Viikko vierähti vauhdilla mökkimaisemissa, nyt on aika taas pestä pyykkiä ja ajaa nurmikkoa kotona. Kaksi viidestä lomaviikosta on vielä edessä, ehdin siis vielä takaisin mustikkametsiin. Torstaina poimittiin äidin kanssa jo hieman reilu 10 litraa yhteensä, hieman olivat vielä mustikat liian raakoja poimurilla poimittaviksi. Ensi viikolla varmaan irtoavat jo paremmin ja vähemmällä putsaamisella.
Ennen mökille ajamista kävin minulle viime vuoden maaliskuussa korjausleikkauksen tehneen plastiikkakirurgin vastaanotolla. Muuten kaikki on oikein hyvin, mutta rintakehälle jäänyt "kuoppa" kaipaa vielä täyttämistä: rasvaa tai mitään muutakaan ei kuopan kohdalla ole, kirjaimellisesti pelkkää luuta ja nahkaa vain. Koska kuoppa on niin ylhäällä ja näkyvä, korjataan sitä vielä erikseen.
"Paikkausaikani" on vasta ensi keväänä, menetelmänä rasvansiirto. Yleisanestesiassa voidaan siirtää yhdellä kerralla suurempi määrä soluja kuin paikallispuudutuksessa, siksi päädyttiin siihen. Kun kaksi vuotta on ensin vierähtänyt emboliaan johtaneesta isosta leikkauksesta, ei pitäisi olla ongelmia nukuttaa lyhyttä operaatiota varten, kunhan hepariinit ja tukisukat on asianmukaisesti pistetty ihon alle ja jalkoihin. Sairauslomaakaan ei operaation jälkeen toimistotyössä tarvita.
Vaikka (tai ehkä juuri siksi?) rinnankorjausprojektini on vielä viimeistelyä vaille, eikä ihan kaikki mennyt kuin Strömsössä, pyysi lääkärini minua kertomaan omasta tapauksestani ensi syksyn BRA-dayhin eli rinnankorjauspäivään. Lupauduin. Vartin esityksessä kerron siis oman leikkaustarinani tiiviissä muodossa, ja kuulijat voivat sitten kysyä lisää. Tampereen BRA-day järjestetään 21.10.2015 klo 17-20 pääkirjasto Metson Pietilä-salissa. Tervetuloa mukaan, jos aihe on ajankohtainen sinulle!
Tarkempaa infoa illan ohjelmasta ja esiintyjistä julkaistaan tuonnempana sekä täällä blogissani että http://bradayfinland.com.auttaa.fi/ -sivustolla, jossa voi käydä tutustumassa myös aikaisempien vuosien materiaaleihin ja lukemassa lisää rinnankorjauksista. Palaan asiaan, nyt jatkan taas lomailua!
Helmikuussa 2012 42-vuotiaana rintasyöpään sairastuneen kolmen teinin yh-äidin kokemuksia ja ajatuksia taudista, jonka vastoin kaikkia yleisesti tunnettuja riskitekijöitä sain nyt jo toistamiseen. Ekalla kerralla olin 31 ja kolmen pienen lapsen äiti: esikoinen eskarissa, kuopus ei kahtakaan. Kirjoitan toisaalta ajatuksiani selkeyttääkseni, toisaalta siksi, että "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru puoli surua."
lauantai 18. heinäkuuta 2015
torstai 9. heinäkuuta 2015
Plastiikkakirurgin lopputarkastus...
... on huomisaamuna eli reilu vuosi korjausleikkaukseni jälkeen.
Pieniä monttuja on jäänyt rintakehälle, mutta tuskinpa niihin mitään täytettä ruvetaan pumppaamaan, ei varmaan pysyisi kuitenkaan. Muuten lopputulos on alkuhankaluuksista (embolia ja pneumonia) selvittyäni hyvä. Nyt tehty rinta on jo ihan "oma", vaikka onkin vatsamakkarasta tehty. Vatsan liki 40-senttiseen arpeenkin on jo ehtinyt tottua, eikä se ole mitenkään haitannut elämää, kuten eivät muutkaan arvet. Ei toki ole mikään kaunistus, mutta eipä se vaatteiden alta mihinkään näy.
