torstai 25. huhtikuuta 2013

Voihan veevuodet!

Soijaa pukkaa edelleen ihan vääriin aikoihin ja ihan väärissä paikoissa, niveliä kolottaa paitsi aamuisin, myös jumpassa: kyykkyjen tekeminen ei käy enää ihan niin kuin ennen vanhaan, vaan jäykkyys tuntuu jo liikkuessakin. Ei ole ihan ideaalitilanne tässä iässä tuntea itseään ihan mummoksi. No, jaksan kuitenkin sentään liikkua, eli ei pitäisi rutista. 

Pikkuisen tekee mieli kuitenkin rutista ja lainata taasen paria mielenkiintoista artikkelia, joihin olen viime aikoina törmännyt "hormonittomana hirviönä" nettiä selatessani. Duodecimista löytyy asiallisia ja hyvin laadittuja lääkäreiden kirjoittamia artikkeleita aiheesta, muun muassa tämä (Luoto ym. 2012) estrogeenikorvaushoitojen "välttämättömyyttä" asiallisesti epäilevä ja liikunnan hyötyä korostava:

"Liikunnan lisäämisellä saadut elämänlaatuhyödyt saavutetaan myös ilman painon muutoksia (Martin ym. 2009), millä on merkitystä motivoitaessa vaihdevuosi-ikää lähestyviä naisia olemaan aktiivisia ja liikkumaan. Estrogeenikorvaushoito ei ole ensisijainen hoitovaihtoehto rintasyövän tai laskimotromboosin sairastaneille naisille, joita on yhä enemmän suurten ikäluokkien vanhentuessa. Erityisesti näille potilaille tieto siitä, että liikunnan lisäyksellä voidaan vähentää vaihdevuosioireita, tulee tarpeeseen. Vaikka oireet eivät poistuisi kokonaan, voi niiden osittaisellakin vähenemisellä olla vaikutusta työ- ja toimintakykyyn.

Elintapamuutokset, liikunnan lisäys ja sen merkitys estrogeenikorvaushoidon käyttäjillä kaipaisivat lisätutkimusta. Erityisesti rintasyövän ehkäisyssä liikunnan vaikutusmekanismien selvittely on korostunut 2000-luvun tutkimuksissa (Na ja Oliynyk 2011). Uusimpien tulosten perusteella liikunnan tiedetään vaikuttavan rintasyöpäpotilailla kasvainta suppressoivien geenien epigeneettiseen säätelyyn, mikä parantaa näiden potilaiden selviytymistä (Zeng ym. 2011). Tarkemmat tiedot elintapamuutosten sairauksia ehkäisevistä mekanismeista lisäävät elintapamuutosten käyttöarvoa muiden hoitovaihtoehtojen rinnalla.

Liikunnan tuottamat terveyshyödyt kertyvät koko eliniän ajalta, mutta vaihdevuosi-ikä hormonaalisine muutoksineen saattaa hyvinkin olla terapeuttinen ikkuna, jolloin liikunnan merkitys myöhemmälle terveydentilalle ja hyvinvoinnille korostuu. Vaikka kuumien aaltojen esiintyminen on liitetty sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin (Tuomikoski ja Mikkola 2011), vaikuttaa liikunta edullisesti näihin vaaratekijöihin kaikilla naisilla." (Luoto ym. 2012)

"Vaihdevuodet - ota ilo irti" -artikkelissa (Vuoristo 2008) sen sijaan maalaillaan iloisesta otsikosta poiketen kaikenlaisia ei-ihan-niin-iloisia-ja-kauniita kuvia meidän mummojen kohtalosta: 
  
"- Vaihdevuodet muuttavat myös kehoa, ja tämä saattaa olla joillekin naisille kova paikka. Laihduttamalla muutoksia ei voi estää, sillä ne johtuvat aineenvaihdunnan hidastumisesta ja pienentyneestä estrogeenin tuotannosta. Ensin mainittu saa painon usein nousemaan. Viimeksi mainittu taas saa rasvan jakautumaan kehossa miehekkäämmin; vyötärö levenee ja alavatsa kasvaa."

