perjantai 21. huhtikuuta 2017

Virtuaaliterapian tarpeessa?

Terapian tarpeessa? Tällaistakin on maailmalla tutkittu meikäläisten kanssa. Mistähän tämän nettipohjaisen terapiaohjelman löytäisi? Alkuperäisartikkelikaan ei linkkiä sisältänyt.

Lähde: Suomen lääkärilehti 15-16/2017, 1002.
Lähde:

Sirkku Jyrkkiö 2017. Rintasyövän sairastaneet hyötyvät virtuaaliterapiasta. Suomen lääkärilehti 15-16/2017, 1002.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Jälkikirjoitus

Aggressiivista rintasyöpää useamman vuoden ajan sairastanut Marjo-Riitta halusi viime keväänä - viimeisenä keväänään - puhua lähestyvästä kuolemastaan ääneen, jotta me muut ehtisimme miettiä ajoissa, mitä on hyvä elämä. Ihana Maarit Tastula kuunteli ja kyseli, sinä vastasit. Huomenna näemme, mitä kaikkea juttelit Maaritin ja Juha Hännisen kanssa. Lämmin kiitos Maaritille hienosta, inhimillisestä, tunteella ja taidolla tehdystä työstä.

Aiemmin tehdyssä ohjelmassa Marjo-Riitta kertoi Maaritille, millaista on elää syövän kanssa, millaisia tunteita siihen liittyy, ja miten lapset ottavat äidin sairastumisen. Alkuperäinen ohjelmaidea muuttui huimasti, ja hyvä niin. Ja tosi hyvä myös, että Mallu halusit päästää Maaritin ja kuvausryhmänsä elämääsi. Se oli sinulle tärkeä projekti, viimeinen sellainen. Oli hienoa, että sain toimia "amorinanne", itsestäni ei olisi tuohon projektiin ja vastaavaan avoimuuteen ollut.

Mallu. Rakas, viisas syöpäsiskoni. Olit rohkein kaikista. Olen kiitollinen, että sain tuntea sinut ja oppia sinulta paljon. Meillä kaikilla on niin ikävä sinua. Huomenna saamme tavata sinut vielä. Jälkikirjoituksesi tulee nostamaan kyyneleet silmiin ja tunteet pintaan.

”Olen saanut elämässä aikaiseksi hyvää ja pahaa, mutta riittävästi hyvää. Tärkeintä on rauha itsensä kanssa. Että kokee toimineensa maailmassa riittävän hyvin, ettei ole satuttanut itseään tai toisia, se on ihan tärkeimpiä asioita. Mitkään maalliset rahat eivät ole sen rinnalla mitään, jos voi elää sen asian kanssa että itsellä ja toisilla on ollut hyvin asiat”, Marjo-Riitta pohtii viimeisinä viikkoinaan.

"On niin lohduttavaa, kun tietää, että joku on jo mennyt sen tien ja voi vain päästää irti ja mennä samaa tietä. Elämä on niin taianomaista siinä mielessä." 

Mallu <3

Mallua saattamassa 19.3.2016

Lue lisää ohjelmasta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/12/avec-tastula-jalkikirjoitus
http://www.hs.fi/paivanlehti/15042017/art-2000005170412.html
http://www.is.fi/viihde/art-2000005168670.html?ref=rss

Ja katso ohjelmat huomenna, aiempi osa tulee myös uudestaan katsottavaksi Areenaan 17.4.2017:
Avec Tastula: Jälkikirjoitus http://areena.yle.fi/1-3314542 
Avec Tastula: Lopullinen sovinto http://areena.yle.fi/1-2372307

Mallun blogi:
Syöpä tarinoituu todeksi http://syopatarinoituutodeksi.blogspot.fi/

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kaikki lapset aikuisia tänään


"Niin elää ihmisessä ikuinen nuoruus
käsi kädessä iän kanssa,
kaikki iät alati läsnä,
sulkina, siipinä ympärillämme
sitä pientä tyttöä suojelemassa
joka kerran paljaana tähän maailmaan...

ja jolta sen jälkeen aina vain vaadittiin
isona tyttönä olemista,
neitoutta, äitiyttä, itsenäisyyttä, vaimoutta,
uhrautumista, riippumattomuutta,
päätöksiä, valintaa ja kieltäytymistä,
ymmärtämistä, tekoja ja tekemättä jättämistä,
neuvokkuutta ja neuvomattomuutta..."          

- Eeva Kilpi

Kuopukseni täytti tänään 18 vuotta, ihan mieletöntä. Vuoden 2000 lopussa ensimmäisen diagnoosin saadessani tyttö oli alle kaksivuotias.

Naisen elämää on elettävänä jatkossakin, molemmilla meillä, mutta erilaista.
Äidin hommat alkavat olla itselläni jo aika vähissä.
Jotain muuta tilalle, mutta mitä?

Tänään ei onneksi tarvitse miettiä sitä, vaan illalla juhlitaan
ja poksautetaan auki ihan oikea shampanjapullo!

