maanantai 28. joulukuuta 2015

Joululomamietteitä

Rauha ja pikkuisen luntakin maassa. Lapset vielä mummolareissulla, kissa jalkopäässä nukkumassa. Maanantaiaamu, ja heräsin kello 11.45! Juuri tätä olen kaivannut! Saan olla hetken ihan vaan itsekseni ja omissa ajatuksissani. Koti on ihmisen (ja kissan!) paras paikka.
Löysin MeNaisten sivuilta artikkelin, jonka sisältämiä viisauksia yritän nyt sisäistää. Juuri nyt ei ole kiire yhtään mihinkään, saan olla ihan vaan paikallani ja miettiä omia juttujani. "Aivot tarvitsevat vetelehtimistä. Varsinkin näinä informaatiotulvan aikoina aivoille on elintärkeää, että ne saavat lekotella rauhassa ilman tavoitteita ja päämääriä." (Salmi 2015)

Vuoden vaihtuminen saa ajatukset kääntymään toisaalta tulevaan, toisaalta menneeseen. Tulevasta vuodesta on vaikea kirjoittaa, sen verran onneksi pystyn sitä valottamaan, että työt jatkuvat ainakin ensi vuoden loppuun asti! :-) Toivon kovasti, että uusi vuosi olisi vanhaa helpompi terveydellisesti, ja voisihan se tuoda jotain kivoja yllätyksiäkin mukanaan...

Mennyt vuosi oli jälleen aikamoista sairastamista: ensimmäistä kertaa tuli hoitomaksukatto (679 euroa tänä vuonna) täyteen, toki vasta ihan vuoden loppumetreillä, jolloin siitä ei ole mitään hyötyä. Ei ole lääkekattokaan (612,62 euroa) kaukana. Edullisiahan nämä maksut meille suomalaisille potilaille toki ovat, julkinen terveydenhuolto on ihan mieletön juttu vakavasti sairastuneelle! Yksityisellä puolella samoista palveluista olisi saanut maksaa aivan erisuuruisia summia. Suonikohjuleikkaus laserilla maksoi esimerkiksi minulle vain 105 euroa, kun se tehtiin kaupunginsairaalassa päiväkirurgisesti. Sydänsairaalan hoidosta ja tutkimuksista puhumattakaan.

Eniten minua tällä hetkellä harmittaa se, ettei terveellisesti eläminen tunnu riittävän sairastumisilta suojautumiseen, vaan aina tulee jotain uutta vaivaa. Ja uusia lääkkeitä. Dosetti on jo ihan must, vaikka yritin välttää sen käyttöön ottamisen mahdollisimman pitkään. Sydänvaivoja en olisi ollenkaan kaivannut syöpähoitojen bonuksena, mutta sain ne, joten nyt on sitten pitänyt sopeutua elämään paitsi syöpä- myös sydänpotilaana. Sydänyhdistykseen en ole sentään vielä liittynyt, pitäisi varmaan.

46-vuotiaana voi tuntea itsensä yllättävän vanhaksi: mummotautini on jatkunut jo yli kolme vuotta, vain "vaari" ja lapsenlapset puuttuvat! Luusto on haurastunut (onneksi vain osteopeniaa, liikunta ja  kalkki-deen säännöllinen syöminen ovat varmasti auttaneet), sydän reistailee ja syön samoja sydänlääkkeitä kuin iso osa eläkeläismummoista: beetasalpaajaa ja ACE-estäjää. Kilpirauhasen vajaatoimintaakaan ei auta unohtaa, tyroksiini on tullut jäädäkseen aamulääkedosettiini! Tamofeeni ei valitettavasti tuonut letrotsoliin verrattuna suurtakaan helpotusta hikoilutuksiin, toisen Venlaflaksiinin olen kyllä onnistunut jättämään pois. En edes muista enää, miltä tuntui olla normaali (?) ja pärjätä ihan vaan satunnaisilla antibioottikuureilla ja kipulääkkeillä.

Kuulostaa kurjalta tuo äskeinen, mutta kaikkeen tottuu, ja lääkkeet auttavat. Sydämen tilannekin on jo sen verran parempi, että pystyn liikkumaan melkein entiseen malliin: käymään jumpassa, kävelemään portaita ja ylämäkiä ilman, että happi loppuu keuhkoista ja reidet ovat maitohapoilla. Ihan mahtavaa! Ilman loppukesän pakollista pysähtymistä en ehkä osaisi nauttia niistä niin kuin nyt osaan. Oikein odotan, että jumpat jatkuvat taas loppiaisen jälkeen ja pääsen hikoilemaan ihan vapaaehtoisesti!

Mutta nyt keskityn vaan nauttimaan rauhallisesta olostani ja jatkan Tove Janssonin elämäkerran lukemista siihen asti, kunnes on aika kokata kotiin palaaville.


"Säilyttäköön uusi vuosi sen
mitä rakastat
Tuokoon tullessaan sen
mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen
mitä taakkana kannat."

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!


Lähde:

Virpi Salmi. Vetelehdi ja tylsisty! Se tekee hyvää. MeNaiset 27.12.2015.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva_olo/vetelehdi_ja_tylsisty_se_tekee_hyvaa

lauantai 19. joulukuuta 2015

Elämänvoimaa

Ahmin tällä viikolla kirjakaupasta edullisesti löytämäni kirjan pala kerrallaan. Seitsemän askelta hyvään elämään ovat Sanna Mämmin kirjan (2012) mukaan seuraavat:

1. askel - tunne iloa
2. askel - kuuntele kehoa
3. askel - uskalla pysähtyä
4. askel - tunnista uskomuksesi
5. askel - ravitse mieltäsi
6. askel - ole rehellinen
7. askel - löydä unelmasi

Ei mitään maailmoja mullistavia juttuja, mutta ajatuksia herättäviä asioita paljonkin: positiivisia, innostavia, rauhoittavia, toivoa antavia asioita. Kirjan mukaan "Elämänilo löytyy pienistä asioista ja arkeen mahtuu paljon hyviä hetkiä, kunhan vain oppii seisahtumaan niiden äärelle nauttimaan."

Pysähdyin itse kirjaa lukiessani miettimään omia kiitollisuuden ja ilon aiheitani, arvojani. toiveitani ja haaveitani. Elämää. Ajattelin jo kirjaa lukiessani, että kirjoittaisin tännekin muutamia oivalluksiani. Tässä muutamia:

Sairastuminen syöpään ei ole ollut iloinen asia kummallakaan kerralla, ja olisin kiitollisempi, jos olisin saanut elää tähän asti terveenä, ilman vakavaa sairautta, leikkauksia ja hoitoja. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että leikkaukset ja hoidot ovat purreet tautiin ja saan elää lähes normaalia elämää hikipuuskista ja lääkkeistä huolimatta. Terveys onkin elämäni arvoasteikon kärjessä yhdessä perheen kanssa. Kiitollinen ja iloinen olen myös siitä, että olen taas loppusyksyn ajan pystynyt käymään mielelle ja ruumiille hyvää tekevissä jumpissa. :-)

Haaveita ja innostumista on ihana tuntea, ja yritän ajatella asioista positiivisesti, vaikkei elämä aina helppoa olekaan. Tällä viikollakin toteutui yksi toiveeni: sain työsopimuksen ensi vuodeksi! Olen onnellinen siitä, ja erityisesti sen vuoksi, että työ sopii arvomaailmaani eikä stressaa minua. Työn puuttuminen stressaisi sen sijaan kovasti. Unelmia ja toimistohommia siis luvassa ensi vuonnakin!

Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Elämänvoimaa 

Lähde:

Sanna Mämmi 2012. Elämänvoimaa. 7 askelta hyvään elämään. Minerva Kustannus Oy.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Siskon päivä 26.11.2015

... ja siskot jaksoivat heilua - koko torstai-illan!

"Syöpä-Siskon nimipäivää eilen vietettiin,
vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin.
Ensin kuohuviinit heille tarjottiin,
sitten vielä suklaaherkut tarjottin,
ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisit saanut olla mukana."

Aivan mielettömän hienon illan olivat puuhasiskot kasanneet meidän muiden iloksi ja virkistykseksi: toinen toistaan upeampia musiikkisettejä, "huippissiskojen" peruukkimuotinäytös, iki-ihanan sambasiskon esitys ja juontaja Marko Keräsen "pannaani-askeleiden" opetustuokio - miespuolista silmänruokaa ja herkkuja unohtamatta! :-) Varmasti teki hyvää itse kunkin jaksamiselle tavata uusia ja vanhoja vertaissiskoja - vaikka sitten aamulla vähän väsyttikin...

Mukavaa pikkujouluaikaa!
PS. Esiintyjistä ja ohjelmasta lisää Siskojen nettisivuilla.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Syyllinen löytyi?

Rintasyövän taustalla on monia riskitekijöitä, mutta useilla meistä niistä ei ole ainuttakaan. Ei minullakaan ole ollut, mutta nyt on. Pituus (177,5 cm) onkin rintasyövän kannalta paha juttu, minulla kun on erittäin (lähes 100 % sekä Er että Pr) hormonipositiivinen tauti. Sydänvaivoja minulla sen sijaan ei tutkimuksen mukaan niinkään pitäisi olla, mutta syöpähoitojen vuoksi niissäkin löytyy...

Tuoreessa Potilaan lääkärilehdessä on tutkimusuutinen, joka kertoo karua kieltään asiasta:

"Pitkät naiset saattavat sairastua rintasyöpään lyhyitä naisia todennäköisemmin, tuore tutkimus osoittaa. Riski ei ole kovin suuri, mutta se kasvaa mitä pitempi nainen on.

Journal of the National Cancer Institute -lehden julkaisemat tulokset osoittavat sairastumisriskin suurentuvan noin 20 prosenttia jokaista kymmenen senttimetrin lisäystä kohden. Toisin sanoen 180-senttimetrisen naisen sairastumisriski olisi tämän mukaan 40 prosenttia suurempi kuin 160-senttimetrisen.

Yhteys havaitaan sekä ennen että jälkeen vaihdevuosien, ja se koskee ainoastaan hormonireseptoripositiivisia rintasyöpiä.

Tutkimuksessa naisten pituuskasvun ja rintasyövän yhteyttä selvitettiin myös hyödyntämällä 168 pituuteen vaikuttavaa geneettistä varianttia. Niiden avulla tunnistettiin naiset, jotka olivat perimältään pitkiä eli heidän maksimipituutensa oli suuri. Myös tässä analyysissa pitkät olivat suuremmassa rintasyövän vaarassa kuin lyhyet, mikä viittaa siihen, että osa pituuskasvuun vaikuttavista geeneistä todennäköisesti vaikuttaa myös alttiuteen sairastua rintasyöpään.

Tutkimuksesta on vaikea päätellä, miten suurelta osin yhteydet johtuvat osallistujien pituudesta ja miten paljon ympäristötekijöistä ja elintavoista, jotka vaikuttavat pituuskasvuun ja monien sairauksien riskiin. Aikuisiän pituus on kuitenkin yhdistetty myös sydän- ja verisuonitautien riskiin. Sydäntautien kohdalla yhteys tosin kulkee toiseen suuntaan, sillä sydäntauteihin sairastuvat ovat todennäköisemmin lyhyitä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 5,2 miljoonan naisen terveystietoja 160 eri tutkimuksesta. Rintasyöpään oli sairastunut yli 100 000 naista."

Kunpa omat tyttäreni säilyisivät kuitenkin tältä kurimukselta, pituudestaan huolimatta.


Lähde:

Potilaan lääkärilehti 24.11.2015. Naisen pituus voi kertoa rintasyöpävaarasta. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/naisen-pituus-voi-kertoa-rintasyopavaarasta/#.VlW6gU3oteV

perjantai 20. marraskuuta 2015

Aarteita etsimässä

Askartelin itselleni aarrekartan reilut kaksi vuotta sitten (14.9.2013). Tänä iltana etsin mapittamani (väärin, kartan pitäisi olla esillä, jotta se toimisi!) kartan esiin ja arvioin siihen liimaamieni toiveiden/ tavoitteiden toteutumista. 

Aarrekarttani asiat ovat toteutuneet (mapittamisesta huolimatta!) yllättävänkin hyvin:
  • Viimetalvisella Lapin reissulla toteutuivat kartallani olleista asioista paitsi Lappi, lumi ja hiihtäminen, myös piristys, terveysloma, oma aika, hyvä olo ja ihmissuhteet
  • Kauneutta ja hyvää oloa elämääni on tullut mm. liikunnan ja korjausleikkauksen myötä, eheyttä ja uskoa paranemiseen myös. Karttaa tehdessäni olin vielä yksirintainen.
  • Duunia on ollut koko ajan, vaikkakin pienissä pätkissä, ja se on omalla tavallaan tärkeä toive jatkossakin, epävarmuus jäytää pätkätöitä tehdessä.
  • Tyyni mieli on kehittynyt: olen yllättävän rauhallinen, vaikka esimerkiksi korjausleikkauksen jälkeinen keuhkoveritulppa ja viimekesäiset sydänoireet pelästyttivätkin kovasti. Eivätkä ne kokonaan ohi ole vieläkään: sydämen vajaatoiminta on edelleen melko paha, mutta jaksan nyt jo jumpata lähes yhtä hyvin kuin keväällä. 
  • "Voimaa lihaksiin", "Elinvoimaa", "Terveempi elämä ja parempi olo" ovat nekin edistyneet, vaikka takapakkeja on välillä tullutkin. 
  • Stressinhallinta, uni, mieliala ja terve itsetunto ovat ja ovat olleet todella tärkeitä tavoitteita: terveyden ailahdellessa (hormonienpoistolääkkeiden vaikutuksia unohtamatta!), teinien yksinhuoltajana eläessä ja pätkätöitä tehdessä stressiltä ja univaikeuksilta on vaikea välttyä. 
  • Miehen (huom. aika pitkän!) olen jostain syystä sijoittanut silloin ihan kartan alakulmaan, eikä sitä ehkä sen vuoksi ole löytynyt, en ole kyllä kauhean aktiivisesti etsinytkään. Nyt laittaisin hänet ehkä jo hieman keskemmälle.

"Kohti tasapainoa ASKEL KERRALLAAN" olen mennyt. Kohta voisi olla aika askarrella uusi kartta. 

MISSION (IM)POSSIBLE ei ole ehkä sittenkään ihan mahdoton?


PS. Jos haluat askarrella itsellesi oman aarrekartan, ohjeistusta saat esimerkiksi täältä.

torstai 19. marraskuuta 2015

Rohkea syöpäpotilas toipuu paremmin?

Luin eilen töissä eväitä syödessäni erittäin hyvän artikkelin Hesarista. Vaikka juttu käsitteleekin tsunamissa perheensä menettäneen nuoren naisen selviytymistä, sopivat siinä olevat teoriaosuudet minusta erittäin hyvin myös meille syöpäpotilaille. Joten jälleen kerran, loistavia lainauksia (koko jutun voi lukea alla olevan linkin takaa), olkaa hyvä:

"-- (Resilientillä) ihmisellä on kyky palautua tavallista paremmin rankoistakin vastoinkäymisistä. Termi kuulostaa monimutkaiselta, mutta tosielämässä ominaisuus on helppo tunnistaa. Kun ihmisiä kohtaa menetys, oli se sitten läheisen kuolema tai irtisanominen rakkaasta työpaikasta, he reagoivat eri tavalla. Joku jää kanveesiin pitkäksi aikaa, pahimmillaan koko elämäksi. Lannistava suru saattaa aiheuttaa masennusta tai surua paetaan alkoholiin.

Resilientit ihmiset taas surevat, mutta eivät lannistu täysin. Heitä on verrattu joustavaan oksaan: se taipuu paineen alla, mutta ei rasahda poikki vaan nousee takaisin pystyyn.

Taito palautua vastoinkäymisistä hyvin on osittain geenien mukana tullut syntymälahja.
Psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijulan mukaan lannistumattoman ihmisen aivojen palkitsemisjärjestelmä on herkistynyt reagoimaan myönteisiin ärsykkeisiin. Siksi heille on luontaista suosia myönteisiä ajatuksia silloinkin, kun rankkojen kokemusten keskellä mieli tulvii synkkyyttä.

”Masentuneilla aivot toimivat juuri toisin päin. Ne takertuvat kielteisiin ajatuksiin myönteisten sijaan. Lannistumattomien ihmisten mieleen taas syntyy helpommin positiivisia ajatuksia ja hyviä muistoja. He eivät uppoa syvälle suruun”, Poijula sanoo.

Myönteisten tunteiden tuoma toiveikkuus onkin lannistumattoman ihmisen tärkein ominaisuus. Toinen tärkeä on rohkeus.

Poijulan mukaan tutkimuksissa on havaittu, että resilientit ihmiset ovat synnynnäiseltä temperamentiltaan rohkeita. Heidän kehonsa ja mielensä ei reagoi voimakkaasti muutoksiin, mikä helpottaa sopeutumista silloin, kun elämään tulee yllättävää stressiä. Lannistumattoman ihmisen voi tunnistaa esimerkiksi siitä, ettei hän menetä helpolla yöuniaan vaikeassa elämäntilanteessa tai kovan työpaineen alla. On arveltu, että vaativissa johtotehtävissä menestyvät ihmiset ovat usein resilienttejä. He sietävät stressiä sekä yllättäviä muutoksia tavallista paremmin ja selviytyvät siksi haastavissa tilanteista.

Geenit eivät silti selitä kaikkea. Todellisuudessa lannistumattomuus eli resilienssi ei nimittäin ole mikään maaginen kyky vaan synnynnäisten ominaisuuksien, opittujen taitojen ja ympäröivien olosuhteiden summa.

Vaikka ihminen olisi siis geneettisesti nopeasti toipuva, se ei yksin riitä. Poijulan mukaan myös lapsuuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka ihminen kohtaa vaikeudet.
Tutkimuksissa on havaittu, että resilienteiksi todetuilla ihmisillä on ollut lapsuudessaan vähintään yksi aikuinen, joka on kannustanut ja johon he ovat pystyneet turvautumaan. Rankoissa oloissa kasvaneilla lapsilla tämä aikuinen saattoi olla vanhemman sijaan vaikka päiväkodin täti.

”Tällaisille ihmisille on syntynyt kokemus, että heistä välitetään, mutta heidän puolestaan ei ole tehty kaikkea vaan on vaadittu myös itsenäisyyttä. Tämä yhdistelmä vahvistaa kykyä kohdata kriisit. Hyvä itsetunto luo uskoa, että voin itse vaikuttaa asioihini, enkä ole pelkkä uhri, mutta hädän keskellä uskallan turvautua myös muihin”, Poijula sanoo.

Lannistumattomuus ei tarkoita sitä, että ihminen menisi kepeästi ja vahingoittumattomana läpi surusta kuin surusta. Kyse on enemmänkin taidoista kohdata vaikeudet sen sijaan, että antaisi niiden lamauttaa itsensä.

Vaikka lannistumattomuus on toisille luontaisempaa, hyvä uutinen on, että tätä taitoa voi myös kehittää. Kyse ei ole poppaskonsteista vaan pienistä harjoituksista, joilla voi muuttaa omaa ajatteluaan. Soili Poijulan mukaan esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on tehokas tapa lisätä myönteistä ajattelua.

”Selviytymisen kannalta ei ole tehokasta vältellä kielteisiä ajatuksia vaan tietoisesti keskittyä myönteiseen esimerkiksi listaamalla asioita, joista on kiitollinen. Kun tunnistaa, mistä saa voimaa, se auttaa vaikealla hetkellä”, Poijula sanoo."

Olen omien ja tuntemieni syöpäsiskojen kokemuksen myötä aivan samaa mieltä. Toiveikkuus ja rohkeus yhdistävät monia siskoja. Tunnistan nämä piirteet itsestänikin.

PS. Englannin kielen resilient-sana voidaan suomentaa joustavaksi, kimmoisaksi, sitkeäksi tai lannistumattomaksi. Juuri  sellaisiahan me usein olemme. 


Lähde:

Heidi Väärämäki 2015. Toisilla on parempi kyky selviytyä vastoinkäymisistä – jopa siitä, kun perhe kuolee. Helsingin Sanomat 18.11.2015.
http://www.hs.fi/elama/a1447743539174?jako=cc0e54206379f00ce41ee1cb77049532&ref=og-url

maanantai 16. marraskuuta 2015

Koolla on väliä

Nimittäin rintasyöpäkasvaimen koolla! Viime perjantaina ilmestyneen Suomen lääkärilehden tutkimusuutisen (Jyrkkiö 2015) mukaan:

"Rintasyövän leikkauksen jälkeen annettavat liitännäishoidot ovat tehokkaampia kuin ennen, mutta silti kasvaimen koko ja imusolmukestatus ovat merkittäviä taudin ennustetta määrittäviä tekijöitä.

Hollannin syöpärekisterin tiedoista verrattiin rintasyöpään sairastuneiden naisten kohorttia vuosilta 1999-2005 vuosina 2006-2012 sairastuneisiin. Mukana oli 173 797 potilaan tiedot. Vuoden 2005 jälkeen hoitolinjaukset muuttuivat niin, että solunsalpaajahoitoa käytettiin enemmän ja trastutsumabi tuli osaksi HER2-positiivisen rintasyövän hoitokäytäntöä.

Rintasyöpien määrä lisääntyi tutkittuna aikana 17 %. Myöhemmässä aikakohortissa kasvaimet olivat useammin pienikokoisia, imusolmukenegatiivisia ja matala-asteisesti pahanlaatuisia. Rintasyövän ennuste parani selvästi ajan kuluessa: viiden vuoden elossaololuvut olivat T1c-kasvaimissa 88 % vs. 91 %; T2 76 % vs. 82 % ja T3 63 % vs. 73 %. Kainaloon metastasoituneiden rintasyöpien ennuste parani myös (N1 84 % vs. 88 %, N2 71 % vs. 81 %). Ennuste parani kaikissa ikäluokissa. Solunsalpaajahoidolla kuoleman riski väheni 14 % ja trastutsumabihoito paransi HER2-positiivisen potilaan ennusteen samanlaiseksi kuin HER2-negatiivisen.

