perjantai 6. marraskuuta 2015

Hormonihirviön mietteitä

Vajaa kuukausi takana tätä uutta tamofeeniaikakautta. Edellinen tamokausi kesti minulla viisi vuotta (2001-2006), eikä juurikaan tuntunut missään, silloin kun ei oltu vielä keksitty alkaa käyttämään premenopausaalisille potilaille nk. LHRH-analogeja (esim. Procren).

Olen nyt jo näin lyhyessä ajassa (alle kolme viikkoa) pystynyt vähentämään hikoilutuksiin käyttämäni venlaflaksiinin määrän puoleen letrotsoliaikakauden määrästä (2 x 75 mg/vrk => 1 x 75 mg/vrk), ja elämä on siitä huolimatta inasen helpompaa kuin letrotsolin ja Procrenin kanssa. Ehkä tämä tästä lähtee kohta sujumaan jo niin hyvin, että voin luopua toisestakin venlakapselista?

Hormonipositiivisen rintasyövän hoidossahan on tärkeää saada hormonipahisten vaikutus minimoitua jollain keinolla, on se sitten munasarjojen poistaminen tai erilaiset hormonien toimintaan ja/tai tuotantoon vaikuttavat lääkkeet.

Syöpäsiskojen keskuudessa puhutaan paljon siitä, miten erilaisia ohjeita hormonilisien suhteen eri lääkäreiltä saadaan: onkologit ovat yleensä aika lailla "nollalinjalla", kun taas jotkut gynekologit antavat käyttää hormonikierukkaa ja paikallishormoneita hyvinkin hormonipositiivisesta taudista huolimatta. Jokainen potilas saa sitten lopulta uskoa sitä tahoa, ketä haluaa. Kiinnostava ja sairauden uusimisen kannalta tärkeä asia, johon kannattaa perehtyä.

Löysin aiheeseen liittyen omaan järkeeni käyvän ja aika napakan esityksen, jonka lainaan tähän:

"Rintasyövistä noin kolme neljäsosaa on hormonireseptoripositiivisia. Tämä tarkoittaa sitä, että syöpäsolujen pinnalla on ns. hormonireseptoreja eli -vastaanottimia. Elimistössä oleva estrogeeni sitoutuu hormonireseptoreihin ja aktivoi signaaliketjun, mikä lisää syöpäsolujen jakaantumista. Naisen elimistössä on runsaasti estrogeenia ennen vaihdevuosi-ikää, mutta myös vaihdevuosi-iän ylittäneen naisen elimistössä syntyy edelleen estrogeeniä mm. rasvakudoksessa, vaikka munasarjojen toiminta on hiipunut.

Varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivisen rintasyövän leikkauksen jälkeisenä liitännäislääkehoitona käytetään usein hormonaalista hoitoa, joka parantaa tämäntyyppisten syöpien ennustetta. Tavallisesti käytettyjä hormonaalisia lääkkeitä ovat antiestrogeeni tamoksifeeni ja aromataasinestäjät kuten letrotsoli.

Tamoksifeeni on lääkeaine, joka estää estrogeenien sitoutumista syöpäsolun hormonireseptoreihin eli -vastaanottimiin kilpailemalla samoista sitoutumiskohdista. Tamoksifeeni toimii siis estrogeenin vastavaikuttajana rintasyöpäkudoksessa. Tamoksifeenilla on kuitenkin muualla elimistössä myös estrogeenin kaltaisia vaikutuksia esimerkiksi kohdun limakalvolla, luustossa ja veren rasva-arvojen säätelijänä.

Aromataasinestäjät estävät elimistössä munasarjojen ulkopuolella, erityisesti rasva- ja lihaskudoksessa syntyvän estrogeenin tuotantoa. Aromataasinestäjälääkkeet sopivat vain vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten rintasyövän hoitoon, sillä näillä lääkkeillä ei ole munasarjojen estrogeenintuotannon vähentävää vaikutusta. Munasarjojen estrogeenituotanto on tärkein estrogeenin lähde ennen vaihdevuosi-ikää. Nuorilla naisilla aromataasiestäjät voidaan yhdistää munasarjojen toimivuutta estävään lääkkeeseen (kuten Zoladex).

Tutkimusten mukaan rintasyövän hormonihoidosta saadaan suurin hyöty viiden käyttövuoden aikana. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että osa potilaista hyötyy pidemmästä, jopa 10 vuoden kestoisesta hormonihoidosta. Hormonihoitona voidaan käyttää joko yhtä lääkettä tai vaihtaen lääkettä kolmen tai viiden vuoden kohdalla. 

Sivuvaikutukset

Hormonaaliset rintasyöpälääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia osalle potilaista. Kaikki rintasyövän liitännäishoitona käytettävät hormonaaliset hoidot voivat aiheuttaa vaihdevuosioireita kuten kuumia ja kylmiä aaltoja, hikoilua, unettomuutta, mielialan vaihtelua, seksuaalista haluttomuutta sekä ulkosynnyttimien tai emättimen limakalvojen kuivuutta. Vaihdevuosioireet saattavat lievittyä hoidon edetessä ja elämäntapamuutoksilla kuten esim. liikunnalla, painonhallinnalla ja välttämällä liiallista alkoholinkäyttöä. Joskus nämä eivät kuitenkaan yksistään riitä, vaan tarvitaan myös lääkehoitoa.

Rintasyövän sairastaneen naisen hankaliin vaihdevuosioireisiin voidaan kokeilla ei-hormonaalista lääkehoitoa kuten ergotamiinia tai venlafaksiinia. Suun tai ihon kautta annosteltava estrogeeni- tai keltarauhashormoni voi lisätä rintasyövän uusiutumisriskiä, eivätkä ne näin ollen sovellu rintasyövän sairastaneen naisen vaihdevuosioireiden hoitoon.

Emättimen limakalvojen kuivuuteen suositellaan hoidoksi ensisijaisesti ilman reseptiä apteekista saatavia hormonivapaita kosteuttavia valmisteita (esim. Ceridal-öljy, Repadina-emätinpuikot).
Estriolia sisältäviä emätinpuikkoja (esim. Ovestin, Pausanol) voidaan käyttää häiritseviin limakalvo-oireisiin ainoastaan antiestrogeenihoidon (tamoksifeeni) yhteydessä korkeintaan kerran viikossa. Näistä voi keskustella hoitavan lääkärin tai rintasyöpähoitajan kanssa. 

Aromataasinestäjien tavallisimmat sivuvaikutukset ovat estrogeenivajeesta johtuva nivelten aamu- ja liikkeellelähdön jäykkyys  Niveljäykkyys helpottaa yleensä päivän mittaan, kun niveliä liikuttaa. Niveljäykkyys usein alkaa jo hoidon ensiviikkoina, mutta lievittyy ajan myötä. Niveljäykkyyden lisäksi voi esiintyä nivelkipuja. Myös kipuoire voi mennä ohitse. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, jolloin tavanomaisesta kipulääkityksestä kuten ibuprofeiini (Ibuxin, Burana) voi olla apua. Hankalissa tilanteissa voidaan syöpälääkärin arvion perusteella kokeilla toista aromataasinestäjävalmistetta tai vaihtaa hormonihoito tamoksifeeniin. Aromataasinestäjät kiihdyttävät jonkin verran luukatoa, minkä vuoksi hoitoon liitetään kalsium- ja D-vitamiinilisä. Myös liikuntaa suositellaan kaikille rintasyöpäpotilaille. 

Tamoksifeeni altistaa laskimotukoksille, jonka oireena on toispuoleinen alaraajan turpoaminen ja kipu. Laskimoveritulppaa epäiltäessä on syytä hakeutua välittömästi ensiapuun. Mikäli veritulppa todetaan, tulee tamoksifeenin käyttö lopettaa ja ottaa yhteyttä rintasyöpähoitajiin. Tamoksifeenihoidon aikana on tarvittaessa huolehdittava raskauden ehkäisystä. Vaikka kuukautiset olisivat jo päättyneet, voi tamoksifeenihoidon aikana ilmaantua ylimääräistä niukkaa veristä vuotoa. Tällöin kannattaa ottaa yhteyttä gynekologiin, joka tarkistaa kohdun limakalvojen tilan, sillä tamoksifeeni saattaa aiheuttaa limakalvojen paksuuntumaa ja harvinaisena myös pahanlaatuisia muutoksia.

Jos sivuvaikutukset ovat hankalia, potilaita suositellaan olemaan yhteydessä Syöpätautien klinikan rintasyöpähoitajiin, joiden kautta järjestyy sopiva oirelääkitys tai tarvittaessa lääkkeen vaihto lääkärin arvion perusteella." ​

Haitattomia eivät siis ole nämäkään lääkkeet, mutta en kyllä ainakaan itse vielä uskaltaisi olla ilman.

PS. Mielenkiintoista on se, että sydänvaivojen vuoksi käyttämäni beetasalpaaja saattaa auttaa myös hormonaalisten lääkkeiden aiheuttamiin vaihdevuosivaivoihin. (vrt. Tiina Palvan esitys, dia 52/57)

Lähde:

HUS. Rintasyövän hormonaalinen hoito. (6.11.2015)
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/syopataudit/syopapotilaan-hoitopolut/rintasyopapotilaan_hoitopolku/hormonihoito/Sivut/default.aspx

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti