tiistai 15. maaliskuuta 2016

Surullisissa mietteissä

Lauantaina siunataan haudan lepoon minulle kolmen viime vuoden aikana tutuksi ja rakkaaksi tullut itseäni nuorempi nainen, syöpäsisko. Kolmen aika pienen lapsen äiti. Viisas ja rohkea nainen. Hyvä ystävä.

Suru on suuri. Miten ihmeessä kestän siunaustilaisuuden - miten lapset ja äiti? Arkun näkeminen, ja lasten surun, ihan kamalaa.

Ensimmäisen kerran olen nyt menettänyt todella läheisen ystävän, moni muu samoin. Lapset ovat menettäneet äidin, äiti tyttären. Saattoväki on mustissaan, poisnukkunut arkussaan. Urut pauhaavat. Hauta on avoin. Arkun lasku, virret. Valkoiset ruusut.

Syöpä on julma ja kova vastus. Tappava ja armoa tuntematon.

Rauhallista matkaa enkelisiskojen luo, Marjo-Riitta. Syöpä tarinoitui suruksi.
Kuva täältä
Lähettänyt klo

5 kommenttia:

  1. Anonyymi15. maaliskuuta 2016 klo 21.01

    Samat mietteet minulla. Miten kestän ystäväni hautajaiset? 33 v. rintasyöpäsisko, pienen lapsen äiti, puoliso, sisar ja tytär siunataan perjantaina. Vain 4 kk sain kulkea vertaisena rinnalla. Tämä on pirullinen tauti.
    Voi, Taina. Meillä on niin ikävä sinua.
    http://oma.syopasaatio.fi/roosa-nauha/5-3676

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tokakertalainen15. maaliskuuta 2016 klo 23.04

      Niin surullista ja niin väärin. Voimia sinulle ja muille saattajille.

      Poista
  2. Anonyymi16. maaliskuuta 2016 klo 14.34

    Paljon voimia sinulle Marjo-Riitan saattomatkalle. Toivotaan, että siellä joutsenten määränpäässä odottaa jotain hyvin lempeää ja kaunista. Liisa(2xrintasyöpä)

    VastaaPoista
  3. Martti S.17. maaliskuuta 2016 klo 14.32

    Äitienpäivänä tulee täyteen 20 vuotta silloin 38-vuotiaana pahanl. kasvaimeen menehtyneen pikkusiskoni kuolemasta. Edesmenneelle äidilleni pahin mahdollinen äitienpäivälahja. Olin kutsunut sukulaiset silloiseen kotiimme äitienpäivälounaalle. En perunut kutsua, oli hieman helpottavaa kuitenkin kokoontua yhteen. Osanottoni teille.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)