torstai 19. maaliskuuta 2015

Vuosi korjausleikkauksesta

Makasin päivälleen vuosi sitten syvässä narkoosissa Taysissa. Yli seitsemän tuntia kestäneen leikkauksen jälkeen heräsin tokkuraisena ja kankeana, mutta yhtä "ei-ihan-aitoa" rintaa rikkaampana.

Nyt on sitten tänä keväänä syystäkin kevättä rinnoissa, sillä kaikki on alkuhankaluuksien jälkeen sujunut oikein hyvin. Tällä hetkellä tämä "remonttí" on jo niin pitkällä, että alkukuussa tehty nännin tatuaatiokin on jo parantunut, ja lopputulos näyttää taas astetta aidommalta. Plastiikkakirurgin lopputarkastukseen en vielä ole saanut kutsua, mutta eiköhän se aika pian tule. Yleensähän he haluavat (täällä päin ainakin) tarkistaa lopputuloksen noin vuoden päästä leikkauksesta.

Vielä minulla ei ole kuvaa liittää tänne, mutta harkitsen sellaisen ottamista. Arvet eivät ole kyllä vielä vaalenneet, siinä kestää ainakin vuosi vielä. Ja arpiahan riittää! Toisaalta korjausleikkauksessa leikattiin pois vanhat leikkausarvet, eli nykyiset ovat kaikki uusia yli 14 vuotta vanhaa kainalon arpea lukuun ottamatta.

Ajankulun huomaa näin keväällä jotenkin erityisen selvästi: talven jälkeen kaikki taas nousee ja alkaa kasvaa, ja vanhakin virkistyy. Kotona aloittamani pieni pintaremontti on edennyt taas pikkuisen, ja ikkunoiden kimppuunkin olen jo hyökännyt. Lika pois ja valoa lisää, niin seiniin kuin ikkunoihinkin. Verhojakin olen vaihtamassa - ensimmäistä kertaa 15 vuoteen!

Sitä on nyt muutenkin alkanut jotenkin "heräämään" talven jälkeen: on kiva nähdä ihmisiä ja puuhailla kaikenlaista sisällä ja ulkona. Suonikohjuleikkauksesta toipuessa sain kävellä ja puuhastella kaikenlaista pientä, mikä oli yllättävän terapeuttista.

Kevät tulee ja aurinko paistaa taas risukasaankin. Elämä on nyt!
Terveisiä kolmen vuoden takaisilta asuntomessuilta!

4 kommenttia:

  1. Laitapa se kuva! Olisi kiva nähdä. Olen nimittäin itse nyt ehkä kääntämässä kelkkaani tuon leikkauksen suhteen. Minulla leikattiin rinta pois viime kesänä. Olen ollut tähän asti tyytyväinen proteesiin ja ajattelin tyytyä siihen, mutta nyt kesän alla alankin ikävöidä rintaa. Proteesi ei istu kuten oikea rinta, ja liivitkään eivät ole niin monipuolisia. Kaiken lisäksi olen tottunut olemaan kotona ilman liivejä, pienirintainen kun olen, ja nyt olo on toispuoleinen.

    Kevät virkistää ja saa katsomaan ympärileen uusin silmin! Minulla on myös menossa kunnon puuska, olen komeroiden ja vaatehuoneen kimpussa jo toista päivää.

    Mukavaa kevään jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Marjatta! Yritän muistaa, en sitten tiedä, onnistuuko. Vastaavia kuvia on varmaan jossain kyllä, mutta aika vähän. On tämä lopputulos kyllä niin hyvä, että en olisi etukäteen arvannut. Todella karu oli oma lähtötilanteeni vuosi sitten. Kaluttu ja karu.

      Aurinkoista ja energistä kevättä sinulle!

      Poista
  2. Onnea yksivuotiaalle! Harvallapa naisella on niin uusi rinta. Mä oon myös melkein kuopalla toiselta puolen, välillä ihmettelen millä opilla siihen kumpu saadaan.

    Ja kuten jo sanottu, kuva ois kiva ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Osaavat hommansa plastiikkakirurgit, kuopasta kyllä noustaan! Yritän viikonloppuna saada aikaan jotain kuvantapaista.

      Poista