torstai 25. kesäkuuta 2015

Lomalla viimeinkin...

... voin ottaa iisimmin. Loma-anomus ehti kuin ehtikin ajoissa, ja nyt se sitten jo alkoi: KESÄLOMA! Palaan takaisin töihin vasta maanantaina 3. elokuuta, eli aikaa on sekä aktiivisempaan lomailuun että suunnittelemattomaan oleiluun. Heti huomenna starttaamme neitosten kanssa ensimmäiseksi mainitulle: viikko Pohjois-Italiassa on jo niin lähellä, että pitäisi miettiä vielä viimeiset pakkaamiset (ja matkalaukkuun jo heitettyjen vaatteiden poistamiset).

Lämmintä on Milanon seudulle luvassa noin +30 astetta koko viikoksi, eli vesipullo tulee olemaan paras ystävämme. Ja hiki lentää! :-) Olen varannut matkaan mukaan sellaisia vaatteita, missä pitäisi pystyä olemaan hikisenäkin suht' koht' miellyttävästi. Saa nähdä, onnistuuko sittenkään. Suomen poikkeuksellisen viileän alkukesän jälkeen hellesäähän on kyllä tottumista.

Lähden matkaan omien tyttöjeni kanssa, eli mennään aika lailla teinimeiningillä. Onneksi tykätään paljolti samoista asioista, vähän vaan pitää joustaa jokaisen vuorollaan. Autoa en uskalla vuokrata, eikä sitä meidän suunnittelemissamme kohteissa kyllä tarvitsisikaan. Mihinkään romanttisille Veronan ja Gardan kierroksille ei tämä kokoonpano ole menossa, enempi mennään kaupunkilomailemaan Milanoon ja vähän muihinkin lähiseudun kaupunkeihin; Venetsia pitää ehdottomasti nähdä!

Tulen varmaan kertoilemaan tännekin jotain sitten reissumme jälkeen, siihen asti oikein mukavaa kesän jatkoa ja terveisiä vastaremontoidusta Näsilinnasta täältä Tampereelta. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan kauniita rakennuksia löytääkseen. Naistenhuoneessa tuli ihan Italia-fiilis. :-)

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Hyvää ja huonoa stressiä

"Ressiä" on taas riittänyt omiksi tarpeiksi, vaikka loma on alkamassa jo kolmen päivän päästä. Tai oikeastaan juuri siksi: loma alkaa, ja matkakin on tullut varattua jo hyvän aikaa sitten - mutta koska nykyinen työsopimukseni päättyy jo tämän kuun lopussa, eikä uutta ollut näkynyt eikä kuulunut vielä viime viikollakaan, en ole voinut tehdä loma-anomusta. 

Tiesin kyllä, että uusi sopimus on tulossa, mutta kun sitä ei alkanut kuulua, alkoi mielessä taas väkisin velloa: eipä sitä taida tullakaan. Miten sitten pärjätään, kun olen luottanut työn jatkuvan taas pätkän verran eteenpäin, enkä siksi ole edes hakenut mitään muita töitä? Sanallinen sopimus oli siis jo olemassa tulevista kuukausista.

Tässä iässä ja elämäntilanteessa, näillä tutkinnoilla, "kilometreillä", opintoviikoilla ja -pisteillä sitä kestää entistäkin huonommin alituista stressiä työn jatkuvuudesta: "Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä epävarmuus on useiden tutkimusten mukaan yhteydessä stressiin ja vähentää psyykkistä hyvinvointia. Suomessa määräaikaiset työsuhteet ovat hieman yleisempiä kuin EU:ssa keskimäärin. Erityistä Suomen tilanteelle on se, että suomalaiset määräaikaiset palkansaajat ovat varsin koulutettuja eurooppalaisiin vertaisiinsa verrattuna. Yliopistoissa poikkeuksellisen suuri osa tekee työtä määräaikaisessa työsuhteessa." (Ala-Kauhaluoma & Henriksson 2011, 3.) - On se hyvä, että tämäkin on tutkittu juttu, en siis vain kuvittele. Kukaties olivat projektihommissa tutkijatkin?

