torstai 20. lokakuuta 2016

Hyvää elämää vertaissiskojen ja Siskon kanssa

Eilinen vertaissiskoilta oli ehkä kaikkein vaikuttavin, jossa olen ollut mukana. Psykoterapeutti Sisko Karinen-Halme, rintasyöpäpotilas itsekin, kertoi meille, miten elää hyvää elämää rintasyövän kanssa. Tässä muutama poiminta eilisillan muistiinpanoistani:
  • Omasta kuolevaisuudestaan on jokaisen hyvä olla tietoinen: jokainen meistä syntyy ja kuolee, ne ovat osa meidän elämäämme, kaikkien meidän.
  • On tärkeää tunnistaa ne asiat, jotka ovat arvokkaita itselle tässä elämässä, joita itse arvostaa.
  • Kenelläkään meistä ei ole kuin vain tämä elämän hetki, tämä päivä. Menneisyydestä voi olla kiitollinen, mutta siihen ei voi kukaan palata, eikä huomista voi elää vielä tänään. On vain nyt.
  • Tämän päivän tulisi olla hyvä kaikilla, meidän pitäisi yrittää elää tilanteesta riippuen aina mahdollisimman hyvää elää.
  • Tässä hetkessä elämistä voi opetella esimerkiksi mindfulnessin keinoin: Nyt olen tässä ja minun on hyvä olla.
  • Epävarmuudessa eläminen on kaikkein ikävintä. Tieto, ikäväkin, se mikä on totta, helpottaa. Totuus vapauttaa epävarmuudesta.
  • Tässä päivässä ja hetkessä pysyminen, itsensä maadoittaminen, helpottaa oloa.
  • Lääkäri voi antaa toivoa potilaalleen: takataskussa on vielä muitakin lääkkeitä, jos ensimmäinen ei auta.
  • Se, ettei tarvitse olla yksin, auttaa; suomalaisilla on liian usein tarve selviytyä yksin. Jos ihminen joutuu selviytymään vaikeuksistaan yksin, on jotain pielessä. Ihmisen tulee mieluummin turvautua toisiin ihmisiin tai esim. Jumalaan. Meidät on tarkoitettu turvautumaan toinen toisiimme.
  • Syöpää vastaan "taisteleminen" on ällöttävää! Joskus pitää toki koota voimansa ja taistella itsensä puolesta. Ei kukaan sano sydänpotilaillekaan, että taistele sitä sydänkohtausta vastaan.
  • Katso itseäsi nätisti ja armollisesti, ota vastaan hoitoa, suo itsellesi hyviä asioita ja kosketuksia. Kosketuksesta syntyy oksitosiinia, kiintymyshormonia (vrt. äiti ja lapsi).
  • Tilanne voi muuttua nopeastikin, jos hoidot eivät pure enää tai elimistö ei kestä lääkkeitä enää ja hoidot joudutaan lopettamaan.
  • Pelon saa kuriin maadoittamalla itsensä ja hengittämällä syvään: uloshengitys auttaa takaisin ns. "sietoikkunaan", turvan kokemukseen ja rauhoittumiseen ja pois sekä ylivireydestä (taistelu- ja pakoreaktiosta) että alivireydestä (lamaannuksesta ja voimattomuudesta).
Hyvän elämän kolme tärkeintä pointtia ovat Siskon mukaan:
1. Elä tässä ja nyt.
2. Turvaudu toisiin ihmisiin.
3. Ole armelias itseäsi kohtaan.
Kuva täältä
Sisko Karinen-Halme on kirjoittanut näihin liittyen kirjan Lohikäärme elää kaupungissani - parantumaton sairaus vakauttavan hoidon näkökulmasta (Resonanssi 2016): "Kirja on kirjoitettu ensisijaisesti vakavan sairauden kanssa eläville. Se auttaa myös läheisiä ja hoitohenkilökuntaa ymmärtämään potilasta ja itseään. Kirja viestittää, että sairauden kanssa eläminen ei ole taistelua tautia vastaan, vaan elämän, hyvän ja terveen puolelle asettumista. Se on elämän jatkumista taudin tuomin lisämaustein taudin hoitamista ja hoidon vastaanottamista. Se on läheisten kannatteluun ja rakkauteen turvautumista." Kirjan voi tilata täältä: http://www.europadonna.fi/?x174592=510601

















2 kommenttia:

  1. Kiitos ohjeista! Nämä ovat tarpeen aina huonon päivän sattuessa kohdalle. Pelko voi yllättää milloin vain ja silloin paniikki on lähellä. Jatkossa yritän helpottaa sitä hengityksen avulla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Syvään sisään hengittäminen nenän kautta ("alas asti") ja pitkä rauhallinen uloshengitys suun kautta (kaikki ilma pois keuhkoista) on tehokas rentouttamiskeino. Liian monta kertaa ei vaan kannata tehdä peräjälkeen, voi tulla huono olo.

    VastaaPoista