Sinivuokkojen aikaan

"Kevät keikkuen tulevi..." Tai jotenkin sinne päin, tiesi jo vanha kansa. Jäätävä sade, luihin ja ytimiin käyvä tuuli ja pakkasyöt eivät houkuttele neljän seinän sisältä kuin pakollisille pikapiipahduksille: postilaatikko, ruokakauppa ja labra, siinä tärkeimmät sairauslomakohteeni tällä hetkellä. Muut asiat hoituvat kätevästi kotoa käsin puhelimen ja läppärin avulla, mm. tänään postilaatikkoon kolahtaneen sairaalahoidon (8 x 34,80 e) ja ensimmäisen haavapolikäynnin (29,30 e) laskun (= yhteensä hieman reilut 300 euroa) maksaminen. Miten ihmeessä sitä pärjättiin ennen kännyköitä, sähköpostia ja verkkopankkia?

Lääkkeiden (mm. Innohep-piikkien) ja tukisukkahankintojen kanssa korjausleikkaukseni kokonaiskustannukset nousevat noin kolminkertaisiksi, mutta ovat silti hyvin maltilliset (noin 1000 euroa) ja vain murto-osa todellisista kuluista. Iloinen veronmaksaja kiittää julkista terveydenhuoltoa jälleen kerran! Onnekseni olen myös ollut sen verran pitkään saman työnantajan palveluksessa, että sairauslomani on palkallista, aivan uskomaton etu sekin, yksinhuoltajalle eritoten.

Pakollisiin piipahduksiin lukeutui tälläkin viikolla myös haavapoli, jossa hoitaja totesi navan ja haavojen paranevan hyvin, vaikka vielä vaiheessa ovatkin kaikki. Navan mustat käkkäreet ovat rupia, jotka irtoavat aikanaan itsestään, vaativat vain suihkuttelua, kuivaamista ja öljyämistä; kotoa löytyi sopivasti suihkutettavaa Ceridalia. Haavojen teippaamista suositeltiin jatkamaan vielä toistaiseksi Micropore-kuituteipillä ja vaihtamaan teipit uusiin aina tarvittaessa.

Kestävä - myös suihkun - kuituteippi toimii hyvin, ja ihoni kestää sen. Silikoniteipin ja arpien silottelun aika on vasta sitten, kun kaikki haavat ovat täysin parantuneet. Tällä hetkellä vatsan arvessa on vielä pieniä paranemisvaiheessa olevia kohtia, löysipä hoitaja yhden sulamattoman "sulavan" tikinkin ja leikkasi pois. Niitä voi kuulemma työntyä haavoista vielä pitkän aikaa. Tarvittaessa voin olla yhteydessä haavapoliin myös jatkossa, mutta suunnitellut kontrollit siellä päättyivät tällä viikolla.

Kontrolliaikaa pukkaa sen sijaan plastiikkakirurgian poliklinikalle (17.4.) sekä laboratorioon (14.4.). Labroissa seurataan kilpirauhasen vajaatoimintaa työterveyslääkärin lähetteestä ja INR-arvoa omalääkärin ja Marevan-hoitajan lähetteestä. INR eli Marevanin hoitotasosta kertova arvo nousi tällä viikolla viimein ns. hoitotasolle (INR = 2,0-3,0): toissapäivän arvo oli tasan kaksi eli varaa on vielä nousta. Sovin Marevan-hoitajan kanssa käyttäväni kaikki maanantaina ostamani Innohep-piikit, viimeisen tuikkasen reiteeni tämän viikon lauantaina. Kolme pakettia (a´ 6 piikkiä) on sitten mennyt kotona yhteensä, alkaa jo riittää.

Minut leikanneen plastiikkakirurgin vastaanotolle pääsen vielä ennen pääsiäistä, toivottavasti saan sen jälkeen nykyistä vapaammat liikkumisoikeudet. Hissuttelua on nyt harrastettu jo reilut kolme viikkoa, liikkumaan tekisi jo kovasti mieli. Kävelemään olen sentään jo uskaltautunut, tiistaina ihan oikealle lenkillekin, kun oli kauniin aurinkoinen ja suht' lämmin keli. Kevät on edennyt täällä Tampereen suunnalla aina yhtä ihanaan sinivuokkovaiheeseen. Kamera oli pakko ottaa mukaan, vaikka koneellani on vanhojakin sinivuokkokuvia kasoittain. :-)

Lopuksi vielä ihana kevätruno muiden luonnonkukkahullujen iloksi:

Keväkukkien kilpailu

Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
-Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.

Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.

Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.

Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Lumi saapuu aikanaan.
Valkoistakin tarvitaan.

- Anna-Mari Kaskinen