Voimanlähteitä

Voimia tarvitaan myös korjausleikkauksesta paranemisessa. Facebookissa tänään vastaan tullut lause (alla) innoitti miettimään, mistä sitä voimaa näissä kamppailuissa oikein saakaan. Tässä tärkeimpiä:

1. Uni. Ihan ykkönen. Myös pätkittäin annosteltuna, ja vain yhdessä mahdollisessa nukkumisasennossa. Päiväunet ovat sairauslomalaisten extramahdollisuus, jota ei kannata jättää käyttämättä.
2. Ruoka. Leipä miehen tiellä pitää, mutta isoja haavoja paranteleva nainen tarvitsee myös paljon proteiinia. Yllättävän työlästä muuten haalia kokoon normaalia reippaasti suurempi proteiinimäärä. Yritän kuitenkin.
3. Kotoilu ja rauhalliset pikkuaskareet. Oma koti on kullan kallis sairastajallekin, sairaalassa olo on aina monin verroin surkeampi. Pienet puuhat piristävät, isoja ei onneksi saa edes tehdä.
4. Lukeminen. Kun ei mitään muuta jaksa tehdä, lukeminen on se juttu. Minulle ainakin. (Televisiota katson ihan minimisti, sairaalassa tuli sitä sorttia kiintiö täyteen vähäksi aikaa, kun kämppikset halusivat katsoa kaiken mahdollisen ja ruutu oli äänessä koko viikon, pieniä yötaukoja lukuun ottamatta.)
5. Oma "kotijoukkue" paitsi vie virtaa, myös antaa sitä. Voisin nostaa ylemmäskin listalla.
6. Vapaata aikaa ajatella asioita. Ihmeen voimaannuttavaa.
7. Pienet piipahdukset jossain pois neljän seinän sisältä. Piristysmielessä tämän aamuinen kasvohoito antoi kyllä huomattavasti enemmän kuin haavapolilla, labrassa, apteekissa tai ruokakaupassa käynnit. Piipahdinpa tänään pikaisesti hoitolan vieressä sijaitsevassa tavaratalossakin, alusvaatepuolella. Enpä muuten olisi arvannut kauppaan mennessäni, että lähden sieltä kotiin kaksien PROTEESIliivien (!) kanssa. Kaarituettomia, mutta tukevia ja riittävän ylös dekolteealueella nousevia liivejä ei olekaan niin helppo löytää. Mutta kun sellaiset löytyivät, ei haitannut yhtään, vaikka olivatkin proteesiliivit. Malli on tosi hyvä ja hintakin kohdallaan, vain 24,95 euroa per liivit. Melkein tekisi mieli mainostaa niitä vähän täällä blogissakin, vaikka kuvan kera... Ja teenkin sen, kun kuva sittenkin löytyi netistä:
   
   
8. Ulkoilma ja kevään äänet. Sain niistä tänään esimakua, kun kävelin bussipysäkille ja takaisin kotiin. Siitä se lähtee. Seuraavan lenkin uskallan ehkä tehdä jo lähimetsään. Sinivuokot kukkivat jo.
9. Auringon valo. Liittyy edelliseen, mutta tulee onneksi likaisten ikkunoiden läpi sisäänkin.
10. Tsemppaavat ystävät, työkaverit ja muut ihmiset. Ilman toisiamme emme kukaan jaksaisi.

Kuva täältä

PS. Kamppailun jälkeen voimaannuttavin on se hetki, kun tajuaa, että selvisi siitä voittajana, kaikesta huolimatta. Toivottavasti. Aikaisemmista syöpä- ym. taistoistani olen itse saanut uskoa ja toivoa siihen, että selviän myös tulevista. Toivottavasti.