torstai 31. maaliskuuta 2016

Saattohoidosta väitös ensi viikolla

TtM Mirja Sisko Anttosen hoitotieteen alaan kuuluva väitöskirja Kuoleman vaikeuden lievittäminen kuoleman todellisuuden kohtaavassa ja ohittavassa saattohoidossa. Substantiivinen teoria saattohoidosta potilaan, perheenjäsenen ja hoitohenkilökunnan näkökulmasta (Revealing the hardness of dying by facing and passing the reality of death. The substantive theory of palliative care from patient´s, family member´s and nursing staff´s point of view) tarkastetaan 8.4.2016 klo 12 Tampereen yliopiston Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, Lääkärinkatu 1, Tampere. Vastaväittäjänä on dosentti Mari Kangasniemi (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii dosentti Jari Kylmä.


Kuoleman vaikeuden lievittäminen saattohoidon ydintehtävänä

Saattohoito tarkoittaa elämän loppuvaiheen hoitoa sellaisissa tilanteissa, jossa sairautta parantavaa hoitoa ei enää ole. Saattohoitoon tiivistyvät ihmisten kokemukset sekä taudin akuuttivaiheen hoidosta että palliatiivisesta hoidosta. Sairautta hoidetaan oireita lievittämällä, niitä ennakoimalla ja taudin etenemistä jarruttamalla. Palliatiivisen hoidon loppuvaihetta kutsutaan saattohoidoksi. Silloin sairauden etenemistä ei enää pystytä estämään. Saattohoito ei ole diagnoosiriippuvaista vaan se koskee kaikkia eteneviä sairauksia. Saattohoitoa tarvitsee n. 15 000 suomalaista vuosittain. Heistä n. 10 000 on syöpäpotilaita. Syöpään sairastuminen koskettaa koko perhettä tuomalla kuoleman mahdollisuuden perheen tietoisuuteen.

Kuoleman mahdollisuus sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jossa potilas, perhe ja hoitohenkilökunta yhdessä rakentavat hyvää kuolemaa tai kuolemaan ajautumista. Tavoitteena on, että saattohoitoon osallistuvien näkemykset, toiveet ja tarpeet tulevat kuulluksi. Elämän päättymisestä keskusteleminen ei ole helppoa, koska siihen liittyy usein vahvoja tunteita. Osalle kuoleman todellisuuden kohtaaminen on liian vaikeaa ja he pyrkivät säilyttämään elämän tasapainon jättämällä kuolemaan valmistautumisen omaan arvoonsa. On tärkeää muistaa, että sanotut sanat ovat vain osa kuolemaan valmistautumista. Potilas ja perheenjäsenet voivat käsitellä asiaa mielen sisäisesti, omana sisäisenä puheenaan, ja ilmaista kokemustaan ilmeiden ja eleiden avulla. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että saattohoidon aikana ihmiset myös suojelevat itseään ja toisiaan vaikeilta tunteilta. Tämä sekä suojaa heitä mutta voi myös sitoa voimavaroja. Yhteinen tietoisuus kuoleman lähestymisestä voi olla olemassa mutta sitä ei jaeta edes läheisimpien kesken.

Hoitohenkilökunnan tehtävänä on avata keskustelu potilaan ja perheen kanssa ja rohkaista heitä siihen. Tämä edellyttää, että he eivät itse pelkää kuolemasta keskustelemista. Hoitohenkilökunnan herkkyys tulkita ihmisten välistä viestintää ja ilmapiiriä auttaa heitä punnitsemaan avun määrää ja laatua ja tekemään yksilöllisiä ratkaisuja potilas- ja perhekohtaisesti. On tärkeää, että saattohoidossa työskentelevä hoitohenkilökunta on koulutettu potilaan ja perheen kokonaisvaltaiseen auttamiseen, josta vuorovaikutustaidot muodostavat olennaisen osan.

Hyvän kuoleman tavoitteleminen on potilaan, perheenjäsenen ja hoitohenkilökunnan yhteistyötä. Jokainen voi omasta roolistaan käsin miettiä, miten omalla toiminnallaan voi edistää hyvää kuolemaa. On selvää, että hyvä kuolema sisältää myös kärsimystä, luopumista ja surua, mutta se sisältää myös auttamista, hyväksymistä ja elämään suuntautuneisuutta niille, jotka jäävät jatkamaan elämäänsä. Hyvä kuolema ehkäisee kuolevan ihmisen, hänen läheistensä ja hoitohenkilökunnan tarpeiden aliarvioimista ja kuolemaan ajautumista.  

Lähde:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti