Siskottoman siskot

Samaan sairauteen sairastuneet tutut ja tuntemattomat "siskot" ovat monille, etenkin meille siskottomille, yksi sairauden mukanaan tuomista positiivisista asioista. Kokemusten jakaminen paitsi helpottaa omaa oloa, auttaa muita samaan jamaan joutuneita. Vain saman kokenut vertaissisko oikeasti ymmärtää, mistä kaikesta tässä taudissa on kysymys, ei edes lääkäri voi mennä potilaansa mielen syviin syövereihin, vaikka monenlaista muuta pystytäänkin tutkimaan ja hoitamaan.

Etenkin monet nuoret syöpäsiskot ovat tosi rohkeita ja vahvoja kokemuksiaan blogeissaan ja kirjoissaan jakaessaan. Myös televisiossa on nähty ja kuultu jo ainakin kahden rohkean nuoren naisen kokemuksista, ja syksyllä on luvassa kolmannen rohkean nuoren naisen rintasyövän aikaisia ja sen jälkeisiä kokemuksia. Runokirjoista omia tuntojani vastaavia tunnelmia ja kokemuksia löytyy etenkin Irene Kuusimäen (2006) "Matkalla uuteen minuuteen" -kirjasta. Monia muitakin hyviä opuksia on tästä taudista kirjoittu, olen koonnut niitä yhteen toukokuiseen blogikirjoitukseeni.

Blogini alkuaikoina lainasin Niina Revon loistavasti kirjoitettua ja kuvitettua Arpi-kirjaa useammankin kerran. Se on malliesimerkki terapiakirjasta, joka kirjoitusvaiheessa auttaa kirjoittajaa itseään, valmiina muita: "Sairautta ja kuoleman läheisyyttä on edelleenkin kuvattu ja kuvallistettu liian vähän, vaikka ne ovat monen arkea. Halusin vapauttaa niistä puhumista, tuoda ne pois piilosta." Tässä Niina onnistui mielestäni tosi hyvin. Kirjassa on Laura Malmivaaran ottamia kauniita, karnevalistisiakin valokuvia: "Huumori on keino uhmata ruumiin menetystä ja kuoleman uhkaa. Sitä paitsi toivon, että kirjan lukija tajuaisi todella olevansa elossa, ihana ja voimissaan." Yhden arpi VOI auttaa monia.(http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yhden+arpi+voi+auttaa+monia/1135234117782)

Nyt ovat nuoret syöpäsiskot julkaisemassa omia kokemuksiaan kuvin. Mukana olleen nuoren potilaan sanoin: "Näiden upeiden nuorena sairastuneiden naisten kanssa saimme idean kertoa tarinaamme valokuvin. Nyt meitä on kuvattu, kasvoja, kehoja, arpia, rintoja, hymyjä, hetkiä, taivalta, tunteita… mitä kaikkea kukin meistä on kokenut. Ja nyt nämä valokuvat ovat kehitteillä näyttelyyn." (http://suninthemoon.blogit.fi/) Rohkeita ja upeita naisia! Facebook-sivuiltaan voi seurata, mitä näyttelylle kuuluu: http://www.facebook.com/pages/Siskot-matka-jolle-kukaan-ei-halunnut/333977676694458

"Siskojen" kuva: http://www.tahdonwoimatar.com/

"Mikä ei tapa, vahvistaa." Tämä tauti tekee valitettavasti molempia. Viime keväänä Apu-lehdessä omasta pitkästä ja kivikkoisesta rintasyöpäpotilaan urastaan kertonut Pirjo hävisi juuri pitkän taistelunsa. Samaan aikaan Pirjon kanssa ensimmäisen kerran sairastuneena suruviestin kuuleminen oli tosi pysäyttävä: tämän taudin voimaa ei todellakaan kannata aliarvioida; niin vahva kuin itse luulee olevansakin, voi tauti olla vieläkin vahvempi.

Surullisista uutisista huolimatta uskon, että me syöpäsiskot taidamme kuitenkin myös vahvistua näiden ei-toivottujen kokemustemme myötä.

PS. Kuinka moni tiesi, että Madonnan äiti menehtyi rintasyöpään 30-vuotiaana Madonnan ollessa viisivuotias. Wikipedia tiesi. Ja tietää rintasyövästäkin aika paljon.


Lisäyksenä vielä tänne Siskojen nettisivu: http://siskot.info/ (vanhemmat linkit eivät välttämättä toimi)