
voi kuitenkin rajoittaa ihmisen halukkuutta käydä esimerkiksi uimahallissa ja
voi näin ollen vaikuttaa ihmisen arkielämän mielekkyyteen. Myös rinnan korjausleikkaus on mahdollinen useimmissa tapauksissa. (Rosenberg 2007, 24–25.)
Sairastuneen itsetunnon palauttamisessa on tärkeää
läheisten, ystävien ja mahdollisen kumppanin rooli. Myös sairastuneen omaa
aktiivisuutta korostetaan, sillä passiivisuus voi lisätä riskiä sairastua
masennukseen ja edesauttaa rikkinäisyyden tunnetta. Jokaisella ihmisellä on
oma henkilökohtainen keinonsa, jolla hän tuo aktiivisuutta elämään. Keinoja
voivat olla esimerkiksi liikunta, ostoksilla käynti tai luonnosta nauttiminen.
(Pellinen & Rosenberg 2008, 31.)
Minäkuvan muutoksen aiheuttamat tunteet ovat yleisiä
sairastuneella ja niitä on muiden vaikea käsittää. Rikkinäisyys on sekä tunne
että fyysinen tila. Keho, jonka ihminen on oppinut tuntemaan, ei tunnu eikä
näytä enää samalta. Tunteet ovat kuitenkin yksilöllisiä. Kehon ja mielen uuden
kokonaisuuden rakentaminen ei tapahdu koskaan itsestään. Yrittäminen ja rohkeus
ovat silloinkin tärkeitä. On hyvä muistaa myös se, että omaiset eivät näe
muutosta samalla tavalla kuin sairastunut itse. He näkevät kyllä muutoksen,
mutta vain osana kokonaista naista. He näkevät myös muutoksen taakse. (Pellinen
& Rosenberg 2008, 31–32.)
Rinnankorjausleikkaus voi luoda sairastuneelle suuret
odotukset eheytymisen ja minäkuvan suhteen. On kuitenkin muistettava, että
korjausleikkaus ei välittömästä korjaa tilannetta vaan uuteen kehoon on silti
tutustuttava. Kärsivällisyys ja aika ovat tärkeitä myös korjausleikkauksen
yhteydessä, sillä parantuminen vie aikaa. Rinnankorjausleikkaus johtaa yleensä
minäkuvan selkiytymiseen, seksuaaliseen eheytymiseen, itsetunnon palaamiseen ja
kykyyn nauttia taas naiseudesta. (Jahkola ym. 2009, 39.)
Koko rinnan menettäneet naiset kokivat naiseuden muutokset
voimakkaina. He tunsivat olevansa rumia, ei-naisellisia ja mitättömiä (Ala-Korpela & Rasi 2011, 41):
“Silloin kun rinta
viedään, viedään naiseus. Naiseuteni kerta kaikkiaan revittiin minusta kokonaan.”
“Sairauden jälkeen kun
tajusin, että oikea rinta on pois, niin Sitten mulle tuli sellainen olo, että
enhän mä oo enää edes oikea nainenkaan.”
“Sitä rintaa varmaan
ikävöikin jollain tavalla, kun katto, ettei sen paikalla oo mitään. Niin tuli
ikävä sitä omaa vanhaa olemusta, Niin ajatteli vaan, että oon nyt niin ruma.”
“Oon mä peilin edessä
seisonu sen leikkauksen jälkeen ja todennut, tollanen arpi tossa noin. Se on
sellanen roponen arpi eikä mitään kaunista katseltavaa.”
Rintasyöpä hoitoineen aiheutti tutkittaville naisille myös sisäisiä
muutoksia minäkuvassa ja itsetunnossa. Merkittävimpien sisäisten muutosten
aiheuttajat olivat ulkoiset muutokset eli hiustenlähtö ja rintoihin kohdistunut
leikkaus. Sisäiset muutokset aiheuttivat ahdistusta, surua, mielipahaa,
kelpaamattomuutta ja naiseudentunteen katoamista (Ala-Korpela & Rasi 2011, 42):
“Koin muuttuneeni
rumaksi.”
“Mun ajatukset itsestä
oli kyllä tosi synkkiä.”
“Musta tuntu, että
olin ”fressi” ennen ja nyt taas en enää ollenkaan.”
“Sen jälkeen koin
kauan itseni rumaksi, vanhaksi, mieheksi, ei-haluttavaksi.”
“Koin surua,
ahdistusta, mielipahaa, huonommuutta ja naiseuden katoamista.”
Sisäiset muutokset ohjasivat naisten käyttäytymistä, johon
tuli muutoksia. Osalla naisista tuli tarve korostaa jäljellä olevia naisellisia
piirteitä. He kykenivät myös löytämään sairauden keskellä ja sen tuomista
muutoksista positiiviasia puolia (Ala-Korpela & Rasi 2011, 42):
“Pidän itsestäni
sillai enemmän huolta.”
“Musta on tullut
rohkeempi.”
“Mä aloin yhtäkkiä
käyttää huulipunaa, se oli ainoa, millä mä pystyin piristämään ulkonäköäni.”
Ulkoisten muutosten
aiheuttamat muutokset minäkuvassa ja itsetunnossa ohjasivat tutkittavien
naisten toimintaa pääosin negatiivisesti. He kokivat itsensä kelpaamattomiksi.
Heille tuli naisellisuuteen liittyviä luovuttamisen tunteita ja epävarmuutta:
“Nyt en juurikaan
käytä meikkiä, kun ei oikein huvitakkaan.”
“Minulla oli pitkään
aikaan sellainen, etten pystynyt menemään pelin eteen ennekuin olin pukeutunut.
En pystynyt katsomaan itseäni alasti.”
Tuttuja ajatuksia itsellenikin monet näistä. Toivottavasti korjausleikkaus eheyttäisi paitsi ruumiin, myös minäkuvan ja itsetunnon.
Lähteet:
Ala-Korpela, N. & Rasi, V. 2011. KAUNIIT IHMISET EIVÄT
SYNNY TYHJÄSTÄ. Naisten kokemuksia rintasyövän aiheuttamista muutoksista
naiseudessa ja seksuaalisuudessa sekä saadusta tuesta. Opinnäytetyö.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pori. Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen
hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonian
virkakelpoisuus. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35329/Ala-Korpela_Noora_Rasi_Veera.pdf?sequence=1
Jahkola, T. ym. 2009. Rinnankorjausleikkauksen käsikirja.
Syöpäjärjestöt, Chirurgi Plastici Fenniae, Suomen kirurgiyhdistyksen rintarauhaskirurginen
sektio, Mainostoimisto Contra, Erikoispainos Oy.
Leidenius, M. ym. 2010. Rintasyövän hoidon aiheuttama
pitkäaikainen sairastavuus. Duodecim 2010; 126: 1217-1225.
Makropoulos ym. 2009. Impact of Breast Surgery on the Selfesteem
and Sexual Life of Female Patiens. The Journal of International Medical Research
37, 182–188.
Pellinen, S. & Rosenberg, L. 2008. Rintasyöpäpotilaan
opas. Suomen syöpäpotilaat ry. Painotalo Auranen.
Rosenberg, L. 2007. Seksuaalisuus ja syöpä. Suomen syöpäpotilaat
ry, Mainostoimisto Contra.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti