sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Blogi 10 vuotta

Aika menee jälkikäteen ajatellen todella nopeasti. Tänään tuli täyteen 10 vuotta siitä, kun kirjauduin elämäni ensimmäistä kertaa Blogger-alustalle ja uskaltauduin kirjoittamaan tänne. Paljon on tapahtunut tuon ensimmäisen kirjautumisen jälkeen, ja on ihmeellistä, että edelleen olen täällä kirjoittelemassa. Ensimmäisen blogipostaukseni voit lukea täällä.

10 vuodessa olen itse sairastanut monenlaista muutakin kuin blogin aiheena olevan uusiutuneen rintasyövän, mutta selviytynyt niistäkin aika hyvin. Terveys on onneksi subjektiivinen asia, ei vain se, mitä diagnooseja lukee epikriisissä.

10 vuodessa on monia, liian monia, tällä matkalla tutuiksi tulleita syöpäsiskoja kuollut. Muistelen heitä usein, elämä ei todellakaan ole reilua. Eikä helppona syöpänä pidetty rintasyöpä sitä todellakaan ole. Toivottavasti kukaan ei sitä sellaisena enää pitäisi. Toivoisin myös, ettei kukaan enää puhuisi syöpäsairaiden taisteluista, tässä taudissa ja sen hoitamisessa kun on kyse jostain ihan muusta.

10 vuodessa on tapahtunut paljon muutakin, mukavia ja vähemmän mukavia asioita. Onneksi molempia, elämä olisi tylsää, jos kaikki aina onnistuisi ja menisi helposti. 

10 vuotta sitten jännitin kovasti tulevaa leikkausta. Rintasyöpä oli uusiutunut samaan rintaan, josta se oli 11 vuotta aikaisemmin leikattu osapoistolla. Nyt ainoa mahdollisuus oli rinnan kokopoisto, ja pakko on myöntää, että se pelotti. Mitä kaikkea muuta vielä löytyisikään kuin kuvissa näkyneet pari pientä kasvainta? Selviänkö? 

Tänään jännitän enemmän ihan muita asioita kuin omaa tilannettani. Viime päivinä pari vuotta kestänyt koronapandemia on painunut uutisissa Venäjän aloittaman Ukrainan sodan alle, jännitän siis koko Euroopan puolesta. Koko maailman puolesta. 

Toivotaan parasta, niin terveysasioissa kuin Euroopan rauhan palautumisen puolesta. Täällä Tampereellakin ajatukset ovat Ukrainassa ja ystävyyskaupunki Kiovassa.

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

10 vuotta jo uusiutumisesta

Todella kiitollinen olen saamastani hyvästä hoidosta: yhä vain olen täällä kirjoittelemassa, vaikkakin enää harvakseltaan. 10 vuoden takaiset tunnelmat olivat aika erilaiset, uusiutunut rintasyöpä vei ajatukset tosi synkiksi.

Tämä yhdeksän vuotta sitten Facebookissa jakamani runo kuvaa hyvin tämänpäiväisiä tunnelmiani:

"Tänään on vuosipäivä
siitä kun sain tiedon syövästäni
pitäisi kai juhlia
että on pysynyt hengissä
ei se minua tappanutkaan vielä
eivätkä ne kaikki rankat hoidot
jotka siihen sain."
- Irene Kuusimäki
 
Ulkona talviaurinko paistaa, melkein jo lämmittää. Upea lumihanki hohtaa. Sukset odottelevat autossa työpäivän päättymistä ja ladulle pääsemistä. Ei mitenkään itsestään selvää ollenkaan. 
 
Saan olla kiitollinen niin hyvästä kunnostani kuin työstänikin. Aurinkoisesta päivästä ja kauniista (ja runsaasta!) lumesta samoin.
 
Aurinkoisia talvipäiviä ja terveyttä kaikille.  

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi vaihtui jälleen. Vuoden vaihtuminen ei ole mitenkään itsestään selvä juttu minulle. Ensimmäisestä rintasyöpäleikkauksestani tuli näet tänään kuluneeksi jo tasan 21 vuotta, ja taudin uusimisesta tulee täyteen 10 vuotta ihan hetken päästä. 

Vuoden 2001 alussa en uskonut, että olisin elossa ja aloittamassa uutta vuotta vielä vuonna 2022, vieläpä suhteellisen terveenä, hyväkuntoisena ja työkykyisenä. Moni minun jälkeeni sairastunut syöpäsisko on ollut paljon huono-onnisempi. Myös viime vuonna sain siskoista monta suruviestiä.

Kiitos kohdalleni osuneille hyville lääkäreille ja syöpätutkijoille, jotka ovat kehittäneet lääkkeitä ja hoitomuotoja. Kiitos elämälle. Uusi vuosi alkoi taas. 

Viime vuosi meni rintasyövän osalta rauhallisesti, mutta tammikuussa sain varmistuksen siitä, että minulla on essentiaalinen trombosytemia (ET), krooninen ja pahanlaatuinen veritauti. ET luokitellaan verisyöpiin, sillä luuydin tuottaa liikaa verisoluja. ET:stä voi lukea lisää esimerkiksi täältä: https://www.duodecimlehti.fi/duo13823

ET:n kanssa voi onneksi elää aika normaalisti, kunhan verisuonitukoksia pystytään välttämään mm. jatkuvalla antikoagulaatiohoidolla. Näinä korona-aikoina on pelottanut aina välillä, eikä esimerkiksi lentokoneeseen tai ulkomaille ole tehnyt mieli ollenkaan; koronataudin pahimpia oireitahan ovat sen aiheuttamat keuhkotukokset, joiden riskiä lennot vielä osaltaan lisäävät (ja keuhkoembolioista on itselläni jo riittävästi kokemusta...). Lappiin sen sijaan pääsin viime vuonna kaksikin kertaa, mikä oli aivan mahtavaa. Tällä hetkellä olen saanut jo kolme rokotusta, mikä hieman helpottaa, mutta ei vapauta koronapelosta kokonaan.

Toivon meille kaikille terveyttä ja onnellista vuotta 2022. Toivoa on. 💓