Kuopuksen konfirmaatio ja rippijuhlat menivät mukavasti sateisesta ja viileästä säästä huolimatta. Juustoinen kanttarellikeitto ja muut tarjottavat onnistuivat ja riittivät (nipin napin!), ja niin juhlakalu kuin vieraat ja äiti-emäntäkin olivat juhlien jälkeen väsyneitä, mutta onnellisia. Kuukauden kestänyt erilaisten juhlien ja töiden täyttämä juhlaputki on nyt onnellisesti ohi. Tiskitkin on tiskattu, nyt on aika ja aikaa huilata!
Ainakin melkein! Tänä aamuna menin nimittäin heti herättyäni sydän pamppaillen tarkistamaan ammattikorkeakoulun pääsykoetuloksia netistä... Ja löysin kuin löysinkin oman esikoiseni nimen valittujen joukosta! Viikon päästä samainen nuori mies astuu armeijan harmaisiin, opiskelu alkaa vasta intin jälkeen. Ennen sitä pitää vielä juhlistaa pojan saavutuksia, opiskelupaikkaa ja synttäreitä. Pian armeijaan astumisen jälkeen tulee täyteen komeat 20 ikävuotta: esikoinen syntyi jalkapallon MM-kisojen finaalipäivän aamuna, ja katsoimme Brasilian ja Italian välistä finaalia yhdessä illalla. Brasilia muuten voitti tuolloin rankkarikisan jälkeen. En unohda tuota päivää koskaan!
Olisikohan taas Neymarin ja kumppaneiden vuoro tänä vuonna? Sateisella kesälomalla ehtii seuraamaan kisoja, vaikka alkuvaiheen matsit ovatkin menneet ohi kaikenlaisten kiireiden vuoksi.