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Yhden projektin päätöspäivä

Nimittäin korjausleikkausprojektini. Kävin tänään Taysissa minut kolme vuotta sitten leikanneen plastiikkakirurgin pakeilla näyttämässä mielestäni oikein hyvää rasvansiirto-operaation tulosta. Samaa mieltä oli kirurgikin, ja tulevan kakkosoperaation aika peruttiin yhdessä tuumin. Samoin kuin esikäynti ja labratkin. Luovutin samalla sairaalan tukisukat ja -vyön jatkokäyttäjille. Ei tule ikävä... Oli muuten aika hurjaa katsoa kolmen vuoden takaisia lähtötilannekuvia tietokoneen näytöltä. Olen niin kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus korjausleikkauksiin julkisella puolella täällä Suomessa.

Syöpään sairastuminen on aikamoinen projekti. Ikuisuusprojekti useille meistä. Siinä on myös paljon erilaisia alaprojekteja, osa hyvinkin isoja ja työläitä. Vaatii aikamoista sitoutumista, että jaksaa hoitaa/hoidattaa kaikki mahdolliset vaivat ja ongelmat, joita varsinaisten syöpähoitojen (leikkaus-, lääke- ja sädehoidot) jälkeen tulee vaihtelevasti. Olen itse säästynyt (ainakin vielä toistaiseksi) lymfaturvotuksilta, joka on monelle siskolle todella iso jatkoprojekti, usein lopun elämää kestävä.

Olen nyt siis saanut jälleen yhden projektin päätökseen. Hurjalta tuntuu. Ja tosiaan hyvin kiitolliselta. Olen valmis kertomaan kokemuksistani jatkossakin, jos ja kun tarvetta ilmenee. Ilmeisesti tulevana syksynä ilmenee... Korjausleikkausta miettivien kannattaa käydä kuuntelemassa plastiikkakirurgi Ulla Karhunen-Enckellin luento to 23.3. klo 17.00-18.30 (os. Pellavatehtaankatu 12, Tampere):
https://www.pirkanmaansyopayhdistys.fi/ajankohtaista/tapahtumat/yleisoluento-rinnan-korjausleikkaukset/

Näiden omien kuulumisten ohella on pakko palata parin vuoden takaiselle Likkojen Lenkille. Tässä kuvassa on paljon iloa, joskin sen taa kätkeytyy myös paljon surua. Jo kaksi "myyntitykkiä" on nyt pois joukostamme: tämän kuvan minusta ottanut Minni ja vuosi sitten enkelisiskoksi lentänyt Mallu. Olette mielessä, ikuisesti. Iloa, riemua ja onnea on myös siskojen elämässä: kuvan nuorimies on nyt isoveli! Hurjasti onnea, pikkusen pilkottu pikkusisko!

maanantai 27. helmikuuta 2017

VIISI VUOTTA!

Tasan viisi vuotta sitten kirjauduin elämäni ensimmäisen kerran Blogger-alustalle. Näin jälkikäteen ajatellen aika on mennyt tosi nopeasti, vaikka kaikenlaista onkin tälle toiselle syöpämatkalleni mahtunut. Helppoa ei ole aina ollut, kun yksinhuoltaja-syöpäsairastajaäitinä olen teinipesueeni kanssa elänyt. Ilman hormoneita... Samaan aikaan ovat nuorison hormonitasot nousseet tasaisesti... Ja tunnepurkaukset niiden myötä. Äidilläkin välillä, mutta eri syystä...

Pian olen pääsemässä myös toiseen tärkeään etappiin, kun nuorimmaiseni täyttää 18. On aika päivittää omia tavoitteita sen jälkeen. Yksi tavoite tulee olemaan syöpäasioiden jättäminen mielessä taka-alalle, olen niitä nyt jo aika pitkään miettinyt ja pohtinut. On aika päästää uudet kirjoittajat ja pohtijat ääneen. Jätän kyllä blogini auki, jos joku sitä vielä haluaa käydä lukemassa, mutta kovin aktiivisesti en tule sitä enää (toivottavasti!) päivittämään.

On tullut aika tehdä jotain muuta, suunnata tulevaisuuteen, kuten eräs tuttava viisaasti pohti: "Upeaa, että voit nyt hyvin. Hienoa. Vain yksi elämä... ja sekin kuluu nopeasti. Tee itsellesi tärkeitä asioita." "... olet ollut kuoleman sairaana, selvinnyt. Elämää edessä, kysymys mielessä: kuinka elää?" 
Toivon teille terveyttä ja kaikkea hyvää, hymyillään kun tavataan!

PS. Muistakaa liikkua ja nauttia elämästä. Tässä vielä innoitukseksi viime lauantain hiihtolenkin kuvasatoa. Välillä on ollut latu ummessa muutenkin kuin hiihtolenkillä, mutta eteenpäin on menty!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Viisivuotissynttäreiden aattona...

... kävin kurkkaamassa blogia sunnuntaiaamun ratoksi. Uusi etappi on nyt jälleen saavutettu:
Huomenna sitten juhlitaan viisivuotissynttäreitä! :-)

perjantai 17. helmikuuta 2017

Happy Anniversary

Sain elämäni toisen rintasyöpädiagnoosin päivälleen viisi vuotta sitten, 17.2.2012. Aika menee kyllä tosi nopeasti. Ja onneksi kaikki on mennyt minun kohdallani myös tosi hyvin.

Monta siskoa olen oppinut tuntemaan tämän viiden vuoden aikana, ja liian moni heistä on nukkunut pois ennen omaa viisivuotispäiväänsä.

Juhlan kunniaksi käpykakkua työkavereiden kanssa aamulla ja wanhojen tanssit illalla!