Rekonstruktioon lähteminen oli siis ehdottomasti hyvä juttu, en vaihtaisi sitä pois, vaikka puoli vuotta pitikin syödä Marevania ja kahdeksi vuodeksi määrättiin polvipituiset tukisukat. Lentokoneessa käytin muuten kaksia päällekkäin, lisäksi pistin varuiksi Klexane-piikin kummallekin Italian lennolle, varmuuden vuoksi. Lento ei onneksi kestänyt kuin noin kolme tuntia, ja pääsin jaloittelemaan sen aikana. Ei siis mitään ongelmia. Onhan minulta rekonstruktion jälkeen operoitu jo suonikohjutkin, se helpottaa myös tilannetta. Itse asiassa niinkin paljon, että päädyin helteisessä Italiassa olemaan ilman tukisäärystimiä, niiden kanssa olisin paistunut. Suomessa jatkoin samaa linjaa, ja huomenna meinaan kysyä lääkäriltä, onko se ok. Osannee arvioida, onko tukosvaarani sen verran pieni normaalielämässä, että voisin luopua jo mokomista.
Kaiken kaikkiaan suosittelen rekonstruktiota, ellei ole jotain sellaista perussairautta tai muuta tekijää, mikä estäisi sen:
Rintarekonstruktion ajankohtaan vaikuttavat rintasyövän laajuus ja
biologinen aggressiivisuus. Perussuosituksen mukaan potilaat, joilla on
kainalossa korkeintaan kolme syöpää sisältävää imusolmuketta, voidaan
leikata vuoden kuluttua rintasyöpäleikkauksesta. Jos kasvain rinnassa on
huomattavan suuri tai biologisesti aggressiivinen tai kainalossa on
neljä tai enemmän positiivisia imusolmukkeita, rekonstruktiota
suositellaan vasta kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta."
(http://www.rintasyopa.fi/verkkolaakari/kysymykset/mika-voi-estaa-rintarekonstruktion/)
Plussat voittavat miinukset (arvet ja mahdolliset komplikaatiot) mennen tullen: elämänlaadun paraneminen, helppous esimerkiksi liikuntaharrastuksia ajatellen, "kokonaiseksi" itsensä tunteminen jne.
Lämmintä kesän jatkoa!
Pieniä monttuja on jäänyt rintakehälle, mutta tuskinpa niihin mitään täytettä ruvetaan pumppaamaan, ei varmaan pysyisi kuitenkaan. Muuten lopputulos on alkuhankaluuksista (embolia ja pneumonia) selvittyäni hyvä. Nyt tehty rinta on jo ihan "oma", vaikka onkin vatsamakkarasta tehty. Vatsan liki 40-senttiseen arpeenkin on jo ehtinyt tottua, eikä se ole mitenkään haitannut elämää, kuten eivät muutkaan arvet. Ei toki ole mikään kaunistus, mutta eipä se vaatteiden alta mihinkään näy.
Rekonstruktioon lähteminen oli siis ehdottomasti hyvä juttu, en vaihtaisi sitä pois, vaikka puoli vuotta pitikin syödä Marevania ja kahdeksi vuodeksi määrättiin polvipituiset tukisukat. Lentokoneessa käytin muuten kaksia päällekkäin, lisäksi pistin varuiksi Klexane-piikin kummallekin Italian lennolle, varmuuden vuoksi. Lento ei onneksi kestänyt kuin noin kolme tuntia, ja pääsin jaloittelemaan sen aikana. Ei siis mitään ongelmia. Onhan minulta rekonstruktion jälkeen operoitu jo suonikohjutkin, se helpottaa myös tilannetta. Itse asiassa niinkin paljon, että päädyin helteisessä Italiassa olemaan ilman tukisäärystimiä, niiden kanssa olisin paistunut. Suomessa jatkoin samaa linjaa, ja huomenna meinaan kysyä lääkäriltä, onko se ok. Osannee arvioida, onko tukosvaarani sen verran pieni normaalielämässä, että voisin luopua jo mokomista.
Kaiken kaikkiaan suosittelen rekonstruktiota, ellei ole jotain sellaista perussairautta tai muuta tekijää, mikä estäisi sen:
"Rintarekonstruktio on kohtalaisen suuri leikkaus,
eli potilaan vakavat perussairaudet voivat olla esteenä nukutukselle ja
leikkaukselle. Tällaisia sairauksia voivat olla esim. sydän- ja
keuhkosairaudet tai veren hyytymistaipumukseen vaikuttavat sairaudet.
