sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tyytyväinen mieli ehjässä ruumiissa?

Rintasyöpään sairastuminen rikkoo mielen ja ruumiin, eikä sen jälkeen ole ihan helppoa olla tyytyväinen itseensä ja ruumiiseensa, vaikka toisaalta olisi samaan aikaan kiitollinen siitä, että tauti löytyi ja hoidettiin. Törmäsin näitä aiheita käsittelevään, laadullisena tutkimuksena tehtyyn amk-opinnäytetyöhön (Ala-Korpela & Rasi 2011) ja lukaisin sen läpi. Tässä poimintoja mielenkiintoisesta työstä pikkuisen editoituina.

Rintasyöpähoitoihin liittyy paljon kehollisia muutoksia, joilla on vaikutusta minäkuvaan ja naiseuden kokemiseen. Niillä voi olla vaikutuksia myös oman arvon säilymiseen ja kuntoutumiseen. Jos ei pysty sisäistämään näitä muutoksia minäkuvaansa, on riski siihen, että minäkuva muuttuu negatiiviseksi, mikä voi laukaista masennusta. On tärkeää hyväksyä hoitojen aiheuttamat muutokset ja oppia tuntemaan kehon muuttuneet toiminnot. (Leidenius ym. 2010, 1219).
 
Rintasyöpädiagnoosi vaikuttaa aina ihmiseen negatiivisesti, mutta leikkauksen laajuudella on suuri vaikutus toimenpiteen jälkeiseen seksuaaliseen elämään ja itsetuntoon. Tyytyväisimpiä leikkauksen jälkeiseen seksuaalisuuteen ja kehonkuvaansa ovat naiset, joille on tehty säästävä leikkaus. Myös ne, joille on rakennettu uusi rinta leikkauksen jälkeen, kokevat seksuaaliset ja itsetunto-ongelmat vähäisiksi. Suurin negatiivinen vaikutus seksuaaliseen elämään ja itsetuntoon leikkauksen jälkeen on niillä naisilla, joilta leikataan koko rinta eikä sitä rakenneta uudelleen. (Makropoulos ym. 2009, 182–188.) 

Eheytymisprosessissa tarvitaan voimavaroja ja jokainen ihminen on tehtävässä yksin, koska kukaan muu ei voi parantaa toisen minäkuvaa. Sen työstäminen tulee omasta itsestä, vaikka sairastunutta voikin tukea, rohkaista ja kannustaa. Vaikutukset vaihtelevat, ja niihin vaikuttavat myös henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten voimavarat, joita ovat vahvuus, aikaisempi suhde omaan kehoon, persoonallisuus ja ihmissuhteet. (Rosenberg 2007, 23.)
 
Tärkeintä on pystyä puhumaan muutoksista ja tuntea, että omat mielipiteet ovat vain omia. Muut ihmiset eivät välttämättä ajattele muutoksia yhtä negatiivisesti kuin sairastunut itse. Eheytymiseen riittää useasti tunteiden salliminen, muiden ihmisten tuki ja muut yksilölliset keinot. Ennalleen minäkuva ei välttämättä koskaan tule ja jonkinasteinen suru voi jäädä pysyväksi ominaisuudeksi. Suru voi myös johtaa elämänlaadun laskuun ja psykososiaalisiin ongelmiin. Vaikeissa ja pitkittyvissä ongelmissa tarvitaan ammatti-ihmisten apua: heidän avullaan minäkuvaa voidaan eheyttää erilaisia terapioita käyttäen. Muiden ihmisten tulee ymmärtää, että minäkuvan muutokset ovat intiimi ja haavoittuva alue eivätkä he saa väheksyä sen tuomia ongelmia. (Rosenberg 2007, 23–24.)
 
Minäkuvan muutokset johtuvat osaksi myös sairauden tuottamista ulkoisista muutoksista, mutta niihin on nykyään olemassa erilaisia ratkaisuja. Rintasyöpään sairastuneella on mahdollisuus osa- tai kokoproteesiin; proteesin käyttö voi kuitenkin rajoittaa ihmisen halukkuutta käydä esimerkiksi uimahallissa ja voi näin ollen vaikuttaa ihmisen arkielämän mielekkyyteen. Myös rinnan korjausleikkaus on mahdollinen useimmissa tapauksissa. (Rosenberg 2007, 24–25.)
 
Sairastuneen itsetunnon palauttamisessa on tärkeää läheisten, ystävien ja mahdollisen kumppanin rooli. Myös sairastuneen omaa aktiivisuutta korostetaan, sillä passiivisuus voi lisätä riskiä sairastua masennukseen ja edesauttaa rikkinäisyyden tunnetta. Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen keinonsa, jolla hän tuo aktiivisuutta elämään. Keinoja voivat olla esimerkiksi liikunta, ostoksilla käynti tai luonnosta nauttiminen. (Pellinen & Rosenberg 2008, 31.)
 
Minäkuvan muutoksen aiheuttamat tunteet ovat yleisiä sairastuneella ja niitä on muiden vaikea käsittää. Rikkinäisyys on sekä tunne että fyysinen tila. Keho, jonka ihminen on oppinut tuntemaan, ei tunnu eikä näytä enää samalta. Tunteet ovat kuitenkin yksilöllisiä. Kehon ja mielen uuden kokonaisuuden rakentaminen ei tapahdu koskaan itsestään. Yrittäminen ja rohkeus ovat silloinkin tärkeitä. On hyvä muistaa myös se, että omaiset eivät näe muutosta samalla tavalla kuin sairastunut itse. He näkevät kyllä muutoksen, mutta vain osana kokonaista naista. He näkevät myös muutoksen taakse. (Pellinen & Rosenberg 2008, 31–32.) 