Kasvaimen koko ja imusolmukestatus ovat tärkeitä ennustekijöitä, joiden merkitystä ei voida liitännäishoidolla täysin mitätöidä. Onkin tärkeää edelleen panostaa siihen, että rintasyöpä havaitaan ja hoidetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa."

Onni onnettomuudessa on löytää rintasyöpäkasvain silloin, kun se on vielä pienikokoinen.

Lähde:

Jyrkkiö Sirkku. Rintasyövän koolla on merkitystä. Lääketieteen maailmasta. Suomen lääkärilehti 2015;70;46:3100. (referoitu tutkimus: Saadatmand S, Bretveld R, Siesling S, Tilanus-Linthorst M. Influence of tumour stage at breast cancer detection on survival in modern times: population based study in 173 797 patients. BMJ 2015;351:h4901)

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Sepelvaltimot kunnossa

"Todetaan täysin avoimet, sileäseinäiset sepelvaltimot." Eli eilen Taysin Sydänsairaalassa tehdyn sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen mukaan kesällä todettu sydämen vajaatoiminta ei siis johdu sepelvaltimotaudista. Kerrankin on joku paikka ihan priimaa! :-) Ja saan jättää Primaspan-lääkkeen nyt kokonaan pois sekä pienentää Bisoprolol-beetasalpaajan annosta.

Riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on osalle rintasyövän sairastaneista ja letrotsolia (tai muita aromataasinestäjiä) sen hoidoksi saaneista todennäköisempiä kuin syövän uusiutuminen, siksi tämä minunkin tutkimukseni tehtiin todelliseen tarpeeseen.

"Sydän- ja verisuonitautien riski oli ainakin yhtä suuri kuin rintasyövän uusimisen riski kymmenen vuoden seurannassa naisilla, joiden hormonireseptiivistä rintasyöpää oli hoidettu aromataasi-inhibiittorilla.

Yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän tutkimasta 242 postmenopausaalisesta naisesta 78 prosentilla kardiovaskulaaristen tautien riski oli vähintään yhtä suuri kuin rintasyövän uusimisen. Mittareina tutkijat käyttivät muun muassa muokattua Framingham-pisteytystä.

Tutkijoiden mukaan syytä selittää muutama tekijä. Naisilla, joiden "sydämen ikä" oli yli 65 vuotta, oli 16 kertaa suurempi riski sydäntauteihin, kuin sitä "nuoremman" sydämen naisilla. 

Tutkijat laskivat "sydämen iän" pisteytystyökalulla riskitekijöiden ja naisen biologisen iän pohjalta.
Jos rintasyöpä oli hyväennusteinen (kasvain alle 2 cm tai stage 1), sydäntautien riski oli suurempi kuin syövän uusimisen. Tilanteessa, jossa kasvaimen histologinen gradus oli 1 tai 2 tahi jossa syöpä ei ollut levinnyt kainaloihin, kardiovaskulaarinen riski oli kolme kertaa suurempi kuin syövän uusimisriski.

Tutkijoiden mukaan kliinikoiden olisi syytä keskustella postmenopausaalisten, rintasyövästä toipuneiden naisten kanssa sydän- ja verisuonitautien vaaroista ja siitä, miten niitä voidaan ehkäistä." (Ahlblad 2009)


Tänään parantelen eilen piikitettyä rannevaltimoani kotona karvaisessa seurassa. Huomenna töihin taas.
Lähde:

Jaana Ahlblad 2009. Tietyillä potilailla sydänsairauksien riski suurempi kuin rintasyövän uusimisen. Suomen Lääkärilehti 30.10.2009.

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7990/type=1

perjantai 6. marraskuuta 2015

Hormonihirviön mietteitä

Vajaa kuukausi takana tätä uutta tamofeeniaikakautta. Edellinen tamokausi kesti minulla viisi vuotta (2001-2006), eikä juurikaan tuntunut missään, silloin kun ei oltu vielä keksitty alkaa käyttämään premenopausaalisille potilaille nk. LHRH-analogeja (esim. Procren).

Olen nyt jo näin lyhyessä ajassa (alle kolme viikkoa) pystynyt vähentämään hikoilutuksiin käyttämäni venlaflaksiinin määrän puoleen letrotsoliaikakauden määrästä (2 x 75 mg/vrk => 1 x 75 mg/vrk), ja elämä on siitä huolimatta inasen helpompaa kuin letrotsolin ja Procrenin kanssa. Ehkä tämä tästä lähtee kohta sujumaan jo niin hyvin, että voin luopua toisestakin venlakapselista?

Hormonipositiivisen rintasyövän hoidossahan on tärkeää saada hormonipahisten vaikutus minimoitua jollain keinolla, on se sitten munasarjojen poistaminen tai erilaiset hormonien toimintaan ja/tai tuotantoon vaikuttavat lääkkeet.

Syöpäsiskojen keskuudessa puhutaan paljon siitä, miten erilaisia ohjeita hormonilisien suhteen eri lääkäreiltä saadaan: onkologit ovat yleensä aika lailla "nollalinjalla", kun taas jotkut gynekologit antavat käyttää hormonikierukkaa ja paikallishormoneita hyvinkin hormonipositiivisesta taudista huolimatta. Jokainen potilas saa sitten lopulta uskoa sitä tahoa, ketä haluaa. Kiinnostava ja sairauden uusimisen kannalta tärkeä asia, johon kannattaa perehtyä.

Löysin aiheeseen liittyen omaan järkeeni käyvän ja aika napakan esityksen, jonka lainaan tähän:

"Rintasyövistä noin kolme neljäsosaa on hormonireseptoripositiivisia. Tämä tarkoittaa sitä, että syöpäsolujen pinnalla on ns. hormonireseptoreja eli -vastaanottimia. Elimistössä oleva estrogeeni sitoutuu hormonireseptoreihin ja aktivoi signaaliketjun, mikä lisää syöpäsolujen jakaantumista. Naisen elimistössä on runsaasti estrogeenia ennen vaihdevuosi-ikää, mutta myös vaihdevuosi-iän ylittäneen naisen elimistössä syntyy edelleen estrogeeniä mm. rasvakudoksessa, vaikka munasarjojen toiminta on hiipunut.

Varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivisen rintasyövän leikkauksen jälkeisenä liitännäislääkehoitona käytetään usein hormonaalista hoitoa, joka parantaa tämäntyyppisten syöpien ennustetta. Tavallisesti käytettyjä hormonaalisia lääkkeitä ovat antiestrogeeni tamoksifeeni ja aromataasinestäjät kuten letrotsoli.

Tamoksifeeni on lääkeaine, joka estää estrogeenien sitoutumista syöpäsolun hormonireseptoreihin eli -vastaanottimiin kilpailemalla samoista sitoutumiskohdista. Tamoksifeeni toimii siis estrogeenin vastavaikuttajana rintasyöpäkudoksessa. Tamoksifeenilla on kuitenkin muualla elimistössä myös estrogeenin kaltaisia vaikutuksia esimerkiksi kohdun limakalvolla, luustossa ja veren rasva-arvojen säätelijänä.

Aromataasinestäjät estävät elimistössä munasarjojen ulkopuolella, erityisesti rasva- ja lihaskudoksessa syntyvän estrogeenin tuotantoa. Aromataasinestäjälääkkeet sopivat vain vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten rintasyövän hoitoon, sillä näillä lääkkeillä ei ole munasarjojen estrogeenintuotannon vähentävää vaikutusta. Munasarjojen estrogeenituotanto on tärkein estrogeenin lähde ennen vaihdevuosi-ikää. Nuorilla naisilla aromataasiestäjät voidaan yhdistää munasarjojen toimivuutta estävään lääkkeeseen (kuten Zoladex).

Tutkimusten mukaan rintasyövän hormonihoidosta saadaan suurin hyöty viiden käyttövuoden aikana. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että osa potilaista hyötyy pidemmästä, jopa 10 vuoden kestoisesta hormonihoidosta. Hormonihoitona voidaan käyttää joko yhtä lääkettä tai vaihtaen lääkettä kolmen tai viiden vuoden kohdalla. 

Sivuvaikutukset

Hormonaaliset rintasyöpälääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia osalle potilaista. Kaikki rintasyövän liitännäishoitona käytettävät hormonaaliset hoidot voivat aiheuttaa vaihdevuosioireita kuten kuumia ja kylmiä aaltoja, hikoilua, unettomuutta, mielialan vaihtelua, seksuaalista haluttomuutta sekä ulkosynnyttimien tai emättimen limakalvojen kuivuutta. Vaihdevuosioireet saattavat lievittyä hoidon edetessä ja elämäntapamuutoksilla kuten esim. liikunnalla, painonhallinnalla ja välttämällä liiallista alkoholinkäyttöä. Joskus nämä eivät kuitenkaan yksistään riitä, vaan tarvitaan myös lääkehoitoa.

Rintasyövän sairastaneen naisen hankaliin vaihdevuosioireisiin voidaan kokeilla ei-hormonaalista lääkehoitoa kuten ergotamiinia tai venlafaksiinia. Suun tai ihon kautta annosteltava estrogeeni- tai keltarauhashormoni voi lisätä rintasyövän uusiutumisriskiä, eivätkä ne näin ollen sovellu rintasyövän sairastaneen naisen vaihdevuosioireiden hoitoon.

Emättimen limakalvojen kuivuuteen suositellaan hoidoksi ensisijaisesti ilman reseptiä apteekista saatavia hormonivapaita kosteuttavia valmisteita (esim. Ceridal-öljy, Repadina-emätinpuikot).
Estriolia sisältäviä emätinpuikkoja (esim. Ovestin, Pausanol) voidaan käyttää häiritseviin limakalvo-oireisiin ainoastaan antiestrogeenihoidon (tamoksifeeni) yhteydessä korkeintaan kerran viikossa. Näistä voi keskustella hoitavan lääkärin tai rintasyöpähoitajan kanssa. 

Aromataasinestäjien tavallisimmat sivuvaikutukset ovat estrogeenivajeesta johtuva nivelten aamu- ja liikkeellelähdön jäykkyys  Niveljäykkyys helpottaa yleensä päivän mittaan, kun niveliä liikuttaa. Niveljäykkyys usein alkaa jo hoidon ensiviikkoina, mutta lievittyy ajan myötä. Niveljäykkyyden lisäksi voi esiintyä nivelkipuja. Myös kipuoire voi mennä ohitse. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, jolloin tavanomaisesta kipulääkityksestä kuten ibuprofeiini (Ibuxin, Burana) voi olla apua. Hankalissa tilanteissa voidaan syöpälääkärin arvion perusteella kokeilla toista aromataasinestäjävalmistetta tai vaihtaa hormonihoito tamoksifeeniin. Aromataasinestäjät kiihdyttävät jonkin verran luukatoa, minkä vuoksi hoitoon liitetään kalsium- ja D-vitamiinilisä. Myös liikuntaa suositellaan kaikille rintasyöpäpotilaille. 

Tamoksifeeni altistaa laskimotukoksille, jonka oireena on toispuoleinen alaraajan turpoaminen ja kipu. Laskimoveritulppaa epäiltäessä on syytä hakeutua välittömästi ensiapuun. Mikäli veritulppa todetaan, tulee tamoksifeenin käyttö lopettaa ja ottaa yhteyttä rintasyöpähoitajiin. Tamoksifeenihoidon aikana on tarvittaessa huolehdittava raskauden ehkäisystä. Vaikka kuukautiset olisivat jo päättyneet, voi tamoksifeenihoidon aikana ilmaantua ylimääräistä niukkaa veristä vuotoa. Tällöin kannattaa ottaa yhteyttä gynekologiin, joka tarkistaa kohdun limakalvojen tilan, sillä tamoksifeeni saattaa aiheuttaa limakalvojen paksuuntumaa ja harvinaisena myös pahanlaatuisia muutoksia.

Jos sivuvaikutukset ovat hankalia, potilaita suositellaan olemaan yhteydessä Syöpätautien klinikan rintasyöpähoitajiin, joiden kautta järjestyy sopiva oirelääkitys tai tarvittaessa lääkkeen vaihto lääkärin arvion perusteella." ​

Haitattomia eivät siis ole nämäkään lääkkeet, mutta en kyllä ainakaan itse vielä uskaltaisi olla ilman.

PS. Mielenkiintoista on se, että sydänvaivojen vuoksi käyttämäni beetasalpaaja saattaa auttaa myös hormonaalisten lääkkeiden aiheuttamiin vaihdevuosivaivoihin. (vrt. Tiina Palvan esitys, dia 52/57)

Lähde:

HUS. Rintasyövän hormonaalinen hoito. (6.11.2015)
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/syopataudit/syopapotilaan-hoitopolut/rintasyopapotilaan_hoitopolku/hormonihoito/Sivut/default.aspx

Nimppäreitä odotellessa...

... on hyvää aikaa vähän mainostaa. Meidän kaikkien Siskojen yhteisiä nimppäreitä nimittäin:
Kuva täältä

TERVETULOA MUKAAN!


Lue lisää Siskon päivästä ja Siskojen toiminnasta:
http://www.siskot.info/siskon-paiva-2015-namu/
http://www.siskot.info/

Siskon nimppäreiden Facebook-sivu löytyy täältä:
https://www.facebook.com/events/175659572779247/


tiistai 27. lokakuuta 2015

Elossa taas

"On niin helppo unohtaa, miten arvokasta on olla elossa." Niinhän se on: vasta, kun jotain menettää (tai melkein menettää), oppii arvostamaan sitä. Sairastuminen vakavasti, hengenvaarallisesti, saa hetkeksi muistamaan, että on (ainakin vielä...) hengissä. Kun sairaudesta toipuu, alkaa elämääkin pitää taas aika lailla itsestäänselvänä. Tai sitten ei.
Kuva täältä
Törmäsin tänään vanhaan työkaveriini, jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, noin kymmeneen vuoteen. Hän kertoi lukeneensa Aamulehdestä juttuni. Hän oli iloinen, kun olinkin ihan eloisana ja iloisena kaupassa. :-) Paraneminen on ihmeellistä, sitä ihmettelevät muutkin, kun ovat kuulleet tai lukeneet syöpätarinani jatko-osan.