"Sosiologi Pekka Sulkusen mukaan uuteen, epätyypilliseen työhön liittyvään joustavuuteen, liikkuvuuteen ja epävarmuuteen vastaaminen vaatii suunnatonta luottamista toisten reiluuteen ja päättäjien oikeudenmukaisuuteen (Sulkunen 2006, 36). Ennemmin tai myöhemmin luottamus pettää ja esimerkiksi sosiologi Alain Ehrenberg on tulkinnut lisääntyneen masentuneisuuden olevan psyykkinen reaktio näihin pettymyksiin ja vaatimuksiin (Sulkunen 2006, 37; ks. myös Siltala 2004). Raija Julkunen kysyy uuden työn olemusta luotaavan katsauksensa loppumetreillä: ”– – jos emme salli edes mielemme protestoida ja ottaa etäisyyttä (meille) mahdottomasta työstä, niin tekeekö ruumis sen puolestamme?” (Julkunen 2008, 305)." (ref. Ala-Kauhaluoma & Henriksson 2011, 36.)

Olen tehnyt projekti- ym. määräaikaistöitä koko ikäni, teinivuosista alkaen. Eli aika kauan. Toki opiskelu- ja äitiyslomien ja hoitovapaiden aikana en kauheasti töitä ehtinyt tekemään, en edes etsimään, kun lapset syntyivät aika lähekkäin, kuka milläkin mantereella. 2000-luvulla olenkin sitten tehnyt niin monia eri työpätkiä, etten osaisi yht'äkkiä luetella kaikkia työnantajaorganisaatioitani ja titteleitäni, jos niitä kysyttäisiin.

Joustoa on siis riittänyt, ja tavallaan olen kyllä myös tykännyt vaihtelevista töistä, joissa oppii aina jotain uutta. Mutta voi sitä stressin määrää, mikä töiden loppumiseen on aina väkisinkin liittynyt. Epävarmuutta, huonouden tunnetta, arvottomuutta. Vaikka järki sanoisi, että työ oli vain projekti, jolle oli rahaa vain siksi ajaksi, ja että työ tuli valmiiksi, tulee silti aina väkisinkin lievästi huijattu olo. Eipä ole käyttöä meikäläiselle täälläkään.

Ilkka Vartiovaaran (2010) aivan loistavan, parhaillaan iltasatukirjanani olevan stressikirjan takakannen esittelytekstin mukaan: "Stressillä on monet kasvot. Hyvä stressi saa meidät ylittämään kykymme sekä nauttimaan tekemisestämme. Huono stressi puolestaan kuormittaa henkisesti ja aiheuttaa sairauksia. Paine on välttämätöntä ihmisen henkiselle kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Stressaa! valottaa monipuolisesti stressin eri puolia sekä kertoo, miten meistä jokainen voi etsiä positiivista painetta omaan elämäänsä."  

Arkikielessä stressillä tarkoitetaan yleensä vain jotain rasittavaa, voimia kuluttavaa pahaa stressiä, distressiä. Hyvä stressi eli eustressi sen sijaan auttaa selviytymään monessa tilanteessa, se on luovuuden ja motivaation lähde, joka tuuppaa kantajaansa kohti uusia haasteita. Hyvän stressin vaikutuksen alaisena aivot ja muu elimistö aktivoituvat. Eustressissä ihminen kokee olonsa kiihtyneeksi, hermostuneeksi, yli-innokkaaksi tai jopa ärtyneeksi. Hän ei pelkää uusia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, vaan nauttii olotilastaan ja kiinnittää huomiota asioihin, joita ei ole ennen huomannut, keksii uusia ideoita, oivalluksia ja ratkaisuja. (Vartiovaara 2010.)

Vartiovaaran mukaan eustressi on välttämätöntä hyvinvoinnille, henkiselle kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Eustressi on kokonaisvaltainen ja positiivinen olotila, joka saa meidät tekemään työtämme motivoituneina ja tyytyväisinä ja elämään kaiken kaikkiaan rikasta elämää. Eustressi voidaankin suomentaa mielihyväksi, positiivisen latauksen etsimiseksi, luovuuden vapauttamiseksi, elämänlaadun parantamiseksi, ylipäätään taidoksi elää mahdollisimman etevästi. (Vartiovaara 2010.)

Mitenköhän sitä osaisi kääntää jo uniinkin vaikuttaneen huonon stressin hyväksi eustressiksi? Mökkijuhannus sikeine unineen ja pian alkava KESÄLOMA auttavat siinä varmaan osaltaan. Ja se, että ajoittaisesta sressaavuudestaan huolimatta elämä on kuitenkin pääosin hyvää, eustressiäkin sisältävää. Vaikka välillä kyllä hiipii distressinpoikanen olalle ja kuiskii korvaan kaikenlaista...

