Joululomamietteitä

Rauha ja pikkuisen luntakin maassa. Lapset vielä mummolareissulla, kissa jalkopäässä nukkumassa. Maanantaiaamu, ja heräsin kello 11.45! Juuri tätä olen kaivannut! Saan olla hetken ihan vaan itsekseni ja omissa ajatuksissani. Koti on ihmisen (ja kissan!) paras paikka.

Löysin MeNaisten sivuilta artikkelin, jonka sisältämiä viisauksia yritän nyt sisäistää. Juuri nyt ei ole kiire yhtään mihinkään, saan olla ihan vaan paikallani ja miettiä omia juttujani. "Aivot tarvitsevat vetelehtimistä. Varsinkin näinä informaatiotulvan aikoina aivoille on elintärkeää, että ne saavat lekotella rauhassa ilman tavoitteita ja päämääriä." (Salmi 2015)

Vuoden vaihtuminen saa ajatukset kääntymään toisaalta tulevaan, toisaalta menneeseen. Tulevasta vuodesta on vaikea kirjoittaa, sen verran onneksi pystyn sitä valottamaan, että työt jatkuvat ainakin ensi vuoden loppuun asti! :-) Toivon kovasti, että uusi vuosi olisi vanhaa helpompi terveydellisesti, ja voisihan se tuoda jotain kivoja yllätyksiäkin mukanaan...

Mennyt vuosi oli jälleen aikamoista sairastamista: ensimmäistä kertaa tuli hoitomaksukatto (679 euroa tänä vuonna) täyteen, toki vasta ihan vuoden loppumetreillä, jolloin siitä ei ole mitään hyötyä. Ei ole lääkekattokaan (612,62 euroa) kaukana. Edullisiahan nämä maksut meille suomalaisille potilaille toki ovat, julkinen terveydenhuolto on ihan mieletön juttu vakavasti sairastuneelle! Yksityisellä puolella samoista palveluista olisi saanut maksaa aivan erisuuruisia summia. Suonikohjuleikkaus laserilla maksoi esimerkiksi minulle vain 105 euroa, kun se tehtiin kaupunginsairaalassa päiväkirurgisesti. Sydänsairaalan hoidosta ja tutkimuksista puhumattakaan.

Eniten minua tällä hetkellä harmittaa se, ettei terveellisesti eläminen tunnu riittävän sairastumisilta suojautumiseen, vaan aina tulee jotain uutta vaivaa. Ja uusia lääkkeitä. Dosetti on jo ihan must, vaikka yritin välttää sen käyttöön ottamisen mahdollisimman pitkään. Sydänvaivoja en olisi ollenkaan kaivannut syöpähoitojen bonuksena, mutta sain ne, joten nyt on sitten pitänyt sopeutua elämään paitsi syöpä- myös sydänpotilaana. Sydänyhdistykseen en ole sentään vielä liittynyt, pitäisi varmaan.

46-vuotiaana voi tuntea itsensä yllättävän vanhaksi: mummotautini on jatkunut jo yli kolme vuotta, vain "vaari" ja lapsenlapset puuttuvat! Luusto on haurastunut (onneksi vain osteopeniaa, liikunta ja  kalkki-deen säännöllinen syöminen ovat varmasti auttaneet), sydän reistailee ja syön samoja sydänlääkkeitä kuin iso osa eläkeläismummoista: beetasalpaajaa ja ACE-estäjää. Kilpirauhasen vajaatoimintaakaan ei auta unohtaa, tyroksiini on tullut jäädäkseen aamulääkedosettiini! Tamofeeni ei valitettavasti tuonut letrotsoliin verrattuna suurtakaan helpotusta hikoilutuksiin, toisen Venlaflaksiinin olen kyllä onnistunut jättämään pois. En edes muista enää, miltä tuntui olla normaali (?) ja pärjätä ihan vaan satunnaisilla antibioottikuureilla ja kipulääkkeillä.