Elossa ollaan, ja vahvasti! Mitä siitä, vaikka syöpäleima on tatuoitu otsaan, sydän pumppailee tehottomasti, kilpirauhasen toiminta on vajaata ja luustossakin on omat heikoimmat lenkkinsä. Yhtä kremppaa siellä ja toista täällä, kuivaa yhtäällä ja hikistä toisaalla. KokoNAISUUS elossa kuitenkin.

Ja muistattehan, että:

"Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää." - Eeva Kilpi

maanantai 26. lokakuuta 2015

Täysikuun aikaan

"Täysikuu..." mollottaa taivaalla ja estää tehokkaasti nukkumisen. Niinpä palaan taas vaihteeksi syöpä-sydän-ongelmatiikan pariin. Sain kutsun sydämen varjoainekuvaukseen marraskuulle, ja se pisti taas miettimään näitä syntyjä syviä.

Olen tainnut referoida Marjut Leideniuksen ja kumppaneiden (2010) Duodecim-artikkelia joskus aikaisemminkin, mutta koska se on edelleen hyvä, siteeraan sitä nyt uudestaan:

"Rintasyövän kaikkiin hoitomuotoihin liittyy sekä akuutteja haittavaikutuksia että moninaista pitkäaikaista sairastavuutta. Rintasyövän yleisyyden ja suotuisan ennusteen johdosta elämänlaatua huonontavista jälkivaivoista kärsivien joukko on huomattava. Merkittävällä osalla potilaita hoidon aiheuttamia pitkäaikaisia haittoja voidaan lieventää. Rintasyöpäpotilaan seurantakäyntien merkitys ei rajoitu uusiutumien toteamiseen tai pois sulkemiseen. Käyntien yhteydessä pitkäaikaisten haittojen ja niiden hoitomahdollisuuksien selvittäminen ja jo pelkästään oireista keskusteleminen ja potilaan tukeminen ovat tärkeitä elämänlaadun kannalta." - Luulenpa, että me syöpäläiset emme aina osaa kertoa kaikista vaivoistamme, kun ajattelemme, etteivät ne liity syöpään, vaan ovat jotain ihan muuta. Oikeasti ne voivat hyvinkin liittyä syöpään tai sen hoitoihin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

"Vaihdevuosioireista - erityisesti kuumista aalloista ja hikoilusta - kärsii jopa 80 % naisista. Solunsalpaajat varhentavat vaihdevuosi-ikää ja samalla voimistavat oireita (Crandall ym. 2004). Vaihdevuosien aikana tai niiden jälkeenkin lääkehoito, kuten tamoksifeeni tai aromataasinestäjä, voi pahentaa oireita. Syövän hoito vaikuttaa myös muihin vaihdevuosien myötä lisääntyviin sairausriskeihin, joista tärkeimpiä on estrogeenivajauksen vuoksi kiihtynyt luun haurastuminen. Sitä on mahdollista estää asianmukaisella lääkityksellä (Vehmanen ja Saarto tässä numerossa)." - Onneksi tamofeeni toimii antiestrogeeninä vain syöpäsoluissa. Luustoon ja sydämeen tamofeeni vaikuttaa estrogeenin kaltaisesti eli on hyväksi sekä luustolle että sydämelle. Tukosvaara sen sijaan on yksi tamofeenin haittapuolista.

"Useat rintasyövän lääkkeet ja sädehoito saattavat aiheuttaa ohimeneviä tai pysyviä, välittömiä tai viivästyneitä sydänoireita. Sydänhaitoista tunnetuin lienee antrasykliinien aiheuttama sydämen vasemman kammion vajaatoiminta (von Hoff ym. 1982). Kapesitabiini, 5-fluorourasiili, syklofosfamidi, taksaanit ja vinka-alkaloidit aiheuttavat joskus harvoin sydänhaittoja, kuten sydänlihasiskemiaa, sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä, verenpaineen muutoksia, perikardiittia ja johtumishäiriöitä (Albini ym. 2010)." - Ikäviä juttuja kaikki. Mutta kuka jättäisi mahdollisista sydänriskeistä huolimatta sytostaatit väliin?

"Endokriinisista hoidoista aromataasinestäjät aiheuttavat hieman enemmän sydänhaittoja kuin tamoksifeeni, tavallisimmin iskemiaa, joka kuitenkin on harvinainen (Cuppone ym. 2008). Tamoksifeeni sen sijaan aiheuttaa merkitsevästi suuremman tromboemboliariskin (3-4 tapausta sataa hoidettua naista kohti) kuin aromataasinestäjät." - Se, mitä ei tässä mainita, on minua itseäni suuresti mietityttänyt totaalisen estrogeenien ennenaikaisen poistamisen vaikutus sydämeen. Kolme vuotta Procren-piikkejä ja letrotsolia (aromataasinestäjä) ei voi tehdä hyvää sydämelle ja verenkiertoelimistölle!

"Aiemmin käytettyihin sädehoitotekniikoihin on liittynyt merkitsevästi lisääntynyttä sydänkuolleisuutta, sillä varsin suuri osa sydämen tilavuudesta saattoi saada suuren sädeannoksen (Early Breast Cancer Trialists' Collaborative Group 2005). Uudempia tekniikkoja käytettäessä pystytään sydämeen kohdistunut annos määrittämään tarkasti, ja sydämen sädettämistä pyritään välttämään mahdollisuuksien mukaan (Leidenius ja Vaalavirta tässä numerossa). Myös sädehoidon antamista imusolmukealueille on vähennetty. Erityisesti parasternaalialueen sädettämisen yhteydessä sydämeen kohdistunut annos voi muodostua suureksi. Kuitenkaan vielä ei ole julkaistu tutkimuksia, joissa olisi käytetty uudempia sädehoitotekniikoita ja joissa seuranta-aika olisi yli kymmenen vuotta. Toistaiseksi voimme vain esittää arveluja sydänhaittojen vähenemisestä uusia sädehoitotekniikkoja käytettäessä." - Sydänhän sijaitsee aika keskellä, ei vasemmalla, niin kuin yleensä ajatellaan. Eli oikeaan rintaan 2000-luvun alun tekniikalla annettu sädehoito on ehkä yksi sydäntäni rasittanut asia. 

"Vasemman kammion ejektiofraktio on lääkkeiden sydäntoksisuuden arvioinnissa yleisin menetelmä, joka tosin saattaa aliarvioida sydänvaurion suuruutta. Lupaavia uusia tapoja sydäntoksisuuden tutkimiseen ovat sydämen kaikukuvaukseen perustuvat menetelmät, jotka mittaavat diastolista toimintaa nykyistä paremmin. Uusia menetelmiä ovat myös seerumista määritettävät troponiinien ja natriureettisen peptidin pitoisuudet samoin kuin gadoliniumtehosteinen sydämen magneettikuvaus (Altena ym. 2009)." - Vasemman kammion ejektiofraktioni on edelleen reilusti alakanttiin, natriureettisen peptidin määrä oli vielä viimeksi mitattaessa reilut 5000 eli hulppeasti yläkanttiin. Sydämen magneettikuvausaikaa odotellessa...

"Rintasyöpäpotilaiden seurantakäyntien tarkoituksena on paikallisten uusiutumien ja uuden rintasyövän varhaistoteaminen. Toinen tärkeä tavoite on huolehtia potilaan elämänlaadusta. Elämänlaatua huonontavat hoidon pitkäaikaiset haitat ovat yleisiä. Usein potilaan oireita voidaan hoitaa tai ainakin lievittää. Vaikka hoitomahdollisuudet ovat joskus rajalliset, ovat jo haittojen tiedostaminen, oireista keskusteleminen ja potilaan tukeminen tärkeitä elämänlaadun kannalta." - Jälkimmäinen tavoite ei ole ollenkaan vähäpätöinen juttu sekään. 

Lähde: 

Marjut Leidenius, Tiina Tasmuth, Tiina Jahkola, Tiina Saarto, Meri Utriainen, Leila Vaalavirta, Aila Tiitinen ja Irja Idman 2010. Rintasyövän hoidon aiheuttama pitkäaikainen sairastavuus. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2010;126(10):1217-1225. 

torstai 22. lokakuuta 2015

My story

Eilinen BRA Day -ilta meni oikein mukavasti: Metson Pietilä-sali oli likimain täynnä naisia, olipa muutama mieskin uskaltautunut joukkoon. TAYSin onkologi ja plastiikkakirurgit kertoivat sekä rintasyövästä että sen jälkeisistä korjausleikkauksista, joiden menetelmävalikoimasta löytyy varmasti kaikille se oikea.

Rintasyöpädiagnoosin saa tänä vuonna Suomessa noin 5000 naista, ja meitä taudin sairastaneita on elossa noin 65 000. Isoja lukuja. Rinnankorjausleikkauksia tehdään samoin paljon (TAYSissa noin 100 vuodessa), ja myös iäkkäille naisille, jos he ovat muuten riittävän terveitä ja haluavat päästä joko omalla kudoksella tai silikoni-implantin avulla tehtävään leikkaukseen.

Lääkäreiden esitysten jälkeen sain areenan itselleni ja kerroin pitkän tarinani niin lyhyesti kuin osasin: aikaa meni noin 13 minuuttia. Lämmin kiitos luentokuvista "pikkusiskolle"! :-)
Tässä vielä oma esitykseni tänne blogiinkin, kun keksin tallettaa diat jpg-kuviksi:
PS. Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla.

torstai 15. lokakuuta 2015

Aamulehti 15.10.2015

Tässä vielä tänään ilmestyneen printtilehden juttu kuvina:

Kansikuvatyttönä...

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Aamulehden rekonstruktiojuttu

Tätä kaikki rintasyöpäpotilaat eivät tiedä: naisella on oikeus rintakorjaukseen julkisin varoin

Moni nainen menettää rintansa syövälle. Uusi rinta voidaan kuitenkin rakentaa yhteiskunnan varoin, jos naisen terveys sen sallii. Tamperelainen Leena Kiuru, 46, kyllästyi hankalaan irtoproteesiinsa. Vatsakielekkeestä leikattu rinta on kaunis, helppo ja lämmin. Tutummaksi palannut keho auttaa myös unohtamaan kahdesti läpikäydyn rintasyövän. 

Tutkimuskoordinaattori Leena Kiuru oli vain 31-vuotias, kun hän tunsi suihkussa rinnassansa pienen kovan patin. Kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti ei saanut löydöltään rauhaa, vaan päätti mennä tutkimuksiin mahdollisimman pian. Päätös oli viisas. Aivan ihon alta löytyi vain noin 6 millimetrin kokoinen invasiivinen duktaalinen karsinooma luokkaa yksi eli kasvain, joka osoittautui syöväksi. Se oli jo ehtinyt alkaa levitä kainalon imusolmukkeisiin. - Minulle tehtiin nättiarpinen rinnan osapoisto. Sain myös sytostaatteja ja sädehoitoa ja antiestrogeenejä. Siitä eteenpäin kävin kontrolleissa vuoden välein. Lopulta kymmenen vuoden kuluttua Leena alkoi uskoa olevansa terve ja pelko hälveni. Yhdentenätoista vuonna, juuri avioeron läpikäynyt teini-ikäisten 42-vuotias äiti sai kuitenkin normaalissa mammografiassa kuulla rinnastaan löytyneen kaksi uutta kasvainta. - Lopulta niitä löytyi neljä. Invasiivisia duktaalisia karsinoomia luokkaa kaksi. Muualta tautia ei nyt onneksi löytynyt. 

Kahdesta kerrasta, jolloin Kiurun, 46, rinnasta on tehty syöpälöydös, ensimmäinen oli pahempi. Silloin Kiuru oli hyvin nuori, vain 31-vuotias, ja lapset olivat pieniä. - Toisella kerralla, 42-vuotiaana, tiesin jo etten ole kuolematon. Toisaalta olen kolmen teinin yksinhuoltaja. Mietin, miten lapset selviäisivät, jos minulle kävisi huonosti, Kiuru kertoo. Kuukauden kuluttua syövän uusiutumisen havaitsemisesta Leenalle tehtiin rinnan kokopoisto. Sytostaattihoidot loppuivat elokuussa 2012. Estrogeenin estolääke jatkuu viiden vuoden ajan. - Tavallaan tässä minun taudissani ikä on vain hyvä juttu, Kiuru kertoo viitaten hormonipitoisuuksiin. 

Kun rinta oli huolellisesti poistettu, jäljellä oli karu arpi ja luiseva rintakehä. Kiuru kertoo halunneensa unohtaa sairauden, mutta joka kerta peilistä silmiin osuva rinnaton puoli toi muistot mieleen. Liikuntaa harrastava Kiuru ei viihtynyt rintaproteesissa. Vaikka hänellä oli eri rinta jumppaan, työhön ja uimiseen, ne kaikki tuntuivat kömpelöiltä. - Proteesi on muovimainen, se hiostaa, Kiuru kuvailee. - Ajattelin myös, että olen vielä aika nuori, joten saatan vaikka tavata jonkun uuden ihmisen. Halusin käyttää normaaleja vaatteita. Niinpä jo elokuussa 2013, vuoden kuluttua hoidoista, Kiuru alkoi jutella kontrollissa uudesta rinnasta. Plastiikkakirurgin konsultaatio järjestyi kuukauden päähän. Naiselle päätettiin tehdä vatsakielekeleikkaus.

Omassa Olipa kerran rintasyöpä - ja toisenkin -blogissaan Kiuru käy läpi sairautensa vaiheita.
"Olen ehtinyt miettiä korjausleikkausta jo jonkun aikaa, ja nyt minulla alkaa olla jo sen suhteen hyvin selkeä ajatus: koska elämää on toivottavasti edessäpäin vielä vuosia, haluan mieluummin elää elämääni ja harrastaa liikuntaa ilman ylimääräisiä "lisävarusteita". Mukavuudenhalua ehkä osin, osin eheytymistä karun lopputuloksen jättäneestä rintasyöpäleikkauksesta. Luiseva rintakehä muistuttaa joka päivä sairaudesta, jonka haluaisin jo pikkuhiljaa painaa unohduksiin, sikäli kun se on mahdollista." Kiuru arveli, että uusi rinta auttaisi paranemista kun oma kehonkuva pikkuhiljaa paranisi. "Entiseen ei tietenkään ole paluuta, mutta lähemmäs entistä voi yrittää päästä", hän kirjoittaa. "Korjausleikkaus ei ole pieni eikä helppo, eikä se välttämättä paranna kaikkien elämänlaatua, etenkin jos elää parisuhteessa ja kumppani on tottunut yksirintaiseen puolisoon. Me sinkut sen sijaan saatamme vielä jossain vaiheessa aloittaa uuden suhteen, ja siinä vaiheessa olisi mukava olla niin normaali kuin mahdollista."

