1. Huomisaamun kuvaukset jännittävät: menen varhaistettuihin kolmivuotiskuvauksiin Radiuksen röntgenosastolle. Soitin oirepolille Patti on...-tekstini kirjoittamisen aikoihin ja kerroin korjausleikatun rinnan sivusta kainalon suunnalta joulun aikaan löytämästäni pienestä herneen puolikkaasta, jonka haluaisin tutkittavan tarkemmin. Sain onneksi tosi nopeasti ajan mammografia- ja ultrakuvauksiin, tämä jännittäminen ja odottaminen on niin kauheaa. Huomenna olen onneksi sitten taas vähän viisaampi. Jospa siellä olisi vain jotain leikkauksen jälkeisiä löydöksiä: sulamaton ompelulangan pätkä, rasvanekroosia, arpikudospaakku tms. Kaikista hoidoista huolimatta sillä voi olla myös jotain pahanlaatuista, onhan ollut ennenkin, juuri samalla suunnalla.
2. Lueskelin illalla eilen kirpparilta löytämääni Anna-Liisa Sunin ja Juha Hännisen kirjoittamaa "Kun tuuli käy" -kirjaa. Ei ehkä olisi pitänyt tässä vaiheessa, kun odottaa kuvauksiin pääsyä. Hyvä kirja, mutta ei juuri nyt luettavaksi, vaan vasta siinä vaiheessa, kun oma tilanne on edes suunnilleen selkeä. Eli koska? Joka tapauksessa erittäin hyvä kirja. Tässä pieni ote sivulta 16: "Vakava sairaus järkyttää ihmisen perusrakenteita, joista yksi on turvallisuus. Itsenäinen, elämäänsä hallinnut ihminen kokee yhtäkkiä itsensä avuttomaksi, lääkärien armoilla olevaksi. Voinko luottaa siihen, että he panevat koko osaamisensa likoon puolestani? Välittävätkö he todella siitä mitä minulle tapahtuu?"Näitä samoja miettii varmasti jossain vaiheessa ihan jokainen, joka sairastuu vakavasti. Anna-Liisa Suni sairastui rintasyöpään 50-vuotispäivänsä aattona; juhlien sijaan hän joutui syöpätutkimuksiin ja -leikkaukseen. Muutamaa vuotta myöhemmin hän joutui luopumaan juristin ammatistaan ja lopulta elämästään sairauden vuoksi.
Juha Hänninen kirjoittaa saattohoitolääkärinä tärkeistä asioista: Kuinka kohdata oikealla tavalla ihminen, joka tietää pian kuolevansa? Mitkä ovat kuolevan tarpeet, mikä tässä tilanteessa on viisasta, inhimillistä, potilaalle parasta? Mitä lääkäri voi tehdä, mitä muu hoitohenkilöstö, mitä omaiset ja läheiset?
"Kun tuuli käy" on Kirjapaja esittelytekstin mukaan "teos, joka puhuu elämästä kertoessaan kuolemasta. Se nostaa esiin kysymyksiä, joihin vastaaminen on eettisen yhteiskunnan keskeinen haaste." Tärkeä kirja, jonka soisi saavan enemmänkin huomiota ja lukijoita. Mutta huom! Kirjaa ei kannata lukea siinä vaiheessa, kun päässä pyörii kaikenlaista...
3. Tulevaisuus jännittää: mitä kaikkea tulevaisuus mahtaakaan tuoda mukanaan. Myös rintasyöpä saattaa hoitojensa vuoksi tuoda vielä erilaisia uusia yllätyksiä matkan varrella, niin järeitä ovat taudin ja sen hoitojen pitkäaikaishaitat. Törmäsin joku aika sitten muutaman vuoden takaiseen julkaisuun, johon oli koottu tosi paljon asiantuntijoiden esityksiä. Yksi niistä (Sailas 2008) käsittelee rintasyövän pitkäaikaishaittoja, kannattaa käydä lukemassa koko artikkeli. Haitat on koottu siinä myös selkeään taulukkomuotoon (kuvan saa klikattua suuremmaksi):
5. Viimeisenä vielä mukavan kutkuttavaa jännitystä: viikon päästä olen jo muutaman naisystävän kanssa Lapin lumilla hiihtämässä!