Suomi on etenkin akateemisten pätkätyöläisten luvattu maa, ja koska tämäkin asia liittyy - ehkä enemmän kuin moni uskookaan - myös terveyteen, otin oikeudekseni ja velvollisuudekseni käyttää osan tästä pätkätyöpäivän jälkeisestä kesäillasta näiden asioiden miettimiseen.

Ai niin. Uusi työsopimus tuli kuin tulikin tänään. Puoli vuotta mennään taas eteenpäin. :-)


Lähteet:


Mika Ala-Kauhaluoma ja Mikko Henriksson 2011. Akateemisten pätkätyöläisten hyvinvointi ja kuntoutus. TUULI-kehittämishankkeen arvioinnin loppuraportti. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 77/2011. KELA, Kelan tutkimusosasto. Helsinki.
Ilkka Vartiovaara 2010. Stressaa! Hyvä paha paine. Duodecim.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Energiatäydennystä mökkimaisemista

Juhannus on vain kerran vuodessa, ja silloin on otettava siitä kaikki irti. Minun tapauksessani
"kaikki" tarkoittaa paluuta juurilleni, isoisäni ja isäni luomiin mökkimaisemiin. Niin tänäkin vuonna.

Nyt on sitten taas akut ladattu täyteen hyvää energiaa saunasta, järvestä, tutuista ihmisistä ja maisemista. Juhannusperinteistä, jotka jatkuvat jo neljännessä polvessa.

Yksi juhannuskuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Aurinkokin tuli esiin kokolla ollessamme ja laski kauniisti juhannusaattona:
Juhannuspäivän auringonlasku oli vähintään yhtä upea kuin aaton, kuvasin sitä nyt perinteisempien kuvakulmien lisäksi myös niemen puiden lomasta:
Näiden kuvien katseleminen antaa virtaa talven pimeimmilläkin hetkillä. Kesäyön taikaa.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Voimauttavan päivän jälkeen

Maailmankaikkeuden ensimmäinen SISKOPÄIVÄ on nyt onnellisesti ohi. Oli aivan mahtava päivä: upeita siskoja ympäri maata, osa ennestään tuttuja, netistä vähintään, osa uusia tuttavuuksia. Moni asia yhdistää meitä reilua sataa päivään osallistunutta, nyt myös yhteiset siskopäiväkokemukset. Emme todellakaan ole yksin. <3
Kuva: Tiina Aaltonen/ Siskot - syöpäkuntoutujat ry
Aloitin itse päivään valmistautumisen jo edellisenä iltana leipomalla päiväkahville muutaman pellillisen kuningatarpiirakkaa, joka tekikin sitten (onneksi!) hyvin kauppansa (ohje alla kommentissa). Toivottavasti pääsen marjastamaan tänä kesänäkin. Viime vuonna mökkiseudun mustikkasato oli oikein hyvä, ja lomailin siellä päin juuri oikeaan aikaan.

Siskopäivän sato oli myös todella runsas: yli sata toinen toistaan upeampaa siskoa, paljon hyvää asiaa luennoilla ja monenlaisia muita tärkeitä juttuja Infotorilla. Itkua ja naurua. Tanssia ja laulua. Liikuntaa ja liikutusta. Ruokaa ja juomaa. Ja säänhaltijakin suosi meitä Tampereen kesän toistaiseksi kauneimmalla ja lämpimimmällä päivällä. Kaikki meni siis hyvin, ellei erinomaisesti! :-)
Enkelisiskojen muistohetki oli päivän kaunein ja surullisin, muuten mentiin ilon kautta. Naurua riitti muissakin vaiheissa kuin Anitta "Iso A" Ahosen hulvattoman hauskan esityksen aikana!

Psykologi, psykoterapeutti Eva Nilson muistutti luennossaan meitä ainutlaatuisuudestamme ja kertoi myös erilaisten tunteiden, kuten pelon ja toivon, tärkeydestä. Viimeksi mainituista lyhyet otteet:
  • Vaikka kuinka koettaisimme järkeillä tai väistellä vaikeita tunteita, ne tulevat kun ovat tullakseen, eivätkä ne ole koskaan vääriä. Tunteet kulkevat koko ajan mukanamme ja auttavat suuntaamaan huomion tärkeään asiaan. Esimerkiksi pelko on hyödyllinen tunne, jos olemme löytäneet patin rinnasta, osaamme valpastua ja hakeutua tutkimuksiin. - Totta, tätä ei vaan tule aina ajatelleeksi. 
  • "Vahvoihinkaan tunteisiin ei kuole, vaikka joskus tuntuisi siltä. Pelosta ei pääse pakoon juoksemalla karkuun, vaan kääntymällä kohti." (Tommy Tabermann) - Eli kun pelon uskaltaa kohdata, se alkaa hellittää. Pitää myös muistaa, että "Pelko ei saa jäädä mieleen asumaan. Tunteet pitää käsitellä, jotta pystyy taas ajattelemaan järkevästi.”
  • TOIVO ON TOSI KOVA JUTTU: se merkitsee toiveikasta mielialaa ja optimismia, jolloin vastoinkäymisistä huolimatta mieliala pysyy toiveikkaana. Toivo auttaa uskomaan siihen, että asiat järjestyvät epävarmuuden tunteista huolimatta. Eva lainasi myös toivontutkija Jari Kylmää, jonka mukaan ”Toivo ja epätoivo näyttävät olevan yhteydessä ihmisen hyvinvointiin, terveyteen, sairauteen ja sairaudesta selviytymiseen. Toivo edistää potilaan kuntoutumista ja auttaa häntä suuntautumaan tulevaisuuteen.”  
Marco Bjurströmin esityksessä päästiin opettelemaan "naminamia" ja miettimään syvällisempiäkin juttuja, kuten onnellisuustaitoja, jotka ovat hukassa aika monelta elämäänsä eteenpäin suorittavalta.
  1. Kiitollisuuden taito: Mitkä asiat antavat minulle hyvän mielen/voimaa? Mistä asioista voin olla kiitollinen? - Näitä asioita voi opetella kirjaamalla ylös 3-5 asiaa joka päivä. Lue lisää
  2. Läsnäolon taito: ELÄMÄ ON NYT. - Meidän pitäisi kaikkien oppia olemaa oppia elämään NYT, eikä elää SITKU- tai MUTKU-elämää. Lue lisää tietoisen läsnäolon taidosta (mindfulnessista) Duodecimin Terveyskirjaston artikkelista.
  3. Anteeksi antamisen taito: "Minä annan sinulle anteeksi sen, että sinä et ollut sellainen kuin minä olisin halunnut sinun olevan." (Ritva Enäkoski) - Tässä on monella meistä vielä vähän tekemistä... Lue Terveyskirjaston artikkelista enemmän. 
    Kuva: Mussu Johansson
Terveyskirjaston mukaan viimeaikaisen onnellisuustutkimuksen mukaan jopa 40 % ihmisen onnellisuudesta on hänestä itsestään kiinni. Onnellisuus on hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pitää elämäänsä mielekkäänä, näkee tulevaisuuden valoisana ja kokee voivansa rikastuttaa muiden elämää. Onnellinen voi olla vaikka ei olisi täysin tyytyväinen senhetkisiin olosuhteisiin. Onnellisuuden taidot liittyvät vahvasti onnellisuuteen, ja taitoja voi myös harjoitella ja oppia. Usein seurauksena on entistä onnellisempi, terveempi ja pitempi elämä. - Onnellisuustaitojen opettelu ei siis ole ollenkaan turhaa!

Paljon muutakin opittiin, mm. myötäylpeyden (kvell, jiddish) käsite. Päivän ja illan mittaan saatoimme me Siskotkin tuntea sitä: olemme me aikamoisia, kun sytostaattihoidoissa käyvät kroonikotkin jaksoivat tanssia pitkän päivän jälkeen iltamyöhään Telakalla omien "syöpämuijalivebändiemme" soittaessa! <3 Hyvä me!
Eilen illalla Telakalla Minna Ora esitti ensimmäistä kertaa meille Siskoille omistamansa upean ja vaikuttavan Taivas ja maa -kappaleensa, jonka video julkistettiin samaan aikaan YouTubessa. Mahtava Minna! En pelkää.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

#siskorusetti

Mietiskelin tässä sateisen lauantai-illan ratoksi, miten pukeutuisin ensi lauantain "Siskodiskoon". Varmaa on, että kuuma (aalto!) tulee, eli aika kevyttä pitäisi vaatetuksen olla. 

Arpi näkyy osasta ennen kakkosleikkausta ostamistani mekoista, juuri niistä vilpoisimmista. Mutta haittaako se? Ei Siskopäivän iltana ainakaan! :-)

Innostuin sovitellessani ottamaan myös oman kuvani Siskorusettikisaan, ja loihimaan erästä Maija Paavilaisen runoa soveltaen omani kuvatekstiksi:

"Jos joku kurkistaa kaula-aukosta, rekonstruktioarpi näkyy.
Ja jos kurkistaa, niin mitä se haittaa?"
 
#siskorusetti
Ollaan ylpeitä arvistamme. Niina Repoa soveltaen: arpemme ovat kauniita, sillä ne saattavat pelastaa meidän henkemme.

PS. Vielä ehtii ostamaan oman Siskorusetin Sinellistä ja osallistumaan kisaan! Instassa on jo paljon tuttuja kasvoja mukana kisassa! :-)

Lue lisää: http://www.siskot.info/siskorusetti/

Upea kisa ja upeat palkinnot!  

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Viikon päästä jo...

... SISKOPÄIVÄ nimittäin! 

Löydätkö Siskot yliopiston päätalon alakäytävän ilmoitustaululta?
Ja nyt on sitten paljastettu jo päivän kerrassaan mahtava OHJELMAkin kokonaisuudessaan:
 

Tampereen yliopiston päätalo (os. Kalevantie 4, 0. krs):


9.00Ovet avataan, ilmoittautuminen alkaa
Infotori avataan – muista Siskopäivän kierrätystori!
10.00Kaiken kuntoisille Siskoille sopiva jumppa (Atalpan monitoimisali)
Ohjaajana Marella Sorvisto
11.30Keittolounas (Juveneksen Alakuppila)
13.00Luennot ja ohjelma (luentosali LS D10b)
Eva Nilson: Olet ainutkertainen!
Stand-up-koomikko Anitta Iso A Ahonen
15.00Kahvitauko
15.20Ohjelma jatkuu luentosalissa
Marco Bjurström: Läsnäoloa, iloa, hyvinvointia ja relaa!
17.00Ohjelma päättyy luentosalissa, jonka jälkeen pieni yhteinen hetki ala-aulassa
17.45Illallinen Alakuppilassa







Last but not least: Siskojen iltajuhla ravintola Telakalla!

 

21.00Satu Lepistön ja Kirsti Kurosen runoesitys "Kadun aika vähän"
23.00Lapsus Lupus
24.00The Rack Doll

Ohjelman lomassa kuullaan myös musiikkiesityksiä – lauluja esittävät sekä Lapsus lupuksen akustinen duo Salli ja Max sekä Helmi Tumanto säestäjänään Jutta-Maija Joelsson.

Mikäli laitteet toimivat, yliopistolla näytetään ensiesityksenä Minna Oran (The Rack Doll) musiikkivideo "Taivas ja maa".

Huom. Erityisesti iltaohjelman ajat arvioita. Lue lisää esiintyjistä täältä!

Tervetuloa Tampereelle, Siskot!

Päätalon aulassa pääovien vieressä odotellaan jo Siskoja: enää raput alas, ja olet perillä! :-)

maanantai 1. kesäkuuta 2015

12 yötä Siskopäivään on...

... laskin aivan itse tänään! Kesäkuun 13. päivä tavataan siskojoukolla täällä Tampereella. :-)

Koska kaikki eivät ehkä vielä ehtineet/muistaneet/jaksaneet/osanneet/tienneet... ilmoittautua, tässä vielä infoa ja linkkejä teille.


Suomen ja koko maailman ensimmäinen 
SISKOPÄIVÄ Tampereella la 13.6.2015!

Liikuntaa, luentoja, musiikkia, kulttuuria, standupia... - you name it!

Lue ohjelmasta lisää Siskojen nettisivuilta ja ilmoittaudu mukaan osoitteessa http://www.siskot.info/siskopaiva-2015/

Korkkarit (ja pertsat!) kattoon Siskodiskossa!

Siskot ovat saaneet mukaan ihan mielettömiä esiintyjiä! Kaikkien aiheet koskettavat meitä syöpäsiskoja. Ja voimauttavat meitä syöpäsiskoja.

Tuo tullessas, vie mennessäs!

Infotorin kierrätyspisteestä voit tehdä huippulöytöjä itsellesi - tai tuoda (tai lähettää etukäteen, jos et pääse mukaan) turhiksi jääneitä syöpäsiskoromppeita kiertoon. Ei ole meinaan ihan tavallinen rompetori tämä, vaan ihan meidän Siskojen tarpeisiin räätälöity. <3

Mahtava päivä ja ilta siis tiedossa, tule ihmeessä mukaan! :-)