torstai 31. maaliskuuta 2016

Saattohoidosta väitös ensi viikolla

TtM Mirja Sisko Anttosen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Kuoleman vaikeuden lievittäminen kuoleman todellisuuden kohtaavassa ja ohittavassa saattohoidossa. Substantiivinen teoria saattohoidosta potilaan, perheenjäsenen ja hoitohenkilökunnan näkökulmasta (Revealing the hardness of dying by facing and passing the reality of death. The substantive theory of palliative care from patient´s, family member´s and nursing staff´s point of view) tarkastetaan 8.4.2016 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere. Vastaväittäjänä on dosentti Mari Kangasniemi (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Jari Kylmä.


Kuoleman vaikeuden lievittäminen saattohoidon ydintehtävänä

Saattohoito tarkoittaa elämän loppuvaiheen hoitoa sellaisissa tilanteissa, jossa sairautta parantavaa hoitoa ei enää ole. Saattohoitoon tiivistyvät ihmisten kokemukset sekä taudin akuuttivaiheen hoidosta että palliatiivisesta hoidosta. Sairautta hoidetaan oireita lievittämällä, niitä ennakoimalla ja taudin etenemistä jarruttamalla. Palliatiivisen hoidon loppuvaihetta kutsutaan saattohoidoksi. Silloin sairauden etenemistä ei enää pystytä estämään. Saattohoito ei ole diagnoosiriippuvaista vaan se koskee kaikkia eteneviä sairauksia. Saattohoitoa tarvitsee n. 15 000 suomalaista vuosittain. Heistä n. 10 000 on syöpäpotilaita. Syöpään sairastuminen koskettaa koko perhettä tuomalla kuoleman mahdollisuuden perheen tietoisuuteen.

Kuoleman mahdollisuus sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jossa potilas, perhe ja hoitohenkilökunta yhdessä rakentavat hyvää kuolemaa tai kuolemaan ajautumista. Tavoitteena on, että saattohoitoon osallistuvien näkemykset, toiveet ja tarpeet tulevat kuulluksi. Elämän päättymisestä keskusteleminen ei ole helppoa, koska siihen liittyy usein vahvoja tunteita. Osalle kuoleman todellisuuden kohtaaminen on liian vaikeaa ja he pyrkivät säilyttämään elämän tasapainon jättämällä kuolemaan valmistautumisen omaan arvoonsa. On tärkeää muistaa, että sanotut sanat ovat vain osa kuolemaan valmistautumista. Potilas ja perheenjäsenet voivat käsitellä asiaa mielen sisäisesti, omana sisäisenä puheenaan, ja ilmaista kokemustaan ilmeiden ja eleiden avulla. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että saattohoidon aikana ihmiset myös suojelevat itseään ja toisiaan vaikeilta tunteilta. Tämä sekä suojaa heitä mutta voi myös sitoa voimavaroja. Yhteinen tietoisuus kuoleman lähestymisestä voi olla olemassa mutta sitä ei jaeta edes läheisimpien kesken.

Hoitohenkilökunnan tehtävänä on avata keskustelu potilaan ja perheen kanssa ja rohkaista heitä siihen. Tämä edellyttää, että he eivät itse pelkää kuolemasta keskustelemista. Hoitohenkilökunnan herkkyys tulkita ihmisten välistä viestintää ja ilmapiiriä auttaa heitä punnitsemaan avun määrää ja laatua ja tekemään yksilöllisiä ratkaisuja potilas- ja perhekohtaisesti. On tärkeää, että saattohoidossa työskentelevä hoitohenkilökunta on koulutettu potilaan ja perheen kokonaisvaltaiseen auttamiseen, josta vuorovaikutustaidot muodostavat olennaisen osan.

Hyvän kuoleman tavoitteleminen on potilaan, perheenjäsenen ja hoitohenkilökunnan yhteistyötä. Jokainen voi omasta roolistaan käsin miettiä, miten omalla toiminnallaan voi edistää hyvää kuolemaa. On selvää, että hyvä kuolema sisältää myös kärsimystä, luopumista ja surua, mutta se sisältää myös auttamista, hyväksymistä ja elämään suuntautuneisuutta niille, jotka jäävät jatkamaan elämäänsä. Hyvä kuolema ehkäisee kuolevan ihmisen, hänen läheistensä ja hoitohenkilökunnan tarpeiden aliarvioimista ja kuolemaan ajautumista.  

Lähde:

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Tuonelan siskojoutsenet

Rakas, kaunis nuori siskojoutsen on jälleen pois. Tuonelan virta vie siskojamme nyt aivan liian kiihkeästi.
Siskot rakkaat, lentäkää! Muistamme teidät aina. Suremme teitä aina.

Siskoille soikoon Jean Sibelius, Tuonelan joutsen.


Kuvat: Repovesi: Etelä-Suomen jylhin erämaa http://areena.yle.fi/1-2596922 (Snipping Toolilla dokumentin alusta leikattuja kuvia)

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Esitietolomake

Kuusi 31:stä osui ja upposi. Ei huono!? Toivottavasti mikään osuma ei estä ensi syksyyn tulevan Lapin matkani vuoksi siirtyneen rasvansiirto-operaation toteuttamista. Kuoppien täyttämistä on siis vielä tiedossa, sitten on se projekti saatu päätökseensä.
Onneksi on vielä 25 kohtaa, joihin voin ruksia "Ei".

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Aina yhdessä.

"Me lähdemme tästä elämästä, 
emmekä kuitenkaan lähde. 
Me elämme edelleen kaikessa, 
mitä olemme tehneet. 

Kaikki, mitä olemme ajatelleet ja sanoneet ja olleet, 
jää elämään ja valaisemaan toisten tietä. 

Me kuolemme, 
emmekä kuitenkaan kuole, 
vaan elämme niiden sydämissä, 
jotka ovat rakastaneet meitä."
 
- Martti Lindqvist

Aina yhdessä, rakas sisko.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Meillä on ikävä sua, Marjo-Riitta

Kuva: Siskot
Rakas Mallu, oma siskojoutsenemme. Lennä isäsi luo.

Osanottoni suunnattomassa surussanne lapsille ja muille läheisille.


keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Minä muistan

Kuva: Siskot/Mikko Haapasaari
"Mä oon käyny joka kerta täällä lammen rannassa sillon kun noista vertaissiskoista on joku lähteny taivaan matkalle. Yks kerta oli semmonen tosi kaunis, upee syksypäivä ja tää oli ihan täynnä joutsenia tää lampi. Ja me laskettiin et niit oli joku nelkyt. Nelkyt niit joutsenia ja ne teki semmosia pieniä laumoja ja lähti aina semmosessa pienessä parvessa sitten lentoon ja, kunnes siitä yks yksinäinen joutsen lähti ja lentään ja se kiersi tätä lampee, lammen ympäri ja kiersi ja kiersi tota lampee ja itki semmosta tosi yksinäistä itkua ja sit se lähti yksin lentään tonne. Se lensi meiän yli sillain ihan tosi matalalta niin kun et tuntu siltä et jos ois nostanu käden niin ois voinu silittää sitä joutsenta vaikka mahasta. Se oli yks siskojoutsen. Lähti matkalle. Sen jälkeen mä oon tullu aina sytyttään kynttilän tänne". (Marjo-Riitta Karhunen Avec Tastula -ohjelmassa 12.12.2014)

Marjo-Riitta liittyi siskojoutsenten parveen 3.3.2016. Lauantaina muistamme häntä yhdessä. Sytytä sinäkin kynttilä Mallun ja kaikkien pois lentäneiden siskojemme muistoksi lauantai-iltana. 
Kuva: Siskot/Mikko Haapasaari

Lue lisää:

Siskojen nettisivu http://www.siskot.info/
Siskojen tapahtumakutsu https://www.facebook.com/events/592935450869112/

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Surullisissa mietteissä

Lauantaina siunataan haudan lepoon minulle kolmen viime vuoden aikana tutuksi ja rakkaaksi tullut itseäni nuorempi nainen, syöpäsisko. Kolmen aika pienen lapsen äiti. Viisas ja rohkea nainen. Hyvä ystävä.