Kuulostaa kurjalta tuo äskeinen, mutta kaikkeen tottuu, ja lääkkeet auttavat. Sydämen tilannekin on jo sen verran parempi, että pystyn liikkumaan melkein entiseen malliin: käymään jumpassa, kävelemään portaita ja ylämäkiä ilman, että happi loppuu keuhkoista ja reidet ovat maitohapoilla. Ihan mahtavaa! Ilman loppukesän pakollista pysähtymistä en ehkä osaisi nauttia niistä niin kuin nyt osaan. Oikein odotan, että jumpat jatkuvat taas loppiaisen jälkeen ja pääsen hikoilemaan ihan vapaaehtoisesti!

Mutta nyt keskityn vaan nauttimaan rauhallisesta olostani ja jatkan Tove Janssonin elämäkerran lukemista siihen asti, kunnes on aika kokata kotiin palaaville.

"Säilyttäköön uusi vuosi sen

mitä rakastat

Tuokoon tullessaan sen

mitä kaipaat

ja vieköön mennessään sen

mitä taakkana kannat."

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Lähde:

Virpi Salmi. Vetelehdi ja tylsisty! Se tekee hyvää. MeNaiset 27.12.2015.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva_olo/vetelehdi_ja_tylsisty_se_tekee_hyvaa

Elämänvoimaa

Ahmin tällä viikolla kirjakaupasta edullisesti löytämäni kirjan pala kerrallaan. Seitsemän askelta hyvään elämään ovat Sanna Mämmin kirjan (2012) mukaan seuraavat:

1. askel - tunne iloa

2. askel - kuuntele kehoa

3. askel - uskalla pysähtyä

4. askel - tunnista uskomuksesi

5. askel - ravitse mieltäsi

6. askel - ole rehellinen

7. askel - löydä unelmasi

Ei mitään maailmoja mullistavia juttuja, mutta ajatuksia herättäviä asioita paljonkin: positiivisia, innostavia, rauhoittavia, toivoa antavia asioita. Kirjan mukaan "Elämänilo löytyy pienistä asioista ja arkeen mahtuu paljon hyviä hetkiä, kunhan vain oppii seisahtumaan niiden äärelle nauttimaan."

Pysähdyin itse kirjaa lukiessani miettimään omia kiitollisuuden ja ilon aiheitani, arvojani. toiveitani ja haaveitani. Elämää. Ajattelin jo kirjaa lukiessani, että kirjoittaisin tännekin muutamia oivalluksiani. Tässä muutamia:

Sairastuminen syöpään ei ole ollut iloinen asia kummallakaan kerralla, ja olisin kiitollisempi, jos olisin saanut elää tähän asti terveenä, ilman vakavaa sairautta, leikkauksia ja hoitoja. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että leikkaukset ja hoidot ovat purreet tautiin ja saan elää lähes normaalia elämää hikipuuskista ja lääkkeistä huolimatta. Terveys onkin elämäni arvoasteikon kärjessä yhdessä perheen kanssa. Kiitollinen ja iloinen olen myös siitä, että olen taas loppusyksyn ajan pystynyt käymään mielelle ja ruumiille hyvää tekevissä jumpissa. :-)

Haaveita ja innostumista on ihana tuntea, ja yritän ajatella asioista positiivisesti, vaikkei elämä aina helppoa olekaan. Tällä viikollakin toteutui yksi toiveeni: sain työsopimuksen ensi vuodeksi! Olen onnellinen siitä, ja erityisesti sen vuoksi, että työ sopii arvomaailmaani eikä stressaa minua. Työn puuttuminen stressaisi sen sijaan kovasti. Unelmia ja toimistohommia siis luvassa ensi vuonnakin!

Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

 

Lähde:

Sanna Mämmi 2012. Elämänvoimaa. 7 askelta hyvään elämään. Minerva Kustannus Oy.