Lopetin nelisen vuotta hikoiluoireisiin käyttämäni venlafaksiinin lopullisesti tämän viikon alussa - Venloja nolla! Pää on ollut pari päivää ihan yhtä pöperöä ja väsyttää kauheasti. Ei onneksi mitään ihan kauheita vieroitusoireita kuitenkaan, sillä tein lopetuksen vaiheittain (kuten aloituksenkin aikoinaan), viimeiset viikot käytin enää yhden 37,5 mg kapselin päivässä. Suurimmillaan (hikoiluoireiden ollessa kaameimmillaan...) annokseni oli 2 x 75 mg/pv. Siitä vähensin yhteen 75 mg kapseliin päivässä tamofeeniin vaihdettuani. Kertalaakista ei aivoihin vaikuttavaa lääkettä saa missään nimessä lopettaa, ja aloitus pitää myös tehdä pienimmillä mahdollisella annoksella.
Kiinnostuin parin viikon takaisella luennolla esiin tulleesta desvenlafaksiinista, ja ajattelin etsiä siitä lisätietoa, mutta sitten tajusin, ettei se enää kiinnostakaan... Paljon enemmän minua kiinnostaa tietää (edelleen!), miten suureksi avuksi venlafaksiini on meille rintasyöpänaisille, ja nimenomaan hikoiluoireisiin käytettynä. Lääkäreille suunnattua tuoretta tietoa ko. aiheesta löytyikin helposti, ja haluan nyt hieman typistäen lainata sitä tänne blogiini:
"Yhdysvalloissa vuonna 2003 tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 221 naista (ikä yli 18 vuotta). Naiset olivat joko sairastaneet rintasyövän tai heillä oli kohonnut rintasyöpäriski. 69 % naisista käytti tamoksifeenia. Tutkimuksen alussa kuumien aaltojen määrä oli > 14/viikko. Naiset saivat venlafaksiinia (XR, extended release) joko 37,5 mg, 75 mg tai 150 mg/vrk taikka lumelääkettä. Tutkimuksen kesto oli 4 viikkoa. Lumelääkitykseen verrattuna kaikki venlafaksiiniannokset vähensivät kuumien aaltojen määrää: oireet vähenivät venlafaksiinilla 30–58 %, kun taas lumeella oireet vähenivät 19 %, p < 0,001. Yhteisoireisto väheni myös kaikilla annoksilla verrattuna lumeeseen: venlafaksiini 37–61 % vs lume 27 %, p < 0,001. Annoksilla 75 mg/vrk ja 150 mg/vrk oli parempi teho verrattuna annokseen 37,5 mg/vrk. Vaikutukset olivat samanlaisia myös tamoksifeenia saavilla potilailla.
Kiinnostuin parin viikon takaisella luennolla esiin tulleesta desvenlafaksiinista, ja ajattelin etsiä siitä lisätietoa, mutta sitten tajusin, ettei se enää kiinnostakaan... Paljon enemmän minua kiinnostaa tietää (edelleen!), miten suureksi avuksi venlafaksiini on meille rintasyöpänaisille, ja nimenomaan hikoiluoireisiin käytettynä. Lääkäreille suunnattua tuoretta tietoa ko. aiheesta löytyikin helposti, ja haluan nyt hieman typistäen lainata sitä tänne blogiini:
"Yhdysvalloissa vuonna 2003 tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 221 naista (ikä yli 18 vuotta). Naiset olivat joko sairastaneet rintasyövän tai heillä oli kohonnut rintasyöpäriski. 69 % naisista käytti tamoksifeenia. Tutkimuksen alussa kuumien aaltojen määrä oli > 14/viikko. Naiset saivat venlafaksiinia (XR, extended release) joko 37,5 mg, 75 mg tai 150 mg/vrk taikka lumelääkettä. Tutkimuksen kesto oli 4 viikkoa. Lumelääkitykseen verrattuna kaikki venlafaksiiniannokset vähensivät kuumien aaltojen määrää: oireet vähenivät venlafaksiinilla 30–58 %, kun taas lumeella oireet vähenivät 19 %, p < 0,001. Yhteisoireisto väheni myös kaikilla annoksilla verrattuna lumeeseen: venlafaksiini 37–61 % vs lume 27 %, p < 0,001. Annoksilla 75 mg/vrk ja 150 mg/vrk oli parempi teho verrattuna annokseen 37,5 mg/vrk. Vaikutukset olivat samanlaisia myös tamoksifeenia saavilla potilailla.
Samoin Yhdysvalloissa kaksi vuotta myöhemmin (2005) tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 80 naista (keski-ikä 52–53 vuotta). Tutkimuksen alussa kuumien aaltojen määrä oli > 14/viikko. Naiset saivat venlafaksiinia (XR, extended release) joko 75 mg/vrk tai lumelääkettä. Tutkimuksen kesto oli 12 viikkoa. Kuumien aaltojen frekvenssissä tai vaikeusasteessa ei todettu muutosta seurannan aikana. Kuitenkin venlafaksiinia saavat naiset kokivat, että lääkitys vähensi kuumien aaltojen päivittäistä elämää haittaavia oireita lumelääkettä paremmin (venlafaksiini 51 % vs lume 15 %, p < 0,001).
Venlafaksiini siis vähentää kuumia aaltoja ja helpottaa niiden vaikeusastetta. Yleisimpiä haittavaikutuksia olivat suun kuivuus, ruokahalun väheneminen, pahoinvointi, ummetus ja unettomuus. Haittavaikutukset olivat yleisempiä suurimmilla annoksilla.
