Ensimmäinen tamofeenivuosi takana

Tällä erää ensimmäinen tamovuosi on tullut täyteen, ja sen vuoksi piti käväistä tsekkauttamassa tilanne gynekologilla.

275 euroa (!) yksityiselle lääkäriasemalle maksamalla sain tietää tämänhetkisen statukseni: munasarjat ovat edelleen "hiljaiset" eikä ehkäisyyn ole tarvetta eikä harmiton myooma vaadi toimenpiteitä. Postmenopausaalinen vuoto, jota on ollut kolmeen eri otteeseen sekä kohdun limakalvon paksuuntuminen (12 mm) ovat luultavimmin tamojen tekosia, mutta niiden vuoksi piti ottaa kohdun limakalvosta erittäin ikävältä tuntuva Pipelle-näyte, joka lähetettiin patologille tutkittavaksi. (Kallis hinta johtuu osin siitä, että maksoin samalla myös näytteen tutkimiskulut (80,90 euroa) lääkärin, ultran ja toimistomaksujen lisäksi.)

Näytteestä tullaan tutkimaan myös mahdolliset syöpäsolut, sillä "tamoksifeenia pitkään käyttäneiden naisten riski sairastua kohtusyöpään on merkittävästi suurentunut". Minullahan on nyt jo yhteensä kuusi tamovuotta takana, kun viisi ensimmäisen kierroksen vuotta lisätään kokonaispottiin. Jännitystä riittää siis taas, lääkäri lupasi lähettä PAD-vastauksen kirjeitse.

Kaikenlaista harmia sitä näistä hoidoista voikin aiheutua. Tai ainakin jännitystä riittää, milloin minkäkin asian tiimoilta.


Lähde:
https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/kohdunrungon-syopa/

Hyvää elämää vertaissiskojen ja Siskon kanssa

Eilinen vertaissiskoilta oli ehkä kaikkein vaikuttavin, jossa olen ollut mukana. Psykoterapeutti Sisko Karinen-Halme, rintasyöpäpotilas itsekin, kertoi meille, miten elää hyvää elämää rintasyövän kanssa. Tässä muutama poiminta eilisillan muistiinpanoistani:

• Omasta kuolevaisuudestaan on jokaisen hyvä olla tietoinen: jokainen meistä syntyy ja kuolee, ne ovat osa meidän elämäämme, kaikkien meidän.
• On tärkeää tunnistaa ne asiat, jotka ovat arvokkaita itselle tässä elämässä, joita itse arvostaa.
• Kenelläkään meistä ei ole kuin vain tämä elämän hetki, tämä päivä. Menneisyydestä voi olla kiitollinen, mutta siihen ei voi kukaan palata, eikä huomista voi elää vielä tänään. On vain nyt.
• Tämän päivän tulisi olla hyvä kaikilla, meidän pitäisi yrittää elää tilanteesta riippuen aina mahdollisimman hyvää elää.
• Tässä hetkessä elämistä voi opetella esimerkiksi mindfulnessin keinoin: Nyt olen tässä ja minun on hyvä olla.
• Epävarmuudessa eläminen on kaikkein ikävintä. Tieto, ikäväkin, se mikä on totta, helpottaa. Totuus vapauttaa epävarmuudesta.
• Tässä päivässä ja hetkessä pysyminen, itsensä maadoittaminen, helpottaa oloa.
• Lääkäri voi antaa toivoa potilaalleen: takataskussa on vielä muitakin lääkkeitä, jos ensimmäinen ei auta.
• Se, ettei tarvitse olla yksin, auttaa; suomalaisilla on liian usein tarve selviytyä yksin. Jos ihminen joutuu selviytymään vaikeuksistaan yksin, on jotain pielessä. Ihmisen tulee mieluummin turvautua toisiin ihmisiin tai esim. Jumalaan. Meidät on tarkoitettu turvautumaan toinen toisiimme.
• Syöpää vastaan "taisteleminen" on ällöttävää! Joskus pitää toki koota voimansa ja taistella itsensä puolesta. Ei kukaan sano sydänpotilaillekaan, että taistele sitä sydänkohtausta vastaan.
• Katso itseäsi nätisti ja armollisesti, ota vastaan hoitoa, suo itsellesi hyviä asioita ja kosketuksia. Kosketuksesta syntyy oksitosiinia, kiintymyshormonia (vrt. äiti ja lapsi).
• Tilanne voi muuttua nopeastikin, jos hoidot eivät pure enää tai elimistö ei kestä lääkkeitä enää ja hoidot joudutaan lopettamaan.
• Pelon saa kuriin maadoittamalla itsensä ja hengittämällä syvään: uloshengitys auttaa takaisin ns. "sietoikkunaan", turvan kokemukseen ja rauhoittumiseen ja pois sekä ylivireydestä (taistelu- ja pakoreaktiosta) että alivireydestä (lamaannuksesta ja voimattomuudesta).