"Estrogeenin tuotannon hiipuminen saa myös naiselliset kurvit loivenemaan. Rinnat saattavat veltostua ja pienentyä. Lisäksi ihon vanheneminen nopeutuu ja hiusten rakenne muuttuu. Ne ohenevat ja menettävät jäntevyyttään. Hiuksia voi myös lähteä."

"- Ulkoisen olemuksen muuttuminen ei onneksi tarkoita vetovoiman vähenemistä. Ikääntyminen tuo elämänviisautta ja itseluottamusta, mikä lisää vetovoimaa ja jopa seksikkyyttä. Ikääntyvä nainen voi myös näyttää upealta, kun hän huolehtii itsestään, Brusila vakuuttaa." 


- Ei kyllä minua ihan vakuuttanut kaiken edellä lukemani jälkeen... :-) 

"Kyytiä kuumille aalloille" -listassa annetaan aika hauskojakin ohjeita, joista osa ei kylläkään sovellu meikäläisille laisinkaan:
  • Liiku säännöllisesti ja monipuolisesti.
  • Vältä tekokuituisten vaatteiden käyttöä, etenkin yöllä.
  • Vältä ruokia ja juomia, jotka laukaisevat kuumia aaltoja. Niitä ovat esimerkiksi makeat, suolaiset, kuumat ja voimakkaasti maustetut ruuat, kofeiinia sisältävät juomat sekä alkoholi.
  • Älä tupakoi.
  • Rentoudu. Se voi vähentää kuuman aallon voimakkuutta.
  • Viilennä kotisi: tuuleta hyvin ja pidä ikkunat auki yöllä.
  • Viilennä itsesi: käy viileässä suihkussa ja juo kylmää vettä.
  • Harrasta seksiä. Se vähentää kuumia aaltoja ja yöhikoilua liikunnan tapaan.
  • Käytä tarvittaessa hormonikorvaushoitoa. Se tehoaa kuumiin aaltoihin ja yöhikoiluun lähes aina.
- Jos tätä listaa noudattaisi kirjaimellisesti, jäisivät ruokavaihtoehdot aika vähiin: kylmiä ja mauttomia ruokia siis jatkossa vain. Nam! Rentoutuminenkin on helpommin sanottu kuin tehty. Listan viimeinen on luonnollisesti ihan no-no meille hormonipositiivisille, sinkuille toiseksi viimeinenkin.

Asennetta tässä todellakin tarvitaan, rankkaa on tämä taistelu aaltoja vastaan. Toivonkin ihan oikeasti, että kirjoittaja tietäisi, mistä kirjoittaa: "Kun asennoituu vaihdevuosiin positiivisesti ja kohtaa ne seikkailuna, luvassa saattaa olla elämän paras ajanjakso." 



Lähteet: 

Riitta Luoto, Tomi Mikkola ja Eija Tomás 2012. Elintapojen merkitys vaihdevuosi-iässä. Duodecim 2012; 128; 1: 5-6. Lue koko artikkeli täältä  
Maarit Vuoristo 2008. Vaihdevuodet – Ota ilo irti. Ellit.fi. http://ellit.fi/liikunta-ja-terveys/terveys/vaihdevuodet-ota-ilo-irti

4 kommenttia:

