Pinkit iltapillerit

Värillä on väliä. Minulle määrättiin jo sairaalassa pinkit Marevanit (5 mg), ja niillä mennään puoli vuotta. Vaan millä annostuksella, se selviää toivottavasti lähiaikoina. Aloitus oli varovainen, yksi tabletti päivässä, eikä se sitten vaikuttanutkaan mihinkään. Viime perjantaista alkaen olen ottanut lääkärin ohjeen mukaan kaksi tablettia (10 mg), ja nyt alkaa jo tapahtua: tämänpäiväinen INR-arvo oli jo 1,5, eli toivoa on siitä, että Innohep-paketteja ei tarvitsisi enää ostaa lisää.

 

Käyn nyt labrassa "piipahtamassa" lähes päivittäin. Tänään sain ilman ajanvarausta labraan mennessäni jonotusnumerokseni 50. Menossa oli numero 10 ja ajanvarauspotilaat siihen päälle vielä, eli piipahdus venyi reiluun tuntiin. Jatkossa otan kyllä aina netistä ajan, tunnin istuminen odotusaulassa ei iske. Huomiselle ja ylihuomiselle sekä ensi maanantaille on jo labra-ajat varattuina. Toivottavasti lukema alkaisi kakkosella viimeistään maanantaina.

Kävin tänään myös omalääkärin vastaanotolla tämän asian tiimoilta, Marevan-hoidot kun kuuluvat perusterveydenhuollon hoidettaviin asioihin. Reseptitkin tulivat sitten uusittua samalla.

Olen nyt aikani kuluksi opiskellut kaikenlaista Marevaniin liittyvää, sekä hoitajalta saamiani matskuja että netistä löytyviä, mm. nämä:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00007
http://www.hel.fi/static/terke/asiointi/AK-potilasohjaus.pdf

Enpä olisi vielä hetki sitten arvannut, että muiden mummolääkkeiden lisäksi popsisin Marevaniakin ja jonottaisin labrassa muiden INR-seurattavien kanssa... Lyhyt projekti tämä onneksi vain.

Taysissa taas...

... mutta onneksi vain pikaisella haavapolikeikalla! Tsekkaus oli tarpeen jo sairaalassa "mustaksi" menneen napani vuoksi. Uuden navan kauneudesta en menisi sanomaan vielä yhtään mitään, ehkä nuo mustat kököt ovat kuitenkin vain rupia ja lähtevät irti ajan kanssa, kun napaa hoidetaan hyvin, suihkutellaan ja pidetään muuten kuivana. Hoidoksi sain kirkaanvihreää sideharsomaista Sorbact-nauhaa, josta leikataan pieni pätkä napaan aina suihkun ja kuivaamisen jälkeen; nauha imee bakteereita ja tehostaa siten paranemista. Löysipä tarkkasilmäinen hoitaja napani pohjalta vielä yhden tikkauslangankin, joka poistettiin samalla.

Sain paikalla piipahtaneen plastiikkakirurgin vilkaisemaan muitakin haavojani, jotka näyttivät kuulemma oikein hyviltä, kuten uusi rintakin, sen mitä nyt haavateippien alta pystyi arvioimaan. Leikkauksessa pari viikkoa sitten laitetut teipit ovat edelleen niin hyväkuntoiset, ettei niitä tarvitse vaihtaa vielä, vaan vasta sitten, kun ne alkavat repsottaa. Haavoista tulee kuulemma kauniimmat, kun ei revi ja vaihtele teippejä turhaan. Sopii minulle.

Nyt on alavatsa todella kireä, vaikkakaan ei enää hankalan kireä, vaan ihan vaan sopivan napakka. Kenties vielä jonain kauniina päivänä saan vatsalihaksetkin taas todella pitkästä aikaa näkyviin. :-) Nythän ei pinnallisia vatsalihaksia ole vielä lupa reenatakaan hetkeen, syviä on jo lupa jännittää. Kesäksi kuntoon -tavoite on ehkä hieman ylioptimistinen, onneksi ei tarvitse ihan nollasta lähteä liikkeelle, vaan lihakset ovat kyllä jo jossain - plastiikkakirurgikin mainitsi, että lihakset ovat hyvät. Vatsalihasprojektiin löytyy hyviä ideoita netistäkin, vaikkei jumppaan ihan heti vielä pääsekään (mm. http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/vatsalihakset-esiin-dieetti-polta-ylimaarainen-rasva).

Motivaatiokuva täältä

Marevanin hoitotasolle (INR = 2-3) kiipeäminen tuntuu kestävän, vaikka isojen Innohep-piikkien pitäisikin nopeuttaa sitä. Eilisen labrakäyntini tulos oli 1,3. Menen taas huomenna uudestaan tsekkauttamaan INR:n samalla, kun menen käymään omalääkärillä Marevan-asioissa. Labrakontrollit ovat nyt aluksi tosi tiheät, ennen kuin sopiva hoitoannos ja -taso löytyvät. Toivottavasti se tapahtuisi pian, sillä jouduin tänään metsästämään jo toisen Innohep-piikkilaatikon (a´ 6 piikkiä) apteekista. Näitä isoja (14000 IU) piikkejä eivät pienet apteekit pidä varastossa, ne olisi pitänyt tilauttaa etukäteen. Onneksi isossa kaupungissa on myösi isoja apteekkeja, joista saa isoja Innohepejä. Autoilin kotiin Koskikeskuksen kautta, laskin selviäväni siellä vähimmillä askelilla. Kallista ainetta (Kela-korvauksen jälkeenkin melkein 10 euroa/piikki, ja joka ilta pitää pistää), mutta onneksi löytyi.

Kiirettä pitää näin sairauslomalla, kun melkein joka päivälle on tiedossa joku hoitoon liittyvä käynti. Ensi viikolle sain jo uuden haavapoliajankin valmiiksi, mikä tuntuu jotenkin ihanan turvalliselta: säännölliset tsekkaukset ovat rasittavuudestaan huolimatta ihan parhautta. Jopa syöpäkontrollit, johon myös odottelen aikaa vielä ennen kesää.

Kävin tänään Tays-keikkani yhteydessä myös työpaikalla, joka on sopivasti sairaalan vieressä; ajoin pysäköintimaksuissa säästääkseni työpaikan parkkikselle. Oli ihanaa olla ulkona ja päästä vähän kävelemään, vaikka lyhytkin matka; kotona en ole vielä omaa pihaa ja postilaatikkoa kauemmas kylmässä viimassa uskaltautunut. Kiva oli myös nähdä työkavereita, käydä syömässä, jakaa töitä sijaiselle ja leimata kulunvalvontaan uudeksi töihinpaluupäiväksi 12.5. Se tuntuu nyt todella kaukaiselta, mutta aika menee todennäköisesti tosi nopeasti, ainakin nämä kaksi ensimmäistä sairauslomaviikkoa ovat kaikesta huolimatta menneet ihan siivillä.

Kevät edistyy pikku hiljaa, oma paraneminen samoin. Välillä tulee lunta tupaan ja sitten paistaa taas.

Toinenkin motivaatikuva vielä samasta paikasta.

PS. Sain tänään pyynnöstä haavapolin hoitajalta printin tuoreimmista labratuloksistani. Samassa printissä oli lopussa myös leikkauksesta patologin tutkittavaksi lähetetyn ablaatioarven tulos, joka oli oikein hyvä: "Maligniin viittaavaa ei tule esiin." Arpi oli siis syöpävapaa. :-)