Onnea on: rasvanekroosipatti!

HUH! Rasva- eli liponekroosipattihan se siellä kovisteli DIEP-rinnassani, ei siis vaarallinen, vaan trauman (tässä tapauksessa korjausleikkauksen) aiheuttama hyvänlaatuinen, noin 3 mm kokoinen muutos, kuolleita rasvasoluja siis vain. Helpotuksen huokaukseni on syvä. Jospa ensi yönä tulisi taas uni vähän helpommin.

Plastiikkakirurgi Hannu Kuokkanen kirjoitti muutama vuosi sitten Duodecimin erikoislääkärin palstalla, että rasvakuolio on yllättävän yleinen DIEP-rintakorjauksen jälkeen: "Rasvanekroosia todettiin jopa 35 %:ssa DIEP-kielekkeistä (deep inferior epigastric perforator) rintarekonstruktion jälkeen. Tämä todettiin Belgiassa tehdyssä retrospektiivisessa tutkimuksessa, jossa etsittiin rasvanekroosia kliinisesti ja kaikututkimuksella 202 DIEP-rintarekonstruktion jälkeen. Palpoitava kyhmy todettiin 28 potilaalla ja lisäksi 42 potilaalla rasvanekroosi kaikututkimuksessa. Rasvanekroosin riskitekijöitä etsittiin potilaskohtaisilla muuttujilla. Yllättäen tilastollista yhteyttä iän, painoindeksin, tupakoinnin, sädehoidon tai rekonstruktion ajoituksen välillä ei havaittu. Uusintaleikkaus rasvanekroosin takia oli tarpeen 15 potilaalle. (Peeters WJ ym. Plast Reconst Surg 2009;124:1754)." Radiologini mukaan rasvansiirtopotilailla ne vasta yleisiä ovatkin.

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo nekroosista ja rasvanekroosista paljon itselleni ihan uutta ja ihmeellistä:

"Nekroosi eli akuutti patologinen solukuolema on solun kuolema, jossa solun sisällä olevat molekyylit vapautuvat soluvälitilaan kalvorakenteiden hajottua. Nekroosi aiheuttaa usein tulehdusreaktion. Nekroosi on patologinen prosessi, jonka aiheuttavat solun ulkopuoliset epäsuotuisat, joko fysikaaliset tai kemialliset tekijät (hypotermia, hapenpuute, säteily, matala pH, solun vaurioituminen). Nekroosi on kontrolloimaton tapahtumasarja. Se ei vaadi energiaa eivätkä siinä vaikuta kaspaasientsyymit kuten apoptoosissa. Nekroosin tyypillisiin piirteisiin kuuluvat solun nopea turpoaminen ja hajoaminen."

"Rasvanekroosi (liponekroosi tai steatonekroosi) syntyy, kun aktivoitunut lipaasi pilkkoo kudoksen rasvoja, jolloin vapaat rasvahapot muodostavat suoloja kudoksen vapaiden kalsiumionien kanssa. Rasvahappojen kalsiumsuolat tunnetaan yleisemmin saippuana. Makroskooppisesti rasvanekroosissa nähdään pieniä valkoisia kertymiä kudoksessa. Akuutissa pankreatiitissa (haimatulehdus) haimaan syntyy rasvanekroosi, kun haiman tuottama lipaasi alkaa pilkkoa haiman lipidejä."

"Nekroosi alkaa, kun solu kokee akuutin solu- tai solukalvovaurion. Tämän seurauksena vaurioituneen solun sisään pääsee virtaamaan solun ulkopuolisen tilan ioneita ja vettä. Tämän seurauksena solu ja soluorganellit turpoavat. Soluliman turpoaminen johtuu siitä, kun sileä endoplasmakalvosto laajenee ja ribosomit irtoavat karkeasta endoplasmakalvostosta. Tämän jälkeen solukalvo pullistuu ja lopulta solun tukiranka hajoaa ja solukalvo rikkoutuu täysin. Tällöin solun sisältö vapautuu soluvälitilaan ja aiheuttaa nekroosille tyypillisen tulehdusreaktion. Mitokondrioissa on havaittavissa kaksi muutosta, jotka vaikuttavat siihen, eteneekö solussa tapahtuva muutos välttämättä nekroosiin asti. Toinen näistä on mitokondrion raju laajeneminen ja toinen on elektronitiheydeltään suurten saostumien muodostuminen ytimeen. Tämä on seurausta proteiinien denaturoitumisesta, mutta seassa voi olla myös kalsiumfosfaattikiteitä."

"Tavallisin syy nekroosiin on se, että solu on joutunut sellaiseen ympäristöön, jossa solu alkaa turvota, sen solukalvot vaurioituvat ja lopulta solu hajoaa. Syitä tähän voivat olla esimerkiksi hapen puute, suuresti muuttunut lämpötila, myrkyllinen yhdiste tai viruksen aiheuttama infektio. Nekroosin yleensä aiheuttava suuri muutos solun ympäristössä johtaa siihen, että nekroottisia soluja on useimmiten monta. Ne puolestaan synnyttävät kuolevien solujen ryhmiä, joiden ympärille kerääntyy nopeasti myös neutrofiilisia granulosyytteja ja muita tulehdussoluja. Kuolevalle solulle on ominaista suuret proteiinikasaumat. Yksi proteiinikasaumien aiheuttaja on ubikitiini-niminen proteiini. Se tunnistaa solussa olevia vaurioituneita proteiineja ja ohjaa niiden hajotusta. Ubikitiini pystyy muodostamaan kovalentteja sidoksia toisten proteiinien lysiini-tähteiden väliin. Kun ubikitiini tarttuu muihin proteiineihin, voi siitä olla seurauksena kookkaita soluliman inkluusioita."

Nyt voin rauhallisin mielin pakata kampsut kasaan ja matkustaa Lappiin lomailemaan. :-)


Lähteet:

Hannu Kuokkanen 2010. Erikoislääkärin uutiset. Duodecim 2010;126(2):141.
Wikipedia http://fi.wikipedia.org/wiki/Nekroosi