Perussairauksiin liittyvät riskit ovat olemassa sekä LD- että
Tram-rekonstruktioissa. Plastiikkakirurgin kanssa voi keskustella myös
tarvittaessa muista rekonstruktiomenetelmistä, esim. pelkkä
proteesirekonstruktio. Nukutuslääkäri arvioi tapauskohtaisesti potilaan
leikkauskelpoisuuden ennen suuria leikkauksia.
(http://www.rintasyopa.fi/verkkolaakari/kysymykset/mika-voi-estaa-rintarekonstruktion/)
Plussat voittavat miinukset (arvet ja mahdolliset komplikaatiot) mennen tullen: elämänlaadun paraneminen, helppous esimerkiksi liikuntaharrastuksia ajatellen, "kokonaiseksi" itsensä tunteminen jne.
Lämmintä kesän jatkoa!
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Reissunaiset kotona jälleen
Viikko vierähti vauhdikkaasti muilla mailla, eilen palattiin kotiin tyttöjen kanssa. Muutama ajatus ja kuva lähes koko päivän melko hikisten ulkohommien vastapainoksi - hellettä pukkasi tänään täällä Tampereellakin, vaikkei Italian lukemiin (onneksi!) yllettykään.
Viikko ilman nettiyhteyttä teki hyvää kaikille; muutamassa ravintolassa käytiin vain pikaisesti piipahtamassa Instassa ja/tai Facessa WIFI-yhteyden turvin, muuten ei notkuttu netissä ollenkaan. Suosittelen nettivapaata lomailua kaikille: ilman nettiä ollaan yhdessä paljon tiiviimmin, kun kukaan ei pakene välillä omaan kännykkäänsä tai tietokoneeseensa. Viikko "vehnäjauhodieetillä" sen sijaan ei ole niin suositeltava, vaikka hyviä ruokia italialaiset vehnästä osaavatkin tehdä. Kuten nämä kuvan pizzat, joita odotellessamme tehtiin pikaiset nettipiipahdukset kukin. Kotiin päästyämme otimme muuten heti pakastimesta ruisleipää sulamaan. :-)
Aktiivinen lomaviikko kahden teini-ikäisen kanssa kysyy hyvää kuntoa, kun aamusta iltaan ollaan menossa. Onneksi jaksoin hikipuuskista (osin jopa 36 asteen helteestä johtuvien) huolimatta hyvin; vesipullo oli koko ajan mukana ja käytössä ahkerasti.
Toinen toistaan upeampia paikkoja kierrettiin: Milanossa oltiin useampi päivä, minkä lisäksi yksi päivä Venetsiassa (josta yllä oleva pizzakuva), yksi Comossa ja yksi Bergamossa. Hurjan paljon nähtiin kauniita vanhoja rakennuksia, koluttiin kenkä-, laukku- ja vaatekauppoja, kahviloita ja ravintoloita ja tehtiin juna-, metro-, ratikka-, bussi- ja vesibussimatkoja - vain gondoli jäi kokeilematta.
Upea reissu, jonka jälkeen oli kiva tulla kotiin ja Suomen kesään jatkamaan lomaa.
PS. Kotiin palattua pääsimme taas nettiinkin, ja kävin vilkaisemassa mm. tätä blogia pikaisesti. Lomaviikon aikana kävijälaskuri oli pyörähtänyt uudelle kierrokselle: 200 000 kävijän haamuraja oli mennyt rikki! Tässä eilinen lukema vielä, tallensin sen muistoksi kuvankaappauksena:
Viikko ilman nettiyhteyttä teki hyvää kaikille; muutamassa ravintolassa käytiin vain pikaisesti piipahtamassa Instassa ja/tai Facessa WIFI-yhteyden turvin, muuten ei notkuttu netissä ollenkaan. Suosittelen nettivapaata lomailua kaikille: ilman nettiä ollaan yhdessä paljon tiiviimmin, kun kukaan ei pakene välillä omaan kännykkäänsä tai tietokoneeseensa. Viikko "vehnäjauhodieetillä" sen sijaan ei ole niin suositeltava, vaikka hyviä ruokia italialaiset vehnästä osaavatkin tehdä. Kuten nämä kuvan pizzat, joita odotellessamme tehtiin pikaiset nettipiipahdukset kukin. Kotiin päästyämme otimme muuten heti pakastimesta ruisleipää sulamaan. :-)
Toinen toistaan upeampia paikkoja kierrettiin: Milanossa oltiin useampi päivä, minkä lisäksi yksi päivä Venetsiassa (josta yllä oleva pizzakuva), yksi Comossa ja yksi Bergamossa. Hurjan paljon nähtiin kauniita vanhoja rakennuksia, koluttiin kenkä-, laukku- ja vaatekauppoja, kahviloita ja ravintoloita ja tehtiin juna-, metro-, ratikka-, bussi- ja vesibussimatkoja - vain gondoli jäi kokeilematta.
![]() |
| Galleria Vittorio Emanuele II Milanon Duomon vieressä oli niin kaunis - ja niin kallis! |
![]() |
| Italialaiset sandaalit <3 |
| Venetsia <3 |
![]() |
| Toinen toistaan kauniimmat parvekkeet <3 |
![]() | ||||
| Kauniiden yksityiskohtien yltäkylläisyyttä - sekä rakennuksissa että laukuissa! |
![]() | |
| Pohjois-Italiassa yhdistyivät huippumodenit ja -vanhat elementit... |
![]() | ||
| ... myös lampuissa, joita bongailin kameralla melkein yhtä paljon kuin parvekkeita! :-) |
PS. Kotiin palattua pääsimme taas nettiinkin, ja kävin vilkaisemassa mm. tätä blogia pikaisesti. Lomaviikon aikana kävijälaskuri oli pyörähtänyt uudelle kierrokselle: 200 000 kävijän haamuraja oli mennyt rikki! Tässä eilinen lukema vielä, tallensin sen muistoksi kuvankaappauksena:
torstai 25. kesäkuuta 2015
Lomalla viimeinkin...
... voin ottaa iisimmin. Loma-anomus ehti kuin ehtikin ajoissa, ja nyt se sitten jo alkoi: KESÄLOMA! Palaan takaisin töihin vasta maanantaina 3. elokuuta, eli aikaa on sekä aktiivisempaan lomailuun että suunnittelemattomaan oleiluun. Heti huomenna starttaamme neitosten kanssa ensimmäiseksi mainitulle: viikko Pohjois-Italiassa on jo niin lähellä, että pitäisi miettiä vielä viimeiset pakkaamiset (ja matkalaukkuun jo heitettyjen vaatteiden poistamiset).
Lämmintä on Milanon seudulle luvassa noin +30 astetta koko viikoksi, eli vesipullo tulee olemaan paras ystävämme. Ja hiki lentää! :-) Olen varannut matkaan mukaan sellaisia vaatteita, missä pitäisi pystyä olemaan hikisenäkin suht' koht' miellyttävästi. Saa nähdä, onnistuuko sittenkään. Suomen poikkeuksellisen viileän alkukesän jälkeen hellesäähän on kyllä tottumista.
Lähden matkaan omien tyttöjeni kanssa, eli mennään aika lailla teinimeiningillä. Onneksi tykätään paljolti samoista asioista, vähän vaan pitää joustaa jokaisen vuorollaan. Autoa en uskalla vuokrata, eikä sitä meidän suunnittelemissamme kohteissa kyllä tarvitsisikaan. Mihinkään romanttisille Veronan ja Gardan kierroksille ei tämä kokoonpano ole menossa, enempi mennään kaupunkilomailemaan Milanoon ja vähän muihinkin lähiseudun kaupunkeihin; Venetsia pitää ehdottomasti nähdä!
Tulen varmaan kertoilemaan tännekin jotain sitten reissumme jälkeen, siihen asti oikein mukavaa kesän jatkoa ja terveisiä vastaremontoidusta Näsilinnasta täältä Tampereelta. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan kauniita rakennuksia löytääkseen. Naistenhuoneessa tuli ihan Italia-fiilis. :-)
Lämmintä on Milanon seudulle luvassa noin +30 astetta koko viikoksi, eli vesipullo tulee olemaan paras ystävämme. Ja hiki lentää! :-) Olen varannut matkaan mukaan sellaisia vaatteita, missä pitäisi pystyä olemaan hikisenäkin suht' koht' miellyttävästi. Saa nähdä, onnistuuko sittenkään. Suomen poikkeuksellisen viileän alkukesän jälkeen hellesäähän on kyllä tottumista.
Lähden matkaan omien tyttöjeni kanssa, eli mennään aika lailla teinimeiningillä. Onneksi tykätään paljolti samoista asioista, vähän vaan pitää joustaa jokaisen vuorollaan. Autoa en uskalla vuokrata, eikä sitä meidän suunnittelemissamme kohteissa kyllä tarvitsisikaan. Mihinkään romanttisille Veronan ja Gardan kierroksille ei tämä kokoonpano ole menossa, enempi mennään kaupunkilomailemaan Milanoon ja vähän muihinkin lähiseudun kaupunkeihin; Venetsia pitää ehdottomasti nähdä!
Tulen varmaan kertoilemaan tännekin jotain sitten reissumme jälkeen, siihen asti oikein mukavaa kesän jatkoa ja terveisiä vastaremontoidusta Näsilinnasta täältä Tampereelta. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan kauniita rakennuksia löytääkseen. Naistenhuoneessa tuli ihan Italia-fiilis. :-)
maanantai 22. kesäkuuta 2015
Hyvää ja huonoa stressiä
"Ressiä" on taas riittänyt omiksi tarpeiksi, vaikka loma on alkamassa jo kolmen päivän päästä. Tai oikeastaan juuri siksi: loma alkaa, ja matkakin on tullut varattua jo hyvän aikaa sitten - mutta koska nykyinen työsopimukseni päättyy jo tämän kuun lopussa, eikä uutta ollut näkynyt eikä kuulunut vielä viime viikollakaan, en ole voinut tehdä loma-anomusta.
Tiesin kyllä, että uusi sopimus on tulossa, mutta kun sitä ei alkanut kuulua, alkoi mielessä taas väkisin velloa: eipä sitä taida tullakaan. Miten sitten pärjätään, kun olen luottanut työn jatkuvan taas pätkän verran eteenpäin, enkä siksi ole edes hakenut mitään muita töitä? Sanallinen sopimus oli siis jo olemassa tulevista kuukausista.
Tässä iässä ja elämäntilanteessa, näillä tutkinnoilla, "kilometreillä", opintoviikoilla ja -pisteillä sitä kestää entistäkin huonommin alituista stressiä työn jatkuvuudesta: "Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä epävarmuus on useiden tutkimusten mukaan yhteydessä stressiin ja vähentää psyykkistä hyvinvointia. Suomessa määräaikaiset työsuhteet ovat hieman yleisempiä kuin EU:ssa keskimäärin. Erityistä Suomen tilanteelle on se, että suomalaiset määräaikaiset palkansaajat ovat varsin koulutettuja eurooppalaisiin vertaisiinsa verrattuna. Yliopistoissa poikkeuksellisen suuri osa tekee työtä määräaikaisessa työsuhteessa." (Ala-Kauhaluoma & Henriksson 2011, 3.) - On se hyvä, että tämäkin on tutkittu juttu, en siis vain kuvittele. Kukaties olivat projektihommissa tutkijatkin?
"Sosiologi Pekka Sulkusen mukaan uuteen, epätyypilliseen työhön liittyvään joustavuuteen, liikkuvuuteen ja epävarmuuteen vastaaminen vaatii suunnatonta luottamista toisten reiluuteen ja päättäjien oikeudenmukaisuuteen (Sulkunen 2006, 36). Ennemmin tai myöhemmin luottamus pettää ja esimerkiksi sosiologi Alain Ehrenberg on tulkinnut lisääntyneen masentuneisuuden olevan psyykkinen reaktio näihin pettymyksiin ja vaatimuksiin (Sulkunen 2006, 37; ks. myös Siltala 2004). Raija Julkunen kysyy uuden työn olemusta luotaavan katsauksensa loppumetreillä: ”– – jos emme salli edes mielemme protestoida ja ottaa etäisyyttä (meille) mahdottomasta työstä, niin tekeekö ruumis sen puolestamme?” (Julkunen 2008, 305)." (ref. Ala-Kauhaluoma & Henriksson 2011, 36.)
Olen tehnyt projekti- ym. määräaikaistöitä koko ikäni, teinivuosista alkaen. Eli aika kauan. Toki opiskelu- ja äitiyslomien ja hoitovapaiden aikana en kauheasti töitä ehtinyt tekemään, en edes etsimään, kun lapset syntyivät aika lähekkäin, kuka milläkin mantereella. 2000-luvulla olenkin sitten tehnyt niin monia eri työpätkiä, etten osaisi yht'äkkiä luetella kaikkia työnantajaorganisaatioitani ja titteleitäni, jos niitä kysyttäisiin.
Joustoa on siis riittänyt, ja tavallaan olen kyllä myös tykännyt vaihtelevista töistä, joissa oppii aina jotain uutta. Mutta voi sitä stressin määrää, mikä töiden loppumiseen on aina väkisinkin liittynyt. Epävarmuutta, huonouden tunnetta, arvottomuutta. Vaikka järki sanoisi, että työ oli vain projekti, jolle oli rahaa vain siksi ajaksi, ja että työ tuli valmiiksi, tulee silti aina väkisinkin lievästi huijattu olo. Eipä ole käyttöä meikäläiselle täälläkään.
Ilkka Vartiovaaran (2010) aivan loistavan, parhaillaan iltasatukirjanani olevan stressikirjan takakannen esittelytekstin mukaan: "Stressillä on monet kasvot. Hyvä stressi saa meidät ylittämään kykymme sekä nauttimaan
tekemisestämme. Huono stressi puolestaan kuormittaa henkisesti ja
aiheuttaa sairauksia. Paine on välttämätöntä ihmisen henkiselle
kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Stressaa!
valottaa monipuolisesti stressin eri puolia sekä kertoo, miten meistä
jokainen voi etsiä positiivista painetta omaan elämäänsä."
Arkikielessä stressillä tarkoitetaan yleensä vain jotain rasittavaa, voimia kuluttavaa pahaa stressiä, distressiä. Hyvä stressi eli eustressi sen sijaan auttaa selviytymään monessa tilanteessa, se on luovuuden ja motivaation lähde, joka tuuppaa kantajaansa kohti uusia haasteita. Hyvän stressin vaikutuksen alaisena aivot ja muu elimistö aktivoituvat.
Eustressissä ihminen kokee olonsa kiihtyneeksi,
hermostuneeksi, yli-innokkaaksi tai jopa ärtyneeksi. Hän ei
pelkää uusia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, vaan nauttii olotilastaan ja kiinnittää huomiota asioihin, joita ei ole ennen huomannut, keksii uusia ideoita, oivalluksia ja ratkaisuja. (Vartiovaara 2010.)
Vartiovaaran mukaan eustressi on välttämätöntä hyvinvoinnille, henkiselle kasvulle,
kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Eustressi on kokonaisvaltainen ja positiivinen olotila, joka saa meidät
tekemään työtämme motivoituneina ja tyytyväisinä ja elämään kaiken
kaikkiaan rikasta elämää. Eustressi voidaankin suomentaa mielihyväksi, positiivisen latauksen
etsimiseksi, luovuuden vapauttamiseksi, elämänlaadun parantamiseksi,
ylipäätään taidoksi elää mahdollisimman etevästi. (Vartiovaara 2010.)
Mitenköhän sitä osaisi kääntää jo uniinkin vaikuttaneen huonon stressin hyväksi eustressiksi? Mökkijuhannus sikeine unineen ja pian alkava KESÄLOMA auttavat siinä varmaan osaltaan. Ja se, että ajoittaisesta sressaavuudestaan huolimatta elämä on kuitenkin pääosin hyvää, eustressiäkin sisältävää. Vaikka välillä kyllä hiipii distressinpoikanen olalle ja kuiskii korvaan kaikenlaista...
Suomi on etenkin akateemisten pätkätyöläisten luvattu maa, ja koska tämäkin asia liittyy - ehkä enemmän kuin moni uskookaan - myös terveyteen, otin oikeudekseni ja velvollisuudekseni käyttää osan tästä pätkätyöpäivän jälkeisestä kesäillasta näiden asioiden miettimiseen.
Ai niin. Uusi työsopimus tuli kuin tulikin tänään. Puoli vuotta mennään taas eteenpäin. :-)
Lähteet:
Mika Ala-Kauhaluoma ja Mikko Henriksson 2011. Akateemisten pätkätyöläisten hyvinvointi ja kuntoutus. TUULI-kehittämishankkeen arvioinnin loppuraportti. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 77/2011. KELA, Kelan tutkimusosasto. Helsinki.
Ilkka Vartiovaara 2010. Stressaa! Hyvä paha paine. Duodecim.
sunnuntai 21. kesäkuuta 2015
Energiatäydennystä mökkimaisemista
Juhannus on vain kerran vuodessa, ja silloin on otettava siitä kaikki irti. Minun tapauksessani
"kaikki" tarkoittaa paluuta juurilleni, isoisäni ja isäni luomiin mökkimaisemiin. Niin tänäkin vuonna.
