maanantai 24. kesäkuuta 2013

Siperia opettaa...

... keskitysleiristä puhumattakaan. Erityisen mielenkiintoinen ja viisas oppi jälkipolville - erityisesti meille syöpään sairastuneille - on logoterapia, jonka kehitti toisen maailmansodan aikana keskitysleirille joutunut itävaltalainen neurologi ja psykiatri Viktor Frankl.

Törmäsin logoterapiaan huhtikuun Kotilääkäri-lehteä lueskellessani. Lehdessä oli tosi hyvä artikkeli aiheesta otsikolla "Näin selviät elämän tyrskyissä". Suosittelen lämpimästi! "12 x selville vesille" -kokooma (Aalto 2013, 21) on mahtava! Esimerkiksi kohta 6. Menetyksen hyväksyminen: "Elämään kuuluvat myös menetys ja kärsimys. Se pitää hyväksyä. Toinen vaihtoehto on jäädä uhriksi ja katkeroitua. Tämä ei tarkoita, että kärsimykseen pitäisi jäädä: kaikki tarpeeton kärsimys pitää poistaa elämästä. Kärsimys ei vie elämästä sen tarkoitusta ja mielekkyyttä." Niin totta.

Tässä tämä itselleni uusi tuttavuus vielä pähkinänkuoressa Suomen Logoterapiainstituutin nettisivuilta lainattuna, artikkelin innoittamana ajattelin lueskella siitä lisää kesälomalla. Franklin mukaan:

"ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Tarkoituksen löytämisen kautta ihmisen on mahdollista löytää itsessään oleva potentiaali kestää lähes mitä tahansa elämässä vastaantulevaa. Ihmisellä ei ole aina vapautta valita eikä muuttaa olosuhteitaan, mutta hänellä on aina vapaus valita suhtautumisensa niihin. Ihminen on myös aina vapaa tekemään valintoja, joista hän on vastuussa."

"Logoterapian käsitys ihmisestä ja ihmisenä olemisesta on lohdullinen ja elämänmyönteinen. Ihminen on fyysinen, psyykkissosiaalinen ja henkinen kokonaisuus. Vaikka fyysinen tai psyykkinen meissä sairastuisi, henkinen ei koskaan! Ihmisen menneisyys ei määrää, mihin hänellä tulevaisuudessa on mahdollisuuksia, vaan elämässä on aina jäljellä tulevaisuuden mahdollisuuksia."

"Toivon terapiaksikin nimetty logoterapia on ajassamme entistä ajankohtaisempi itsehoidon ja mielen hyvinvoinnin suuntaus. Elämänmyönteisenä maailmankatsomuksena ja elämänfilosofiana siitä on apua erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, kriiseissä ja kohtaloniskuissa, elämän tarkoituspohdinnoissa sekä ihmisenä kasvun ja ammatillisen kehittymisen prosesseissa."

"Pimeyttä ei voi poistaa, mutta valoa voi aina lisätä!"


Näinhän se on. Juhannuksena valoa oli yllin kyllin. Ja muulloinkin sitä voi aina lisätä!


Lähteet:

Marja Aalto 2013. Näin selviät elämän tyrskyissä. Kotilääkäri 4/2013, 18-21. http://logoterapia.fi/cmsms/uploads/docs/Logoterapia%20%5BRead-Only%5D.pdf
Suomen Logoterapiainstituutin nettisivut http://logoterapia.fi/

2 kommenttia:

  1. Asenteesi on ihanan positiivinen, vaikutat vahvalta ihmiseltä. Miten lapsesi ovat suhtautuneet syöpääsi? Äidilläni todettiin eilen rintasyöpä.

    -huolestunut 17-vuotias

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Onpa kurja kuulla, että äitisi on saanut tämän saman kurjuuden itselleen. :-( "Meitä" on jo lähes 5000 vuodessa, myös aika nuoria naisia on paljon. Onneksi kuitenkin hoidot ovat hyvät, ja suurin osa sairastuneista paranee.

      Omat lapseni (nyt 14, 16 ja 18) suhtautuvat tähän ihan asiallisesti: ensin toki pelkäsivät, kuten itsekin, mutta kun olen selviytynyt niin leikkauksesta, hoidoista kuin muistakin elämän eteen heittämistä haasteista ihan hyvin, on elämämme ihan normaalia. Kukaan lapsista ei siis enää ole mitenkään peloissaan tai huolissaan, suhtautuvat minuun ihan kuin ennen sairastumistanikin.

      Olen (onneksi!) ollut ihan hyvässä kunnossa koko ajan, joitain huteria päiviä lukuun ottamatta. Tämä on jostain syystä usein meidän muuten terveiden naisten sairaus: en ole ainakaan itse tuntenut itseäni sairaaksi oikeastaan ollenkaan, vaikka vakava sairaus onkin. Toimintakyky ja kunto ovat tärkeämpiä minulle kuin absoluuttinen terveys. Taudin kohdatessa tauti pitää kohdata. Ja niin olen tehnyt.

      Lämpimiä terveisiä ja jaksamista hoitorumbaan äidillesi!

      Poista