Lomanaloitusmietteitä

Leimasin tänään töistä lähtiessäni itseni lomalle VIIDEKSI VIIKOKSI! Ihan mieletöntä saada vain olla niin kuin itse haluan. Tai niin siis luulen, että saan vain olla niin kuin itse haluan. Eihän se nyt ihan niin mene tokikaan. Paljon kaikenlaista on varmasti tehtävä ihan muista syistä kuin omasta halusta. Töitä ei kuitenkaan ennen elokuuta. :-)

Lomailua tuli jo harjoiteltua pikkuisen, kun kävimme alkuviikolla Tukholmassa kahdeksan naisen/ tytön voimin. Oli oikein mukava reissu, vaikka kahdella "pakettimatkaseurueemme" jäsenellä olikin jäsen paketissa, toisella polvi, toisella käsi. Hieman hidastivat paketit ja kyynärsauvat vauhtia, mutta eivät pahasti. Tuli matkalla mietittyä sitä, miten hienoa onkaan, kun jaksaa ja pystyy liikkumaan omin avuin, matkustamaankin, jos budjetti sallii. Liikunta- ja toimintakyky ovat korvaamattoman arvokkaita asioita, ja niiden menettäminen on varmasti ihan kauhea paikka. Kummasti ihminen kuitenkin kai siihenkin sopeutuu, kun on pakko. Joskus ihan liian nuorena, valitettavasti.

Onnettomuus tai vakava sairastuminen nuorena on niin väärin ja kohtuuttoman raskasta. Pienten lasten äidin sairastuminen on erityisen kauheaa kaikkien kannalta: lasten pelko ja suru äidin vuoksi, äidin pelko ja suru lasten vuoksi ovat jotain sellaista, mitä en toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan. Toki muutkin läheiset joutuvat käymään läpi raskaita vaiheita ja pelkäämään tulevaa, mutta lasten ja äidin pelot ja surut ovat kuitenkin jotain vielä paljon syvempää. Tästä aiheesta on työn alla ainakin minun sydämeeni käyvä kirjoitus, jonka tekijöitä voi halutessaan tukea: "Äiti on koko ihmiselämän perusta. Äiti on maailman tärkein. Äiti, älä lähde vielä."

Vaikka sitä väsyneenä tulee helposti tuskastuttua ja tiuskastua lapsille sotkuista ja tekemättömistä kotihommista, olen silti tosi kiitollinen siitä, että saan edelleen olla täällä äitinä lapsilleni. Lasten lapsuusaika on mennyt työläydestään huolimatta todella nopeasti: kuopukseni pääsee tämän viikon sunnuntaina ripille ja esikoiseni lähtee reilun viikon päästä armeijaan. Isoja etappeja sekä lapsille että äidille.

Olen itse käynyt läpi em. pelon ja surun siitä, etten nuorena saamani syövän vuoksi saisi elää niin pitkään, että näen lasteni saavuttavan nämä etapit. Kesäflunssa-, reissu- ja työväsymyksestä huolimatta sitä kummasti löytää itsestään virtaa rippijuhlien järjestämiseen. Juhlien jälkeen on sitten aikaa lomailla ja kerätä voimia tulevan talven varalle. Elokuun alun kaksivuotiskontrollia ja töitä yritän olla ajattelematta ollenkaan, toivottavasti onnistuu.

Mukavaa ja toivottavasti pian lämpenevää kesän jatkoa!

Ruotsinlaivan juhannuskoivut olivat jo nuupahtaneet, mutta merimaisema oli kaunis.

Ihanaa, tytöt, ihanaa!

Ihan pakko piipahtaa täällä rikkomassa 200. blogikirjoituksen "haamuraja" ja kertomassa jo parina aikaisempanakin vuonna kirjoittamiani Performing Arts (lue: showtanssi) SM-kisatuloksia. Blogini teemahan liittyy nuorimmaiseni entisen tanssijoukkueen nimeen. Kolibrit jäivät jo historiaan, kun suuri osa ryhmän tytöistä vaihtoi aikuisten sarjaan, mutta samassa seurassa tanssitaan edelleen (lue: tyttäreni tanssii, äiti huoltaa ja sponsoroi).

Tämän vuotiset SM-kisat pidettiin Helsingissä viime viikonloppuna. Menimme keskimmäiseni kanssa katsomaan kisoja, kuten aikaisempinakin vuosina (viime vuonna tosin vain ihan lyhyesti, parhaat palat eli hopeamitalifinaali vain). Ja olihan kyllä superjännittävä viikonloppu!

Tampereen tytöt näyttivät pääkaupunkiseudun isojen tanssikoulujen tytöille ja pojille, että osataan sitä täällä kehäkolmosen ulkopuolellakin: kotiin tuomisina kuopuksen pienryhmällä SM-kultamitalit! Lauantai-illan palkintojenjaon jälkeen tyttöjen, valmentajan ja meidän paikalla olleiden läheisten fiilikset olivat vähintään kisahallin katossa - aivan uskomatonta ja mahtavaa! :-)

Sunnuntaina kuopus kisasi vielä junioreiden muodostelmissa (joista kuopuksen ryhmä sai viime vuonna SM-hopeaa) sekä isossa production-muodostelmassa. Mitalisade taukosi mahtavan lauantain jälkeen, hienot pistesijat kuitenkin tuli näistäkin lajeista: Muodostemakisan neljäs sija harmitti aika tavalla, mitalia toivottiin ja siihen uskottiin omassa porukassa kovasti, sillä esitys oli vaikeusasteeltaan paljon haastavampi kuin pari edelle sijoittunutta. Produssa tuomaristo jätti Olympic Gamesit viidensiksi, vaikka esitys oli aivan mielettömän kekseliäs ja hieno - ja esitettiin vieläpä entisellä olympia-areenalla.

Tuore Suomen mestari lähti tänään rippileirille ja Suomen mestarin äiti töihin, aika väsyneinä, mutta onnellisina molemmat. Elämä yllättää välillä oikein kunnolla ja tuo juhlahetkiä. Lasten saavutukset ovat äidinkin saavutuksia. <3

Kuva täältä

Kontrolliaika siirtyi

Radiuksesta soitettiin tänään: lääkäritilanteen vuoksi kaksivuotiskontrollini ei olekaan vielä ennen kesälomaani kesäkuun lopussa, vaan vasta sen jälkeen elokuun alussa. Lomalla yritän kyllä olla ajattelematta asiaa, jos vaan onnistun. Tällainen kontrollikonkarikaan ei totu näihin käynteihin varmaan koskaan.

Jännitys ja pelko ovat mukana aina, vaikka niitä yrittäisi karistaa matkasta. Onneksi ne eivät ole kovin isossa roolissa juuri tällä hetkellä, sillä voin rankoista lääkkeistäni huolimatta - tai niiden ansiosta! - ihan hyvin.

Olin tänään pyörällä töissä (yhteensä melkein 20 km) ja kävin kotimatkalla tunnin jumpassa. Kunto on siis ihan hyvä. Muutenkin on ihan pirteä olo, vaikka viikonlopun juhlinta ja juhlien järkkääminen veivätkin aikataulun aika kireäksi, jumppaankaan en ehtinyt pariin viikkoon.

Lopuksi vielä ihanan kesäinen näkymä työmatkani (pidemmän reitin) varrelta toukokuun puolelta:

Elämä on juhlaa ja arkea

Eilinen päivä oli juhlaa, tarkemmin sanottuna esikoisen valmistujaisjuhlaa aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Gaudeamus igituriakin pääsin laulamaan pitkästä aikaa, kun poika oli painanut tupsulakin päähänsä kolmoistutkinnon kaikki kolme todistusta saatuaan - 13 vuoden urakka on nyt onnellisesti ohi!. Kuohujuomalla skoolattiin vieraiden kanssa monta kertaa päivän aikana; viimeiset vieraat lähtivät vasta kahden maissa yöllä.

Ennen juhlia siivottiin, kokattiin ja leivottiin monenlaista. Tänään on tiskattu, huomenna menen taas töihin ja poika ammattikorkeakoulun pääsykokeisiin. Aikansa kutakin, juhliakin.

Kaikki meni koko päivän kestäneestä sateesta huolimatta hyvin, ulkokuvia ei tosin koko päivän jatkuneesta sateesta johtuen tarvinnut edes yrittää mennä ottamaan. Tänään paistoikin sitten taas jo aurinko, kuten alla olevasta ruusukuvasta ehkä näkyy. Vähän huonommin näkyy se, että ajoin tänään ikkunan takaa kajastavan nurmikon. Ruusut ovat auennet ja tuoksuvat ihanasti. :-)

"Onni on unelmoida ja
pyrkiä pienestä suureksi.
Onni on ahkeroida ja
tehdä haaveita todeksi."
 
Hyvää kesää kaikille!

PS. Palaan tänne taas kaksivuotiskontrollini jälkeen.