Nyt on sitten taas akut ladattu täyteen hyvää energiaa saunasta, järvestä, tutuista ihmisistä ja maisemista. Juhannusperinteistä, jotka jatkuvat jo neljännessä polvessa.
Yksi juhannuskuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Aurinkokin tuli esiin kokolla ollessamme ja laski kauniisti juhannusaattona:
Juhannuspäivän auringonlasku oli vähintään yhtä upea kuin aaton, kuvasin sitä nyt perinteisempien kuvakulmien lisäksi myös niemen puiden lomasta:
Näiden kuvien katseleminen antaa virtaa talven pimeimmilläkin hetkillä. Kesäyön taikaa.
"kaikki" tarkoittaa paluuta juurilleni, isoisäni ja isäni luomiin mökkimaisemiin. Niin tänäkin vuonna.
Nyt on sitten taas akut ladattu täyteen hyvää energiaa saunasta, järvestä, tutuista ihmisistä ja maisemista. Juhannusperinteistä, jotka jatkuvat jo neljännessä polvessa.
Yksi juhannuskuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Aurinkokin tuli esiin kokolla ollessamme ja laski kauniisti juhannusaattona:
Juhannuspäivän auringonlasku oli vähintään yhtä upea kuin aaton, kuvasin sitä nyt perinteisempien kuvakulmien lisäksi myös niemen puiden lomasta:
Näiden kuvien katseleminen antaa virtaa talven pimeimmilläkin hetkillä. Kesäyön taikaa.
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
Voimauttavan päivän jälkeen
Maailmankaikkeuden ensimmäinen SISKOPÄIVÄ on nyt onnellisesti ohi. Oli aivan mahtava päivä: upeita siskoja ympäri maata, osa ennestään tuttuja, netistä vähintään, osa uusia tuttavuuksia. Moni asia yhdistää meitä reilua sataa päivään osallistunutta, nyt myös yhteiset siskopäiväkokemukset. Emme todellakaan ole yksin. <3
Aloitin itse päivään valmistautumisen jo edellisenä iltana leipomalla päiväkahville muutaman pellillisen kuningatarpiirakkaa, joka tekikin sitten (onneksi!) hyvin kauppansa (ohje alla kommentissa). Toivottavasti pääsen marjastamaan tänä kesänäkin. Viime vuonna mökkiseudun mustikkasato oli oikein hyvä, ja lomailin siellä päin juuri oikeaan aikaan.
Siskopäivän sato oli myös todella runsas: yli sata toinen toistaan upeampaa siskoa, paljon hyvää asiaa luennoilla ja monenlaisia muita tärkeitä juttuja Infotorilla. Itkua ja naurua. Tanssia ja laulua. Liikuntaa ja liikutusta. Ruokaa ja juomaa. Ja säänhaltijakin suosi meitä Tampereen kesän toistaiseksi kauneimmalla ja lämpimimmällä päivällä. Kaikki meni siis hyvin, ellei erinomaisesti! :-)
Enkelisiskojen muistohetki oli päivän kaunein ja surullisin, muuten mentiin ilon kautta. Naurua riitti muissakin vaiheissa kuin Anitta "Iso A" Ahosen hulvattoman hauskan esityksen aikana!
Psykologi, psykoterapeutti Eva Nilson muistutti luennossaan meitä ainutlaatuisuudestamme ja kertoi myös erilaisten tunteiden, kuten pelon ja toivon, tärkeydestä. Viimeksi mainituista lyhyet otteet:
Paljon muutakin opittiin, mm. myötäylpeyden (kvell, jiddish) käsite. Päivän ja illan mittaan saatoimme me Siskotkin tuntea sitä: olemme me aikamoisia, kun sytostaattihoidoissa käyvät kroonikotkin jaksoivat tanssia pitkän päivän jälkeen iltamyöhään Telakalla omien "syöpämuijalivebändiemme" soittaessa! <3 Hyvä me!
Eilen illalla Telakalla Minna Ora esitti ensimmäistä kertaa meille Siskoille omistamansa upean ja vaikuttavan Taivas ja maa -kappaleensa, jonka video julkistettiin samaan aikaan YouTubessa. Mahtava Minna! En pelkää.
![]() |
| Kuva: Tiina Aaltonen/ Siskot - syöpäkuntoutujat ry |
Siskopäivän sato oli myös todella runsas: yli sata toinen toistaan upeampaa siskoa, paljon hyvää asiaa luennoilla ja monenlaisia muita tärkeitä juttuja Infotorilla. Itkua ja naurua. Tanssia ja laulua. Liikuntaa ja liikutusta. Ruokaa ja juomaa. Ja säänhaltijakin suosi meitä Tampereen kesän toistaiseksi kauneimmalla ja lämpimimmällä päivällä. Kaikki meni siis hyvin, ellei erinomaisesti! :-)
Enkelisiskojen muistohetki oli päivän kaunein ja surullisin, muuten mentiin ilon kautta. Naurua riitti muissakin vaiheissa kuin Anitta "Iso A" Ahosen hulvattoman hauskan esityksen aikana!
Psykologi, psykoterapeutti Eva Nilson muistutti luennossaan meitä ainutlaatuisuudestamme ja kertoi myös erilaisten tunteiden, kuten pelon ja toivon, tärkeydestä. Viimeksi mainituista lyhyet otteet:
- Vaikka kuinka koettaisimme järkeillä tai väistellä vaikeita tunteita, ne tulevat kun ovat tullakseen, eivätkä ne ole koskaan vääriä. Tunteet kulkevat koko ajan mukanamme ja auttavat suuntaamaan huomion tärkeään asiaan. Esimerkiksi pelko on hyödyllinen tunne, jos olemme löytäneet patin rinnasta, osaamme valpastua ja hakeutua tutkimuksiin. - Totta, tätä ei vaan tule aina ajatelleeksi.
- "Vahvoihinkaan tunteisiin ei kuole, vaikka joskus tuntuisi siltä. Pelosta ei pääse pakoon juoksemalla karkuun, vaan kääntymällä kohti." (Tommy Tabermann) - Eli kun pelon uskaltaa kohdata, se alkaa hellittää. Pitää myös muistaa, että "Pelko ei saa jäädä mieleen asumaan. Tunteet pitää käsitellä, jotta pystyy taas ajattelemaan järkevästi.”
- TOIVO ON TOSI KOVA JUTTU: se merkitsee toiveikasta mielialaa ja optimismia, jolloin vastoinkäymisistä huolimatta mieliala pysyy toiveikkaana. Toivo auttaa uskomaan siihen, että asiat järjestyvät epävarmuuden tunteista huolimatta. Eva lainasi myös toivontutkija Jari Kylmää, jonka mukaan ”Toivo ja epätoivo näyttävät olevan yhteydessä ihmisen hyvinvointiin, terveyteen, sairauteen ja sairaudesta selviytymiseen. Toivo edistää potilaan kuntoutumista ja auttaa häntä suuntautumaan tulevaisuuteen.”
- Kiitollisuuden taito: Mitkä asiat antavat minulle hyvän mielen/voimaa? Mistä asioista voin olla kiitollinen? - Näitä asioita voi opetella kirjaamalla ylös 3-5 asiaa joka päivä. Lue lisää
- Läsnäolon taito: ELÄMÄ ON NYT. - Meidän pitäisi kaikkien oppia olemaa oppia elämään NYT, eikä elää SITKU- tai MUTKU-elämää. Lue lisää tietoisen läsnäolon taidosta (mindfulnessista) Duodecimin Terveyskirjaston artikkelista.
- Anteeksi
antamisen taito: "Minä annan sinulle anteeksi sen, että sinä et ollut
sellainen kuin minä olisin halunnut sinun olevan." (Ritva Enäkoski) - Tässä on monella meistä vielä vähän tekemistä... Lue Terveyskirjaston artikkelista enemmän.

Kuva: Mussu Johansson
Paljon muutakin opittiin, mm. myötäylpeyden (kvell, jiddish) käsite. Päivän ja illan mittaan saatoimme me Siskotkin tuntea sitä: olemme me aikamoisia, kun sytostaattihoidoissa käyvät kroonikotkin jaksoivat tanssia pitkän päivän jälkeen iltamyöhään Telakalla omien "syöpämuijalivebändiemme" soittaessa! <3 Hyvä me!
Eilen illalla Telakalla Minna Ora esitti ensimmäistä kertaa meille Siskoille omistamansa upean ja vaikuttavan Taivas ja maa -kappaleensa, jonka video julkistettiin samaan aikaan YouTubessa. Mahtava Minna! En pelkää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




















