Ekalla kerralla ykköstä, tokalla kakkosta

Yksi tämänkertaisen hoitopolkuni liiankin jännittävistä välietapeista oli tänään, kun kävin leikanneen lääkärin vastaanotolla kuulemassa patologin tutkimusten tuloksista ja juttelemassa monista muistakin asioista. Tulokset olivat edelliseen kertaan verrattuna jonkun verran kurjempia, mutta toisaalta aika lailla sellaisia, joita osasin odottaa.

Ekalla kerralla kyseessä oli pienikokoinen (6 mm) hyvin erilaistunut invasiivinen duktaalinen karsinooma gradusta I. Tautia löytyi tuolloin myös kahdesta kainalon imusolmukkeesta (ns. vartijaimusolmukkeesta sekä yhdestä toisesta), mistä syystä sain leikkauksen jälkeen jatkohoidoiksi sytostaatteja (yhteensä kuusi kertaa kolmen viikon välein) ja sädehoitoa (yhteensä 25 kertaa) sekä viiden vuoden ajan antiestrogeenejä, sillä tauti oli estrogeenipositiivinen.

Tämänkertainen tautini on tänään saamieni histologisten tutkimustulosten mukaan "multifokaalinen invasiivinen duktaalinen karsinooma gradusta II". Multifokaalisuus tarkoittaa tässä tapauksessa leikkeestä löytyneen yhteensä neljä kasvainta, jotka olivat kooltaan 0,5-1,4 cm. Kahdesta tiesinkin jo kuvien ja ultran perusteella, mutta patologin tutkimus paljasti niiden lisäksi vielä kaksi muutakin. Ihmeellistä kyllä, että nämä kaksi suurinta (10 mm ja 14 mm) eivät näkyneet kuvassa, vain kaksi pienintä (5 mm ja 8 mm). No, tärkeintä on, että ne ovat nyt jo kaikki pois. Ablaatio eli koko rinnan poisto oli ehdottomasti hyvä juttu!

Invasiivisuus sen sijaan ei ole hyvä juttu, sillä se tarkoittaa suomeksi sitä, että tauti on saattanut levitä joko imu- tai hermoteitse jonnekin muualle, mitä selvitellään sitten pääsiäisen jälkeen lisätutkimuksilla. Luvassa on siis lisää jännittäviä päiviä ja huonosti nukuttuja öitä. Korkeajännitystä elämään. Verisuoni- ja ihoinvaasiot olivat onneksi negatiiviset.

Suurin osa rintasyövistä on duktaalisia eli tiehytperäisiä, jollaiseksi siis tämä toinenkin lopulta osoittautui, vaikka se olikin alustavasti (paksuneulanäytteen perusteella) määritelty lobulaariseksi. Nimet viittaavat syntypaikkoihin ductuksiin (= tiehyt) ja lobuluksiin (= rauhasliuska). Karsinooma on suomeksi syöpäkasvain.

Gradus kuvaa sitä, miten paljon kasvaimen solukon kasvutapa, kasvainsolujen ulkomuoto ja niiden jakautuminen eroavat normaalikudoksesta. Gradus I on hyväennusteisin, lähimpänä normaalikudosta oleva muoto ja gradus III huonoennusteisin, siinä on runsaasti jakautumassa olevia soluja. Näiden välimuoto on gradus II. Nyt on siis kyseessä edelliskertaista huonompi, mutta ei ennusteeltaan huonoin mahdollinen.

Rintasyövästä määritetään monenlaisia eri tekijöitä, joiden perusteella voidaan arvioida sen uusiutumistodennäköisyyttä ja potilaan selviytymismahdollisuutta taudista. Arvio on kuitenkin aina tilastollinen todennäköisyys, eikä sen perusteella voida tietää yksittäisen potilaan ennustetta. Ennustetekijöitä tunnetaan useita kymmeniä, joista käyttökelpoisimmat määritetään kaikista syöpätapauksista, ja ne vaikuttavat jatkohoitojen valintaan. Syöpäjärjestöjen nettisivuilta löytyy selkokielellä kirjoitettua lisätietoa ennustetekijöistä ja monesta muustakin asiasta.

Tällä kerralla tulen todennäköisesti saamaan jatkohoidoiksi samat sytostaatit kuin viimeksi (doketakselia kolmesti ja CEFiä kolmesti), mutta en sädehoitoja, sillä samaa aluetta ei uudelleen sädetetä kuin aivan poikkeustapauksissa. Tautini on tällä kerralla sekä estrogeeni- että progesteronipositiivinen, mikä parantaa hieman ennustetta, kun tautia voidaan hoitaa useammalla tavalla. "Hormonihoito" (anti-sellainen siis, tavoitteena on siis estää hormonien toimintaa, ei kiihdyttää sitä) tulee kuitenkin todennäköisesti olemaan eri kuin viime kerralla. FINHER-tutkimuksessa (jossa olin tutkimuspotilaana viime kerralla) testattua herceptiiniä sen sijaan en tule tälläkään kerralla saamaan, sillä tautini ei onneksi tälläkään kerralla ole HER2-positiivinen, se nimittäin (toisin kuin estrogeeni- ja progesteronipositiivisuudet) heikentäisi paranemisennustetta.

Lopuksi vielä pieni tietoisku monen eri alan erikoislääkärin yhteistyötä vaativasta syövänhoidon tutkimus- ja hoitoprosessista, joka saattaa tuntua aika vieraalta ja monimutkaiselta, jos sitä ei ole itse kokenut:
1.) Radiologi tutkii mammografiakuvat ja tekee ultraäänitutkimuksen sekä ottaa tarvittaessa ohut- tai paksuneulanäytteitä epäilyttävältä näyttävistä kohdista. (Tätä ennen potilas on jo useimmiten käynyt yleislääkärillä tai vastaavalla, joka on laittanut lähetteen kuvantamistutkimuksiin.)
2.) Patologi tutkii tämän näytteen lähinnä sytologian eli eri solutyyppien osalta.
3.) Jos pahanlaatuisia soluja löytyy, siirtyy hoitovastuu kirurgille, joka leikkaa kaiken tarvittavan pois potilaasta.
4.) Sitten tarvitaankin taas uudestaan patologia, joka tutkii koko kasvaimesta monenlaisia histologisia tekijöitä, ml. kasvaimen erilaistumisasteen eli graduksen.
5.) Vasta tämän jälkeen vastuu siirtyy onkologeille eli syöpälääkäreille, joiden lähetteestä potilaalle tehdään lisätutkimuksia ja annetaan jatkohoitoja.

Yhteistyö on voimaa!

PS. Päivän paras uutinen oli ehdottomasti se, että leikkaushaavani on parantunut hyvin ja saan taas jumpata. :-) Nyt on aika laittaa kone kiinni ja vaihtaa päälle jumppavaatteet kuukauden tauon jälkeen!

___

Käy halutessasi lukemassa lisää asiallista tietoa rintasyövästä Syöpäjärjestöjen nettisivuilta:
http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/rintasyopa/