SSRI- ja SNRI-lääkkeistä ainakin paroksetiini ja venlafaksiini helpottavat vaihdevuosien kuumia aaltoja. Myös erään toisen katsauksen mukaan paroksetiini, sitalopraami, essitalopraami, venlafaksiini ja desfenlafaksiini vähentävät kuumien aaltojen frekvenssiä ja vaikeusastetta. Rintasyöpäpotilailla, jotka käyttävät tamoksifeenia, turvallisin vaihtoehto on venlafaksiini tai desvenlafaksiini, sillä toisin kuin SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet eivät vaikuta tamoksifeenin tehoa alentavasti. Vasomotorisissa oireissa käytetyt SSRI- ja SNRI-lääkkeiden annokset ovat matalampia kuin tyypillisesti depression hoidossa käytetyt annokset. Melko yleisesti koettujen haittavaikutusten takia SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttöä vasomotorisiin oireisiin suositellaan erityisesti niillä potilailla, joilla esiintyy myös mielialaoireita. Tutkimukset ovat selvittäneet vain rajallisesti SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttöä vaihdevuosien univaikeuksien hoidossa."
Em. tutkimukset ovat laadultaan tasokkaita ja niiden sovellettavuus suomalaiseen väestöön on hyvä. Voin suositella venlafaksiinia omankin kokemukseni perusteella, ilman siitä saamaani apua en olisi moneen vuoteen nukkunut hyvin öisin. Ja päivisin olisin ollut suihkulähde...
Lähde:
Päivi Polo 2015. Masennuslääkkeet vaihdevuosien vasomotoristen oireiden hoidossa.
Venlafaksiini siis vähentää kuumia aaltoja ja helpottaa niiden vaikeusastetta. Yleisimpiä haittavaikutuksia olivat suun kuivuus, ruokahalun väheneminen, pahoinvointi, ummetus ja unettomuus. Haittavaikutukset olivat yleisempiä suurimmilla annoksilla.
SSRI- ja SNRI-lääkkeistä ainakin paroksetiini ja venlafaksiini helpottavat vaihdevuosien kuumia aaltoja. Myös erään toisen katsauksen mukaan paroksetiini, sitalopraami, essitalopraami, venlafaksiini ja desfenlafaksiini vähentävät kuumien aaltojen frekvenssiä ja vaikeusastetta. Rintasyöpäpotilailla, jotka käyttävät tamoksifeenia, turvallisin vaihtoehto on venlafaksiini tai desvenlafaksiini, sillä toisin kuin SSRI-lääkkeet, SNRI-lääkkeet eivät vaikuta tamoksifeenin tehoa alentavasti. Vasomotorisissa oireissa käytetyt SSRI- ja SNRI-lääkkeiden annokset ovat matalampia kuin tyypillisesti depression hoidossa käytetyt annokset. Melko yleisesti koettujen haittavaikutusten takia SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttöä vasomotorisiin oireisiin suositellaan erityisesti niillä potilailla, joilla esiintyy myös mielialaoireita. Tutkimukset ovat selvittäneet vain rajallisesti SSRI- ja SNRI-lääkkeiden käyttöä vaihdevuosien univaikeuksien hoidossa."
Em. tutkimukset ovat laadultaan tasokkaita ja niiden sovellettavuus suomalaiseen väestöön on hyvä. Voin suositella venlafaksiinia omankin kokemukseni perusteella, ilman siitä saamaani apua en olisi moneen vuoteen nukkunut hyvin öisin. Ja päivisin olisin ollut suihkulähde...
Lähde:
Päivi Polo 2015. Masennuslääkkeet vaihdevuosien vasomotoristen oireiden hoidossa.
Mielenkiintoisia tutkimustuloksia.Käytin itse venlaflaxinia muutaman kuukauden ajan ja minulla se hävitti kaikki hikoilut, joita tosiaan oli enemmän kuin 14 viikossa, ennemminkin 14 vuorokaudessa. Muutaman kuukauden käytön jälkeen lääkkeen teho heikkeni, ja koska en halunnut nostaa annosta, lopetin lääkkeen käytön, osittain myös siksi, että minulla sivuvaikutukset olivat aika epämiellyttäviä, väsymystä, painajaisunia. Toivoisin kyllä, että onkologit ottaisivat tosissaan, jos potilas valittaa kuumia aaltoja. Itse sain apua vasta gynekologilta, juuri kyseisen jutun kirjoittajalta. Suuri kiitos siitä hänelle.
VastaaPoistaKiitos vastauksestasi, Liisa! Samoin mulla oli vuorokaudessa vähintään tuo 14 hikikohtausta, ei todellakaan viikossa. Mulla ei tosin silloin ollut tamofeeni vaan letrotsoli-aromataasinestäjä täydennettynä LHRH-analogilla (Procren), ja aivan sietämättömät oireet, koska oli tehty lääkkeellisesti yht'äkkiä postmenopausaalinen tilanne kroppaan. Nuorilla naisilla on etenkin tarvetta helpottaa ihan kamalia vaihdevuosioireita jotenkin, koska ne ovat ihan sietämättömiä. Vanhemmilla on varmasti yleensä helpompaa.
PoistaMinullakaan ei ole tamofeeni käytössä, vaan anastrozoli. Olin jo hoitojen alussa vaihdevuosi-ikäinen, hikoiluoireet tosin alkoivat vasta sytostaattihoitojen aikana ja pahenivat, kun aromataasiestäjä aloitettiin. Mielenkiintoinen oli miespuolisen onkologin toteamus, että olen jo siinä iässä, että tuskin ne hikoiluoireet kovin pahoja voivat olla...
PoistaMiespuolinen lääkärihän se on todellinen asiantuntija näissä jutuissa... :-)
Poista