Täysikuuuuu... ja muita marrasmietteitä

Marraskuu sucks! Pimeää ja märkää meillä ja muualla, kaameita myrskyjä meillä ja muualla, sairauksia meillä ja muualla, epävarmoja työtilanteita meillä ja muualla. Positiivisia juttuja ei juurikaan meillä eikä muualla. Maaliskuussa syntyneenä en ole koskaan tykännyt marraskuusta, eikä tämä vuosi tee siinä näköjään poikkeusta. Lähes päivälleen 13 vuotta sitten marraskuussa 2000 löysin suihkussa pienen patin rinnastani, ja sillä tiellä olen edelleen aina tätä blogia kirjoittaessani. Marraskuu sucks! (Toisaalta minun on kyllä ihan oikeasti oltava tosi onnellinen siitä, että satuin sattumalta löytämään patin: en uskalla ajatellakaan, miten olisi käynyt, jos en olisi sitä löytänyt. Tuskin olisin enää täällä blogia naputtelemassa.)

Kaiken muun "mukavan" lisäksi ilmestyy sitten vielä taivaalle mollottamaan upea, mutta ah' niin kammottavasti valvottava täysikuu. Jotain rajaa! Ja onkin toki: viikko sitten olin ihanassa Juha Tapion konsertissa Tampere-talossa, ja viikon päästä on samassa paikassa vuorossa aivan mahtava Lapsen oikeuksien päivän tapahtuma. Ja pikkujoulujakin pukkaa! Onnellisesti löysin omasta kaapistani oikein sopivan pikkujoulumekonkin, jonka jopa teinineiditkin hyväksyivät, vaikken sitä heiltä pyytänytkään.

Viikon päästä pitäisi nuorimmaiseni olla MM-kisamatkalla Saksassa, mutta koska on marraskuu, se ei ole ollenkaan kirkossa kuulutettu. Koska on marraskuu (?), tyttö sairastui aika vakavasti kaksi viikkoa sitten, ja nyt jännäämme, miten tytön matkan käy. Kaksi viikkoa on nyt jo mennyt sairauden kourissa ja kovissa vatsakivuissa ja kouristuksissa voimattomana ja kuumeisena. Viisi kertaa kävimme ensin julkisella puolella sairauden vuoksi: tuloksena vatsan paineluita ja labratestejä, mutta ei diagnoosin tynkääkään.

Tämän viikon tiistaina (tai oikeastaan jo maanantai-iltana, jolloin saimme melkoisen epäasiallista kohtelua päivystyksessä; lääkäri tokaisi 14-vuotiaalleni ihan mitä sattui - ja se sattui, äitiinkin!) mittani täyttyi ja laitoin Visa Elektronin vinkumaan yksityisellä lääkäriasemalla ensimmäisen kerran, ja sen jälkeen vielä pari muutakin kertaa loppuviikolla. Saldona diagnoosi, tarkasti tehty ylävatsan ultraäänitutkimus sekä oireita ja taudin paranemista helpottavat lääkkeet ja lääkärintodistus mahdollista kisamatkan peruuntumista ja matkavakuutusta varten. Plus aika iso lasku vakuutusyhtiöön: Kela-korvausten ja isohkon omavastuun jälkeenkin jää vielä aikamoinen summa vakuutuksesta maksettavaa. Jokaikinen euro (kuka sen sitten lopulta maksaakin) on kyllä mennyt ihan oikeaan paikkaan ja tarpeeseen. Terveys on tärkein.

Yöuneni ovat tainneet mennä osin tämän ihan väärään aikaan tulleen ja todella ikävän sairauden vuoksi, tyttö on onneksi nukkunut yönsä ihan hyvin. Toivoa on onneksi vielä ajoissa paranemisesta, mutta aika alkaa tiimalasissa olla jo aika vähissä. Onneksi tyttärenikin ymmärtää, että terveys on tärkein. <3

Kuva: http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/miksi_taysikuu_vaikuttaa_youniin