  1. Hei
    Kiitos linkeistä, olihan positiivisia ajatuksia vaihdevuosista. Ihan tuli kuuma aalto lukiessa. Univaikeudet vaivaavat 80 % vaihevuosioireisista, mikä on aika merkittävä haitta. Työelämässä olevilta odotetaan kuitenkin tuloksellisuutta ja tehokkuutta ja nythän on tutkittu yövalvomisenkin altistavan monille sairauksille. Univaikeuksiin ei liikunta ainakaan minulla ole vaikuttanut tai sitten en ole ollut siinäkään riittävän tehokas. Puhumattakaan osteoporoosin ja selpelvaltimotaudin lisääntymisestä.
    Mutta on hyvä, kun tutkitaan muita vaihtoehtoja kuin hormonikorvaushoito hankaliin oireisiin. Itse taidan kuulua tuohon marginaaliryhmään, jotka saavat rintasyövän hormonikorvaushoidolla. Ennätin popsia pari kuukautta yli 5 vuoden, kun kasvain löytyi. Eikä hikoilu ole loppunut vieläkään, mutta pitää lisätä positiivista ajattalua, jos se auttaisi.
    Kiitos muuten blogistasi, olen sairastumiseni jälkeen seurannut tätä säännöllisesti ja lukenut arkistosikin jo läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Näinhän se menee... :-(

      Ei minunkaan urheiluhullun himoliikkuminen mitään ole auttanut, edelleen nukun kovien hormoninpoistotroppieni "ansiosta" ihan surkeasti. Uskon kyllä, että ilman itseaiheutettua hikoilemista hikoilisin väärissä paikoissa vieläkin enemmän.

      Pakko antaa tässä välissä hyvää palautetta Venlaflaksiinista, jota olen nyt viime aikoina popsinut yhden 75 mg kapselin päivässä. Lievää helpotusta on tullut, ja harkitsen nyt siirtymistä onkologini ehdottamaan kahteen kapseliin vuorokaudessa (yksi aamulla, yksi illalla). Kesällä on varmaan viimeistään taas niin tukalat oltavat, etten todellakaan aio säästellä Venlaflaksineissa. Myös nukahtamislääke ja melatoniini auttavat välillä ja osin (herään silti yöllä kerran pari, ilman niitä ainakin kolmesti), jatkuvasti en niitä napsi.

      Kaikki keinot ovat sallittuja veevuosissa - paitsi kielletyt!

      Poista
  2. Ei siinä mitään, saattavathan vaihdevuodet ollakin naisen paras ikä, mutta miksi kieltää näitä vaivoja, jotka ovat ihan todellisia meillä rintasyöpäpotilailla. Itselläni vaihdevuodet ovat siis jo toista kertaa, enkä oikeasti osaa nyhtää niistä enää esiin mitään positiivista. Kipeät polvet, yöllinen hiessä uiskentelu, unen katkonaisuus tai täydellinen unen puute, painon nousu, muistin heikkeneminen, väsyminen...kuka tällaista ihan oikeasti haluaisi? Vai onko kommenttini ilmaus vaihdevuosiin liittyvästä masennuksesta ehkä? Juuri tällä hetkellä tuntuu vaikealta löytää muuta positiivista näistä hoidoista kuin että niiden avulla ehkäistään syövän uusimista. Niin että kestettävä on, tai itkettävä ja kestettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marmustoi!

      Kyllä minunkin "positiivisuuteni" tässä vaiheessa on aika lailla kiven alla, pakko tunnustaa. Tämä minun viisivuotisprojektini on kyllä oikeasti ihan epäinhimillinen, alku etenkin oli aivan kauhea, nyt olen ehkä jo hieman tottunut uuteen olotilaani. Nivelvaivat ovat tosin vaan pahentuneet koko ajan.

      Jotain pientä piristystä on pakko edes yrittää keksiä tämän kurjuuden keskelle, muuten ei jaksa. Liikunta auttaa henkisesti ja fyysisesti ainakin minua, ilman sitä olisin ihan raakki. :-) Ja on hienoa huomata artikkeleista ja tutkimuksista, että olen ihan oikeilla jäljillä. Hormonienpoistohoidon muiden haittojen, kuten osteoporoosin ja sydäntautien, estäminen hoituvat siinä samalla. :-)

      Poista