Maaliskuussa 2014 Kiurulle tehtiin Taysissa seitsemän tunnin leikkaus. Se ei sujunut ongelmitta. Leena sai harvinaisina sivuoireina keuhkoveritulpan ja keuhkokuumeen. - Tuli kieltämättä pariinkin kertaan mietittyä leikkauksen järkevyyttä ja sitä, kuuluuko leikkauksen jälkeen olla niin totaalisen huono olo, Kiuru muistelee blogissaan. Lopulta kivut hellittivät. Edelleen Kiuru joutuu käyttämään tukisukkia veritulpan estämiseen. Sairaslomalla hän oli seitsemän viikkoa. Maaliskuussa 2015 koitti viimeinen silaus, kun Kiurun rintaan kestopigmentoitiin nänni. Nyt hän on tyytyväinen ja iloinen, että uskalsi. Rinta elää muun kehon tavoin. - Olen käynyt alusvaatekaupoissakin, hän hymyilee. Kiuru arvostaa nyt elämässä tavallista arkea: lapsia ja terveyttä. Uratietoisuus on kadonnut. Tärkeä tuki ovat rintasyöpäsiskot eli erilaiset vertaisverkostot. Niissä naiset ovat tukena toisilleen myös silloin, kun miehet eivät pysty. Moni nainen on saanut syöpädiagnoosin seulonnoissa viisikymmenvuotislahjaksi. - On olemassa ihania puolisoja, mutta kyllä siellä ryhmässä on myös huomannut, että kaikki miehet eivät tätä kestä. Mikään leikkaus ei myöskään lopulta poista kaikkea pelkoa. - Ei tähän ikinä kokonaan totu. Jokaista kontrollia pelkää. Sydän hakkaa ja yöunet menevät. Mutta onneksi toivoa ja hoitoja on paljon.
Rintarekonstruktio
Leikkauksen tarpeesta päätät itse. Tekniikoita on useita. Hoito räätälöidään potilaan mukaan. Aina potilaan tilanne ei mahdollista korjausleikkausta. Yleisimpiä ovat rinnan rakentaminen alavatsakielekkeellä tai selkäkielekkeellä. Taysissa tehdään vuodessa yli sata korjausleikkausta. Niistä kolmasosa on välittömiä, heti syöpäleikkauksessa tehtäviä. Odotusaika riippuu taudin luonteesta ja ennusteesta. Jos hoidoksi ei leikkauksen ohella tarvita sytostaatteja tai sädehoitoa, uusi rinta voidaan rakentaa jopa jo puolen vuoden kuluttua leikkauksesta. Usein odotusaika on kaksi vuotta. Uusimmat tekniikat liittyvät rasvansiirtoon. Rasvaimulla kerätään oman kehon rasvaa, joka siirretään tylppäkärkisellä neulalla pieninä, helminauhamaisina ketjuina rintakehälle ihon alle ja rintalihakseen. Lopputuloksena on pienehkö, ryhdikäs rinta. Tekniikka vaatii 4–6 toimenpidettä noin neljän kuukauden välein, sillä rasvaa ei voi lisätä kerralla kovin paljon, etteivät solut kuole. Kun uutta rintaa rakennetaan, tervettä rintaakin saatetaan kohottaa tai pienentää, jotta eriparisuus vähenee. 

Oikeus leikkaukseen 
Rintarekonstruktio kuuluu yhteiskunnan korvaamiin hoitoihin. Se ei ole kauneusleikkaus. Naisella on oikeus rintakorjaukseen, mikäli hänen terveytensä sallii leikkauksen. Esteenä voivat olla esimerkiksi sydänsairaus tai painoindeksi, joka ylittää 32 BMI. Jos potilas tupakoi eikä pysty lopettamaan sitä hyvissä ajoin ennen leikkausta, ei leikkausta voi tehdä. Noin puolet rinnanpoistopotilaista korjauttaa rintansa. Perinnöllistä rintasyövälle altistavaa geeniä kantava saattaa haluta rintojen poistoleikkauksen, vaikka syöpää ei olisi todettu. Kehitystä on tapahtunut esimerkiksi kainaloimusolmukkeensa menettäneiden potilaiden hoidossa. Merkittävästä yläraajan imunesteturvotuksesta kärsiville tehdään imusolmukesiirtoja ja imusuoniohituksia. Rasvansiirrolla voidaan korjata myös säästävän leikkauksen jälkeen arpikudokseen tulleita rypistymiä ja kiristyksiä. 

Leikkauksessa riskinsä
Kielekeleikkaukset ovat isoja leikkauksia, jotka kestävät useita tunteja ja niihin liittyy myös riskejä. Silikoni-implanttitoimenpiteet ja rasvasiirrot ovat toimenpiteinä kevyempiä. Päätöksen on aina oltava potilaan oma. Jos proteesista eroonpääsy houkuttaa, asia kannattaa ottaa puheeksi hoitavan sairaalan plastiikkakirurgin kanssa. Sairaalavuorokausi maksaa 38 euroa. Alavatsakielekeleikkauksessa sairaalassa ollaan noin viisi vuorokautta. Sairasloma kestää 2–6 viikkoa. Pituus vaihtelee potilaan ammatista ja leikkaustekniikasta riippuen. Rasvansiirrossa sairasloma voi olla vaikka vain leikkauspäivän mittainen. Rintojen korjaaminen syövän jälkeen ei ole välttämätöntä tai pakollista. Moni nainen elää hyvää elämää rintaproteesin kanssa tai täysin ilman rintaa.

21.10. vietetään Breast Reconstruction Awareness -päivää. Yleisöluentotilaisuus BRA-DAY Tampereella 21.10. kello 17–20 Pääkirjasto Metsossa.

Lisätietoa:
www.bradayfinland.com
www.syopapotilaat.fi



SEKSUAALISUUS

Nännin tuntoa ei saa takaisin

Potilas ei voi itse vaikuttaa nännin kohtaloon syöpärinnassaan, sen sanelee sairaus. Tuntoaistin omaava nänni voidaan säästää vain hyvin harvoin. Tällöin kyseessä on nännin säästävä rinnanpoisto. Jos rintarauhanen poistetaan, rinnalla ei voi imettää. Jos kohotetaan tai pienennetään toista, tervettä rintaa, on tärkeätä keskustella nännin välittämien tuntoaistimusten seksuaalisesta merkityksestä. Yleensä kyseessä on potilaan ainoa seksuaalisessa mielessä toimiva nänni. – Harva kuitenkaan kokee asialla olevan suurta merkitystä, kertoo plastiikkakirurgi Ulla Karhunen-Enckell. Terveen rinnan imetyskyky yleensä säilyy kohotuksen tai pienennyksen jälkeen. Leikattuun rintaan voidaan pigmentoida varsin aidon näköinen nänni. Siirretyn ihokielekkeen tuntoaisti ei palaudu. Välittömässä korjausleikkauksessa, jossa on säästetty rinnan oma iho, tuntoa sen sijaan palautuu.


Lähde:

Kirsikka Otsamo, Aamulehti 14.10.2015. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195002054176/artikkeli/tata+kaikki+rintasyopapotilaat+eivat+tieda+naisella+on+oikeus+rintakorjaukseen+julkisin+varoin.html