Rinnankorjausleikkaus voi luoda sairastuneelle suuret odotukset eheytymisen ja minäkuvan suhteen. On kuitenkin muistettava, että korjausleikkaus ei välittömästä korjaa tilannetta vaan uuteen kehoon on silti tutustuttava. Kärsivällisyys ja aika ovat tärkeitä myös korjausleikkauksen yhteydessä, sillä parantuminen vie aikaa. Rinnankorjausleikkaus johtaa yleensä minäkuvan selkiytymiseen, seksuaaliseen eheytymiseen, itsetunnon palaamiseen ja kykyyn nauttia taas naiseudesta. (Jahkola ym. 2009, 39.)
 
Koko rinnan menettäneet naiset kokivat naiseuden muutokset voimakkaina. He tunsivat olevansa rumia, ei-naisellisia ja mitättömiä (Ala-Korpela & Rasi 2011, 41):
“Silloin kun rinta viedään, viedään naiseus. Naiseuteni kerta kaikkiaan revittiin minusta kokonaan.”
“Sairauden jälkeen kun tajusin, että oikea rinta on pois, niin Sitten mulle tuli sellainen olo, että enhän mä oo enää edes oikea nainenkaan.”
“Sitä rintaa varmaan ikävöikin jollain tavalla, kun katto, ettei sen paikalla oo mitään. Niin tuli ikävä sitä omaa vanhaa olemusta, Niin ajatteli vaan, että oon nyt niin ruma.”
“Oon mä peilin edessä seisonu sen leikkauksen jälkeen ja todennut, tollanen arpi tossa noin. Se on sellanen roponen arpi eikä mitään kaunista katseltavaa.”
 
Rintasyöpä hoitoineen aiheutti tutkittaville naisille myös sisäisiä muutoksia minäkuvassa ja itsetunnossa. Merkittävimpien sisäisten muutosten aiheuttajat olivat ulkoiset muutokset eli hiustenlähtö ja rintoihin kohdistunut leikkaus. Sisäiset muutokset aiheuttivat ahdistusta, surua, mielipahaa, kelpaamattomuutta ja naiseudentunteen katoamista (Ala-Korpela & Rasi 2011, 42):
“Koin muuttuneeni rumaksi.”
“Mun ajatukset itsestä oli kyllä tosi synkkiä.”
“Musta tuntu, että olin ”fressi” ennen ja nyt taas en enää ollenkaan.”
“Sen jälkeen koin kauan itseni rumaksi, vanhaksi, mieheksi, ei-haluttavaksi.”
“Koin surua, ahdistusta, mielipahaa, huonommuutta ja naiseuden katoamista.”
 
Sisäiset muutokset ohjasivat naisten käyttäytymistä, johon tuli muutoksia. Osalla naisista tuli tarve korostaa jäljellä olevia naisellisia piirteitä. He kykenivät myös löytämään sairauden keskellä ja sen tuomista muutoksista positiiviasia puolia (Ala-Korpela & Rasi 2011, 42):
“Pidän itsestäni sillai enemmän huolta.”
“Musta on tullut rohkeempi.”
“Mä aloin yhtäkkiä käyttää huulipunaa, se oli ainoa, millä mä pystyin piristämään ulkonäköäni.”
 
Ulkoisten muutosten aiheuttamat muutokset minäkuvassa ja itsetunnossa ohjasivat tutkittavien naisten toimintaa pääosin negatiivisesti. He kokivat itsensä kelpaamattomiksi. Heille tuli naisellisuuteen liittyviä luovuttamisen tunteita ja epävarmuutta:
“Nyt en juurikaan käytä meikkiä, kun ei oikein huvitakkaan.”
“Minulla oli pitkään aikaan sellainen, etten pystynyt menemään pelin eteen ennekuin olin pukeutunut. En pystynyt katsomaan itseäni alasti.”

Tuttuja ajatuksia itsellenikin monet näistä. Toivottavasti korjausleikkaus eheyttäisi paitsi ruumiin, myös minäkuvan ja itsetunnon.

Lähteet:

Ala-Korpela, N. & Rasi, V. 2011. KAUNIIT IHMISET EIVÄT SYNNY TYHJÄSTÄ. Naisten kokemuksia rintasyövän aiheuttamista muutoksista naiseudessa ja seksuaalisuudessa sekä saadusta tuesta. Opinnäytetyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pori. Hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonian virkakelpoisuus. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/35329/Ala-Korpela_Noora_Rasi_Veera.pdf?sequence=1
Jahkola, T. ym. 2009. Rinnankorjausleikkauksen käsikirja. Syöpäjärjestöt, Chirurgi Plastici Fenniae, Suomen kirurgiyhdistyksen rintarauhaskirurginen sektio, Mainostoimisto Contra, Erikoispainos Oy.
Leidenius, M. ym. 2010. Rintasyövän hoidon aiheuttama pitkäaikainen sairastavuus. Duodecim 2010; 126: 1217-1225.
Makropoulos ym. 2009. Impact of Breast Surgery on the Selfesteem and Sexual Life of Female Patiens. The Journal of International Medical Research 37, 182–188.
Pellinen, S. & Rosenberg, L. 2008. Rintasyöpäpotilaan opas. Suomen syöpäpotilaat ry. Painotalo Auranen.
Rosenberg, L. 2007. Seksuaalisuus ja syöpä. Suomen syöpäpotilaat ry, Mainostoimisto Contra.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti