Syöpälääkkeiden sydänhaitoista

Löysin viime vuonna ilmestyneestä Duodecim-lehdestä (5/2015) erittäin hyvän artikkelin (Piuhola ym.), josta tässä ensi viikolla tehtävää sydämen magneettikuvausta odotellessa muutama valittu lainalause lähinnä niistä lääkkeistä, joita itse olen hoitopolkujeni aikana saanut. Myös monet muut, kuten Herceptin, aiheuttavat sydänvaurioita.

"Sydämen kannalta ongelmallisimpia solunsalpaajia ovat antrasykliinit, joiden aiheuttama sydämen vajaatoiminta voi ilmaantua vuosien kuluttua hoidon jälkeen." (Piuhola ym. 2015, 441). - Bingo! Olen itse saanut antrasykliinejä (epirubisiinia) kolme annosta sekä vuonna 2001 että vuonna 2012. Ja kun niihin lisätään vielä vuonna 2001 CEFissä saamani syklofosfamidi- ja fluorourasiili-tiputukset ja vuonna 2012 CEX-hoitojen osana napsimani Xeloda-tabletit (kabesitabiini), ei ole ihme, että sydänparkani on reagoinut. 

"Syöpäsairauksien lääkehoito tähtää kasvainsolujen jakautumisen estoon ja apoptoosin eli ohjelmoituneen solukuoleman tai kuolion aikaansaamiseen. Samat solujen elossapysymiseen vaikuttavat signaalimekanismit säätelevät usein sydänlihaksen toimintaa. Sydänlihassolujen rajallisen uusiutumiskapasiteetin ja toimintareservin vuoksi hoidon komplikaationa saattaa kehittyä sydämen vajaatoimintaa. Vajaatoiminnan lisäksi syöpähoitoihin saattaa liittyä lääkeaineiden mukaan myös verenpaineen nousua, sydänlihasiskemiaa, rytmihäiriöitä sekä QT-ajan pidentymistä (TAULUKKO)." (Piuhola ym. 2015, 441). - Rytmihäiriökin on jo plakkarissa... HUOM: Klikkaa taulukkoa, niin näet sen paremmin ja suurempana!

"Antrasykliinien aiheuttaman sydäntoksisuuden keskeinen kliininen ilmentymä on vasemman kammion supistusvireyden heikkeneminen ja sydämen vajaatoiminta. Haitat voivat joskus ilmaantua akuutisti hoidon aikana, useimmiten kuitenkin subakuutisti tai jopa vuosia hoidon jälkeen. Myöhäishaittojen taustalla on antrasykliinin aiheuttama sydänlihassolujen vaurio ja korjausmekanismien rajallisuuden takia suurentunut alttius myöhemmin verenpaineen,
sepelvaltimotaudin ja muiden stressitekijöiden aiheuttamille vaurioille. -- Muista pitkään
käytössä olleista solunsalpaajista alkyloivat aineet, kuten syklofosfamidi ja ifosfamidi, voivat
aiheuttaa akuutisti oireista sydämen vajaatoimintaa ja sydänpussin nesteilyä." (Piuhola ym. 2015, 442). - Niinpä niin. Vuosien päästä ilmestyivät vasemman kammion supistumisongelma ja sydämen vajaatoiminta. 

"Antrasykliinisolunsalpaajien aiheuttama sydänlihasvaurio ja ejektiofraktion väheneminen
voivat korjautua osittain, jos lääkehoito päästään aloittamaan suhteellisen pian vaurion ilmaannuttua. Varhainen toteaminen ei ole helppoa. Kun oireet ovat selviä, tilanne on yleensä edennyt jo suhteellisen pitkälle, ja toisaalta syöpäpotilaalla sydämen vajaatoimintaoireisto
voi helposti sekoittua mahdollisen taudin etenemisen tai esimerkiksi anemian aiheuttamiin oireisiin. Pitkä oireeton aika solunsalpaajahoidon ja oireisen vajaatoiminnan synnyn välissä voi vaikeuttaa diagnostiikkaa." (Piuhola ym. 2015, 442-443). - Itse en osannut edes ajatella, että sydämessäni olisi jotain vikaa, ennen kuin tilanne päässyt jo aika pahaksi. Luulin vain, että aerobinen kuntoni on huono ja että naishormonien poistaminen elimistöstä aiheuttaa taas uudenlaisia oireita... 

"Fluoropyrimidiinit 5-fluorourasiili ja kapesitabiini lisäävät sydänlihasiskemian ja sydäninfarktin riskiä. Myös kuolemaan johtavia haittavaikutuksia on raportoitu." (Piuhola ym. 2015, 443). - Näitäkin aineita on suoneen ja suuhun pistelty... 

"Sydänhaittoja antrasykliinihoidosta saaneen potilaan ennuste on siis parempi, jos mahdollinen vaurio havaitaan ja hoito aloitetaan aikaisin, mieluiten jo oireettoman vasemman kammion toimintahäiriön vaiheessa. Tämän takia eurooppalainen konsensuslausumassa suositetaan antrasykliinihoitoa saavan potilaan sydäntilanteen arviointia sydämen kaikukuvauksella ennen hoidon aloitusta ja sen jälkeen määrävälein 18 kuukauden ajan sekä vielä kymmenen vuoden kuluttua hoidon päätyttyä. Kliinisessä käytännössä systemaattinen seuranta ei aina toteudu." (Piuhola ym. 2015, 446) - Kunpa olisi toteutunut, ei olisi päässyt ihan hulluksi sydämeni tilanne. 

"Syöpälääkehoitoja saaneille potilaille on katsottu hyödylliseksi aloittaa normaali sydämen vajaatoiminnan lääkehoito, mikäli ilmaantuu vajaatoiminnan oireita ja ejektiofraktio vähenee alle 50 %:iin. Oireettomillekin tulisi aloittaa lääkehoito ja tauottaa heidän syöpälääkkeen käyttöään ainakin ejektiofraktion ollessa alle 40 %, kunnes ejektiofraktio palautuu." (Piuhola ym. 2015, 446) - Onneksi nämä lääkkeet myös auttavat, ainakin oma oloni on kohentunut loppukesästä todella merkittävästi beetasalpaajan ja ACE-estäjän ansiosta. Ensi viikolla tehtävä sydämen magneettikuva kertoo lisää, samoin labratulokset. Kardiologin vastaanotolle menen seuraavalla viikolla, siellä saan sitten kuulla, missä nyt mennään.


Lähde:

Jarkko Piuhola, Olli Tenhunen ja Risto Kerkelä 2015. Syöpälääkkeiden sydänhaitat. Duodecim 2015;131;5:441-447.

Siskojen haaste neulojille: #siskorusettisukat

Pysyvätkö sukkapuikot sormissasi? Ota haaste vastaan! Neuleohjeet löytyvät Siskojen sivuilta: http://www.siskot.info/siskorusettisukat/ohjeet/ Tulostettavat ohjeet (pdf) saat täältä. 

Myös tarkemmat toimintaohjeet löydät Siskojen sivuilta: http://www.siskot.info/siskorusettisukat/

Syöpäpäivän iltana

Tänään on vietetty jälleen Syöpäpäivää. Itse vietin tosin mahatautipäivää... Voimat ovat olleet pois kuin sytostaattien jälkeisinä väsypäivinä konsanaan. Paranemista ja "puhtaita papereita" ei onneksi tarvitse odotella yhtä pitkään kuin sytostaattien jälkeen.

Uusimman Oma PLUS -apteekkilehden artikkeli antaa jälleen toivoa meille rintasyöpäläisille. Ja vapautuksen: rintasyöpään sairastuminen on useissa tapauksissa huonoa tuuria. Itse emme ole tautia itsellemme hankkineet sen enempää kuin vaikka mahatautiakaan. Ne vain tulevat ja niistä pitäisi parantua. Toivoa on siis taas tulossa lisää syövästä paranemiseen. Kannattaa lukea:

Lähde: Sanna Rantanen 2016. Rintasyöpätutkimus etenee harppauksin. Oma PLUS 1/2016, 20-21. http://www.omaplus.fi/pdf/omaplus0116.pdf

Elämän puu

Aurinko paistaa elämäni puuhun. Kävin äsken nelivuotiskontrollikuvissa Radiuksessa: sekä mammografiakuvat että ultra olivat sitä mieltä, että olen kunnossa!

Iloisena omasta puolestani, mutta samaan aikaan surullisena niiden siskojen puolesta, joiden uutiset eivät ole hyviä. Kannatellaan toisiamme, Siskot!

Jännitystä ei voi estää

Se iskee aina. Niihin ei totu. Syöpäkontrolleihin.

Se voi lymyillä jossain, mitään itsestään ilmoittelematta. Pieniä soluja, isompia solukasoja. Lääkkeistä huolimatta. Syöpä on katala ja kavala vihollinen.

Kerran partiolainen on aina partiolainen. Kerran syöpädiagnoosin saanut on aina syöpäpotilas. Pelko on tullut jäädäkseen, vaikka häipyykin välillä taka-alalle. Kunnes koittaa kontrolli... Siellä ne taas ovat: pelko, epävarmuus ja jännitys. Ahdistus ja huonosti nukutut yöt.

Jotenkin tästä kaikesta pitää taas selvitä. Rohkeasti vaan kuvauskoneita päin! Pieni pukukoppi, aina yhtä kipeää tekevä mammografialaite ja ne tuskalliset minuutit, kun odotat lääkäriä tekemään ultraa...

Lainaan lopuksi Kaija Leinon väitöksestä muutaman rivin: "Elämän hallitsemattomuuden taustalla on turvallisen elämän päättyminen ja epävarma tulevaisuus. Epävarmuus aiheutuu pääosin syöpään liittyvistä uskomuksista ja useita vuosia kestävien hoitojen tuloksesta. Toisaalta pelkona ovat liian tehokkaat hoidot, jotka voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia elimistöön. Riittämätön tiedosaanti on myös todettu epävarmuuden lähteeksi. Useiden tutkimusten mukaan sivuvaikutusten ja fyysisten ongelmien lisäksi syövän uusiutumisen pelko on yleisin psyykkinen ongelma hoidon aikana ja sen jälkeen." (Leino 2011, 34-35.) Näinhän se taitaa olla.


Lähde:

Kaija Leino 2011. Pirstaloitumisesta kohti naisena eheytymistä – Substantiivinen teoria rintasyöpäpotilaan sosiaalisesta tuesta hoitoprosessin aikana. Acta Universitatis Tamperensis 1652. Tampere University Press. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66806/978-951-44-8555-8.pdf?sequence=1

Neljännesmiljoona!!!

Ihan hurjaa! Tänne "terapiablogiini" on käyty tekemässä jo yli neljännesmiljoona vierailua! Kiitos teille kaikille kiinnostuksestanne.

Ja tarina senkun jatkuu: ensi viikon tiistaille tuli kutsu Taysiin kontrollikuvauksiin (mammografia ja ultraääni). Kontrollipaniikkia ja rikkonaisia yöunia odotellessa...

Vuodenvaihde ja vaihdevuodet

Vaihtelu virkistää! Vuoden vaihtuminen ainakin, vaihdevuosista en olisi ihan varma...

Vuoden 2016 alussa rintasyöpä on taas noussut otsikoihin: "Suomen rintasyöpäpotilaista 86 prosenttia elossa 10 vuotta sairastumisen jälkeen" otsikoi Aamulehti tänään netissä julkaistun juttunsa (Ahopelto 2016). Jutun mukaan rintasyövän sairastaneiden viiden vuoden elossaololuku Suomessa on 91 prosenttia. 91 % sairastuneista olisi siis hengissä viiden vuoden kuluttua sairastumisesta, mikäli he olisivat välttäneet kaikki muista syistä kuin syövästä aiheutuneet kuolemat. 10 vuoden elossaololuku on 86 %. Olen itse mukana tässä 86 prosentissa. Sitä, että kaikki kymmenvuotiskontrolliin asti elossa selvinneet olisivat täysin parantuneita rintasyövästä luku ei tarkoita, vaan osa sairastaa tautia kroonisena (levinneenä). Ja vaikka 10-vuotiskontrollissa olisikin ollut ok, voi tauti uusia jo seuraavana vuonna (tai sitä seuraavana tai vaikka 20-vuotiskontrollin jälkeen). Olen tästä itse elävä esimerkki.

Vuodenvaihde on minulle aina myös rintasyöpämuistojen paikka: ensimmäinen syöpäleikkaukseni tehtiin 2.1.2001. Eli jo 15 vuotta sitten. Tästä saadaankin toinen aasinselkä Aamulehden juttun, jonka mukaan "vuonna 2013 naispuolisilla rintasyöpäpotilailla, joilla syöpä todettiin paikallisena, elossaololuvun ennuste 15 vuoden jälkeen toteamisesta on 89 prosenttia uudella Pohar Perme -menetelmällä ja 95 prosenttia perinteisellä menetelmällä arvioituna. Tämä tutkimus osoittaa, että jälkimmäinen arvio, eli 95 % on luotettavampi, koska tutkimuksen mukaan uuden menetelmän arvio on selvästi alttiimpi tilastolliselle satunnaisvirheelle." (Ahopelto 2016). 95 % kuulostaa jo aika hyvältä! Levinnyttä tautia ei valitettavasti pystytä vielä nykykeinoin parantamaan, toivottavasti sekin vielä joskus onnistuisi.

Sitten vielä vaihdevuosista. Kolme ja puoli vuotta ilman kuukautisia postmenopausaalista elämää eläneenä olen nyt gynekologinkin mukaan jo menettänyt hedelmällisyyteni lopullisesti. Vapauttavaa, ehkä. Helpottavaa, kyllä. Surullista, sitäkin. Hikisiä ja inhottavia aikoja ovat viimeiset vuodet olleet, eikä hiki vieläkään kokonaan ole kuivunut, vaikka helpommaksi onkin onneksi nyt tamofeenin aikana elämä tullut. "No pain, no gain" pätee myös tässä. Estrogeenihän on minun syövälleni ollut se pahin riskitekijä, joka on haluttu jatkohoidoilla eliminoida; ilman estrogeeniä eivät syöpäsoluni pysty kasvamaan.

Näin vuodenvaihteessa vaihdevuodet ovat mielessä taas. Etsin taas vaihteeksi jotain positiivista näistä ikäviä haittoja mukanaan tuovista vuosista. Ja jotain kivaa taas löysinkin (Hartikainen):

"Menopaussin myötä naisesta tulee uudella tavalla hedelmällinen. Vaihdevuosia voisi kutsua vaikkapa varhaissyksyn suursiivoukseksi. Nuoruuden perään haikaileva nainen jää ikuisesti tyttöseksi. Naisen kauneus keski-iässä ei ole sitä, että näyttää mahdollisimman nuorelta, vaan että näyttää hyvältä. Keski-ikäinen nainen parhaimmillaan pukeutuu huolitellusti, pitää huolta kunnostaan ja säteilee itseluottamusta ilman itsekeskeisyyttä. Ihmissuhteet tulevat yhä tärkeämmiksi ja niistä saa voimaa.

"Akkaenergiaa" tarvitaan jokapäiväisessä selviämisessä. Toisaalla nuoret antavat napakoita arvosteluja, toisaalla vanhat usein sairaalloiset vanhemmat vaativat hoivaa ja huomiota osakseen. Tässä välissä on selvittävä omasta kriisistä sekä väsymyksestä ja oltava tukena molemmille sukupolville. Työn tahti on kiristynyt, ja uusia työtapoja tulee koko ajan lisää vaatien mukautumista. Osalla työtä ei ole ikärasismin vuoksi ollenkaan. Oman päivittäisen hyvinvoinnin ylläpito on perusasia naisen jaksamiselle. Vaikeinta on sietää, että asioita vain tapahtuu ilman, että niihin voi mitenkään vaikuttaa. Lapset muuttavat pois kotoa. Oma vanheneva mies vaihdevuosineen ja vanhenemiseen liittyvine ongelmineen sekä usein muuttunut parisuhde vaativat oman osansa jaksamisesta.

Elämän rajallisuuden tajuaminen tulee usein yllätyksenä ja vanheneminen jopa vihastuttaa. Kuitenkin nyt viimeistään pitäisi oppia elämään tässä ja nyt odottamatta koko ajan huomispäivää: niin kauan kuin Herra suo, on eläminen elämän tarkoitus." - Viisaasti sanottu kaikki edellä. Sen sijaan en tykännyt artikkelista huokuvasta hormonikorvaushoidon hehkutuksesta. Onneksi sitä ei tässä artikkelissa tyrkytetty ihan kaikille. Sen sijaan "jokaisen vanhenevan naisen, käyttipä korvaushoitoa tai ei, tulee entistä tehokkaammin huolehtia fyysisestä kunnosta liikkumalla ja ruokailemalla hyvin. Molemmista saa apua jaksamiseen ja myös henkistä virkeyttä. Luuston kunnon ylläpito vaatii usein kalkkilisää ja pimeänä aikana D-vitamiinia." - Vanheneva nainen allekirjoittaa.

Pirjo Helastin kirjoittamassa nettiartikkelissa käydään läpi vaihevuosien kehoon aiheuttamia muutoksia:  

• "Vaihdevuodet ohittaneita naisia yhdistää yksi asia: keltarauhas- ja estrogeenituotannon melkein kokonaan loputtua myös kuukautiset ovat loppuneet ja hedelmällisyys mennyt." - Jo kolme ja puoli vuotta sitten...
• "Vaihdevuosien aikana saattaa parin vuoden ajan luumassaa hävitä jopa 5 % vuodessa. Tämä johtuu estrogeenituotannon vähenemisestä. Keskimääräinen häviämisprosentti on 2 % vuodessa. Osteoporoosiriski alkaa siis lisääntyä estrogeenituotannon loppumisen seurauksena. Osteopeniassa, joka on luukadon esiaste, estrogeenikorvaushoito on ainoa keino, jolla voidaan estää sen etenemistä osteoporoosiksi." - Tästä en tykkää kyllä yhtään! Osteopenia jo todettu... Kalkki-deellä mennään, estrogeeni on kiellettyjen listalla - ja pysyy.
• "Vaihdevuosiin asti naiset ovat melko hyvin suojassa sydän- ja verisuonitaudeilta, kiitos estrogeenituotannon. Vaihdevuosien jälkeen tilanne muuttuu, ja sydänsairauksista tulee naisten todennäköisin kuolinsyy." - Bingo - taas vaihteeksi! Onneksi sentään sepelvaltimot ovat kunnossa.
• "Vaihdevuosien jälkeen limakalvot alkavat kuivua estrogeenin puutteen seurauksena. Emättimen limakalvoja voi hoitaa paikallisesti käytettävillä estrogeenivalmisteilla." - Tuttu juttu tämäkin, letrotsolin ja Procrenin ajoilta etenkin.
• "Kun ikää tulee, iho kuivuu kollageenin menettäessä vähin erin joustavuutensa. Estrogeenin puute saattaa jonkin verran nopeuttaa tätä tapahtumaa ja estrogeenikorvaushoito hidastaa sitä." - Niinpä tietysti...
• "Vanhemmiten lihasten kimmoisuus vähenee ja rasvan jakautuminen naisen kehossa alkaa muuttua. Toisin kuin ennen, se pyrkii kertymään vyötärön ja pallean seutuun. Korvaushoito näyttäisi jonkin verran vaikuttavan niin, että rasvan jakautuminen pysyy kauemmin tasaisena." - Tämäkin vielä!  
• Toisaalta: "Ainoa varsinainen keino sutjakkuuden tavoittelussa on kuitenkin liikunta ja painon pitäminen normaalina. Liikunta on jonkinlainen yleislääke, siitä on paljon tutkimusnäyttöä. Se on painonhallinnan apukeino, mutta auttaa myös särkyihin, masentuneisuuteen ja vaihdevuosivaivoihin." - Eilisen punttijumpan aiheuttamat tuntemukset tuntuvat nyt erityisen ihanilta! Liikunta on parasta lääkettä.
• "Vaikka estrogeenin ja keltarauhashormonin eritys loppuvat vaihdevuosien jälkeen, munasarjojen ydinkerros erittää vielä jonkin verran mieshormoni testosteronia. Sillä voi olla jonkinlainen vaikutus naisen hyvinvointiin, vaikka tieteellinen näyttö puuttuukin.
  Testosteronin on arveltu lisäävän jonkin verran myös naisten seksuaalista halukkuutta." - Aika mielenkiintoista tämäkin.
• "Vaihdevuosien alkaessa on melko tavallista, että kiinnostus seksiin vähenee, ei tosin välttämättä. Toisaalta jos on vaikka uusi mies, seksielämä saattaa tietysti vilkastuakin. Suunnilleen oman ikäisen, "vanhan" puolison kanssa voi olla vaikeampaa." - Vaihdevuodet eivåt siis välttämättä lopeta seksielämääkään.

Vaihtelevaa vuotta 2016!


Lähteet:

Eriika Ahopelto 2016. Suomen rintasyöpäpotilaista 86 prosenttia elossa 10 vuotta sairastumisen jälkeen. Aamulehti 8.1.2016. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195013466733/artikkeli/suomen+rintasyopapotilaista+86+prosenttia+elossa+10+vuotta+sairastumisen+jalkeen.html
Anna-Liisa Hartikainen. Vaihdevuodet - Siunaus vai kirous? http://www.terve.fi/vaihdevuodet/vaihdevuodet-siunaus-vai-kirous
Pirjo Helasti 2011. Vaihdevuodet muuttavat kehoa. Hyvä Terveys. http://www.hyvaterveys.fi/node/10984