Lähteet:
Liisa Sailas 2008. Rintasyövän hoitojen pitkäaikaishaittavaikutukset. Teoksessa: Marika Javanainen & Paula Immonen (toim.) 2008. Rintasyöpä. Syöpäsäätiön XXXV Symposiumi 7.–8.2.2008. Focus Oncologiae, Syöpäsäätiön julkaisusarja No 9, 2008, s. 92-95.
http://cancer-fi-bin.directo.fi/@Bin/644fb1e60cf8c8cff7dff23f41a93409/1420955879/application/pdf/52520449/FocusO_2008_verkko.pdf Anna-Liisa Suni & Juha Hänninen 2003. Kun tuuli käy – inhimillinen kuolema. Kirjapaja.
Peukut ompelulangalle tai harhailevalle rasvalle! Jos tämä tauti on jotain opettanut niin ainakin sen, että elämää ei voi hallita. Ei aina ajatuksiakaan.
VastaaPoistaLiisa Sailas on ollut lääkärinäni, hyvä lääkäri onkin.
Onnea huomiseen!
VastaaPoistaHyvä, että saat tulokset nopeasti ja pääset tämän kertaisesta jännityksestäsi. Itsetarkkailu ja aktiivisuus ovat kyllä kaikkein tärkeintä tämän niin kuin monen muunkin sairauden hoidossa.
Peukkuja pidän myös, että olisi harmiton hälytys. T: Myös rintasyövän sairastanut.
VastaaPoistaKiitos teille kaikille! Toivon lujasti, että olisi harmiton juttu. Kaikenlaista voi tulla, kun otetaan vatsasta palanen ja istutetaan se uuteen paikkaan. Tikkejä tarvitaan runsaasti, ja joku niistä ns. sulavista tikeistä ei ehkä sulakaan. Tai sitten voi tulla "rasvasolujen kuolemia". Toisaalta, kun on kyse syöpärinnastani, siellä on hoidooista huolimatta voinut uinailla vielä joku sinnikäs syöpäsolukin. Toivottavasti ei. Elämää ei todellakaan voi hallita, mutta näissä asioissa on hyvä olla valppaana koko ajan.
VastaaPoista
VastaaPoistaRasvakuolio on yllättävän yleinen DIEP-rintakorjauksen jälkeen
Rasvanekroosia todettiin jopa 35 %:ssa DIEP-kielekkeistä (deep inferior epigastric perforator) rintarekonstruktion jälkeen. Tämä todettiin Belgiassa tehdyssä retrospektiivisessa tutkimuksessa, jossa etsittiin rasvanekroosia kliinisesti ja kaikututkimuksella 202 DIEP-rintarekonstruktion jälkeen.
Palpoitava kyhmy todettiin 28 potilaalla ja lisäksi 42 potilaalla rasvanekroosi kaikututkimuksessa. Rasvanekroosin riskitekijöitä etsittiin potilaskohtaisilla muuttujilla. Yllättäen tilastollista yhteyttä iän, painoindeksin, tupakoinnin, sädehoidon tai rekonstruktion ajoituksen välillä ei havaittu. Uusintaleikkaus rasvanekroosin takia oli tarpeen 15 potilaalle. (Peeters WJ ym. Plast Reconst Surg 2009;124:1754).
Hannu Kuokkanen 2010. Erikoislääkärin uutiset. Duodecim 2010;126(2):141.
Peukutus myös harmittomuudelle. Itse vietin viime kesänä unettomia öitä juuri ennen nelivuotiskontrollia kun kainalon/kyljen risteymästä löysin pienen patin. Kontrollissa kävi ilmi, että siellä oli imusolmuke, joka oli "diagnosoitu" jo aiemmin näkyväksi ja täysin normaaliksi, muttei vain ollut omiin käsiin osunut aiemmin. Kun kerran on mörön kanssa kamppaillut, niin ainahan sitä ensimmäisenä se on mielessä.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa!
T. Päivi
Patti oli rasvanekroosin aiheuttama! Eli hyvänlaatuinen. :-)
VastaaPoista