Suru on suuri. Miten ihmeessä kestän siunaustilaisuuden - miten lapset ja äiti? Arkun näkeminen, ja lasten surun, ihan kamalaa.

Ensimmäisen kerran olen nyt menettänyt todella läheisen ystävän, moni muu samoin. Lapset ovat menettäneet äidin, äiti tyttären. Saattoväki on mustissaan, poisnukkunut arkussaan. Urut pauhaavat. Hauta on avoin. Arkun lasku, virret. Valkoiset ruusut.

Syöpä on julma ja kova vastus. Tappava ja armoa tuntematon.

Rauhallista matkaa enkelisiskojen luo, Marjo-Riitta. Syöpä tarinoitui suruksi.
Kuva täältä

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Uusi vertaistukiryhmä aloittaa Tampereella

Tampereen seutulaiset huomio!

Uusi Rintasyöpäyhdistyksen vertaistukiryhmä aloittaa Tampereella. Mukaan ovat tervetulleita kaikki rintasyöpää sairastavat tai sen sairastaneet.

Ryhmän vetäjät ovat koulutettuja vertaistukihenkilöitä, jotka ovat itsekin rintasyövän sairastaneita. Osallistujat saavat osallistua keskusteluun tai vain kuunnella, oman halunsa mukaisesti. Ryhmässä keskustellut asiat ovat luottamuksellisia.

Ryhmä kokoontuu monitoimitalolla kokoontumistila Vintissä (Satakunnankatu 13, käynti Pellavatehtaankadun puolelta). Ensimmäinen tapaaminen on 16.3. klo 18. Kevään aikana tapaamisia järjestetään kerran kuukaudessa. Tulevien tapaamisien ajat ovat seuraavat: 20.4. klo 18 ja 25.5. klo 18. Tapaamisiin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Tervetuloa mukaan!


http://www.europadonna.fi/?x174592=481675
Kuva: http://www.europadonna.fi/kalenteri/

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Siskojoutsenen muistolle

"Nyt illan ruskoon, auermaan,
on lento joutsenen.
Se laskee virran hopeaan
ja laulaa, auvoinen."
- J.L. Runeberg

Lennä, lennä rakas siskoni. Kivut ovat nyt pois.
Kuva: http://www.taivaannaula.org/2012/11/16/jumalten-ja-vainajien-linnut/

torstai 3. maaliskuuta 2016

Sydän pumppaa taas!

Sydänkontrollissa käyty, hienosti on sydän toipunut: EF jo 52 % ultralla (59 % magneetilla), kun se oli vain 35 % huonoimmillaan! Ja P-proBNP on laskenut 516:een yli 8000:sta! Sen pitäisi olla alle 169, eli vielä on vähän laskemisvaraa. Näillä mennään, Lappiinkin keväämmällä! Vuoden päästä seuraava kontrolli Sydänsairaalassa.

Flimmeri (nopearytminen eteisvärinä) taisi vaikuttaa minun tapauksessani vajaatoimintaan eniten, mutta sytostattien vaikutustakaan ei ole poissuljettu. Pientä paksuuntumaa on edelleen vasemman kammion seinämissä. Elokuussa pahasti vuotanut läppä sen sijaan pitää onneksi jo taas ihan ok, eteisvärinä vaikutti siihenkin.

Oman kunnon on kyllä huomannut olevan ihan hyvä nyt muutenkin: olen viime aikoina käynyt hiihtämässä ja jumpassa ahkerasti, ja hyvältä on tuntunut. Hiihtäessä meinasivat tosin aluksi hartialihakset jumittua, mutta taisi johtua ihan vaan tekniikkavirheestä, ei sydämen heikkoudesta. Eilen illallakin kävin heittämässä töiden jälkeen kympin hiihtolenkin - 50 minuutissa. Aika hyvin sydänvaivaiselta! Lisäksi kävelin kotoa ladulle ja takaisin kotiin reilun kilometrin suuntaansa.
Näissä maisemissa hiihtelin eilenkin, aurinkokin oli vielä "ylhäällä". :-)