Hyvän elämän kolme tärkeintä pointtia ovat Siskon mukaan:

1. Elä tässä ja nyt.

2. Turvaudu toisiin ihmisiin.

3. Ole armelias itseäsi kohtaan.

Kuva täältä

Sisko Karinen-Halme on kirjoittanut näihin liittyen kirjan Lohikäärme elää kaupungissani - parantumaton sairaus vakauttavan hoidon näkökulmasta (Resonanssi 2016): "Kirja on kirjoitettu ensisijaisesti vakavan sairauden kanssa eläville. Se auttaa myös läheisiä ja hoitohenkilökuntaa ymmärtämään potilasta ja itseään. Kirja viestittää, että sairauden kanssa eläminen ei ole taistelua tautia vastaan, vaan elämän, hyvän ja terveen puolelle asettumista. Se on elämän jatkumista taudin tuomin lisämaustein taudin hoitamista ja hoidon vastaanottamista. Se on läheisten kannatteluun ja rakkauteen turvautumista." Kirjan voi tilata täältä: http://www.europadonna.fi/?x174592=510601

Keskiviikkoiltaa viettämään Tampereelle!

 Nyt olisi Tampereen seudun "syöpämui'ille" tarjolla menovinkkejä oikein kaksin kappalein:


 Rintasyöpäyhdistys - Europa Donna Finland ry, TAMPERE:
 Kaikille avoin vertaisilta: "Rintasyöpä ja hyvä elämä", psykoterapeutti Sisko Karinen

Aika: 19.10.2016 klo 18-20 Paikka: Satakunnankatu 13, kokoontumistila Vintti, käynti Puuvillatehtaankadun puolelta Lisätietoja: tampere@europadonna.fi http://www.europadonna.fi/kalenteri/?x174477=497453

"TUHANSIA TARINOITA NAISTEN SYÖVISTÄ JA TOIVOSTA" (Rochen järjestämä tilaisuus)
Yhä useampi suomalainen kohtaa syövän, sillä joka kolmas sairastuu siihen elämänsä aikana. Naisten yleisin syöpä on rintasyöpä, jonka lisäksi jokaisen naisen on hyvä tuntea perusasiat myös gynekologisiin syöpiin liittyen. Syöpä on vakava sairaus, jonka ennuste on kuitenkin viime vuosina merkittävästi parantunut kehittyneen diagnostiikan ja uusien hoitojen myötä.
TERVETULOA KUULEMAAN TARINOITA TOIVOSTA! Kaikille avoimessa yleisötilaisuudessa saat tärkeää tietoa riskitekijöistä, oireiden tunnistamisesta, hoitovaihtoehdoista sekä elämästä syövän kanssa. Puhujina ovat naisten syöpien paikalliset huippuasiantuntijat. (HUOM. Myös rintasyöpäpotilaan puheenvuoro!)
Tampere: 19.10. klo 18-20, Puistotorni, Hämeenpuisto 28, 33200 Tampere
Lähde: http://www.iltalehti.fi/terveys/201610110175443_tr.shtml

Roosa nauha -viikko Tampereella

Se on täällä taas. Roosa nauha -viikko. Tapahtumiakin on sen tiimoilta, Tampereella ainakin. Kannattaa mennä kuuntelemaan Pirkanmaan syöpäyhdistykselle ilmaisia yleisöluentoja:

Rinnan korjausleikkaukset keskiviikkona 12.10.2016 klo 17.00-18.30

Roosa nauha -päivän luento: Rintasyöpäriskin vähentämisen mahdollisuudet pe 14.10.2016 klo 15.00-16.00

PS. Perjantaina 14.10. kannattaa varata käteistä mukaan: Roosa nauha -lipaskerääjä saattaa kävellä vastaan keskustassa.

Rasvansiirto, osa 1

Nyt on sitten tämäkin koettu: olin eilen Taysissa elämäni ensimmäisessä rasvansiirto-operaatiossa. Voi olla, että rintakehän kuoppia pitää korottaa vielä toisenkin kerran, se nähdään jälkitarkastuksessa kolmen kuukauden päästä.

Korkeuskäyrät. Tasamaata siis tavoitteena! Vuoden 2012 kokopoistoleikkaus on tehty "raakapintaa" myöten kaluamalla.

Millainen operaatio minulle siis tehtiin eilen: "Rasvansiirto ei ole uusi asia. Ensimmäinen rasvansiirto tehtiin jo 1893 Saksassa, ja menetelmää on käytetty kautta aikojen vaihtelevalla menestyksellä. Vuonna 2008 Suomeen tullut WAL-vesisuihkurasvaimumenetelmä (WAL eli water assisted liposuction = BodyJet) mahdollistaa rasvaimun hellävaraisesti paikallispuudutuksessa ja rasvan talteenoton siirrettävässä muodossa, jolloin rasvaimun yhteydessä voidaan suuriakin määriä rasvaa siirtää potilaan haluamaan paikkaan, esimerkiksi rintoihin, kasvoihin, arpialueille tai pakaroihin." - Minun tapauksessani operaatio tehtiin nukutuksessa ja rasvaa otettiin lantiolta (alakuva) ja siirrettiin rintakehän kuoppiin (yläkuva).

Korkeuskäyriä piirrettiin myös kumpaankin "jenkkakahvaan", joista rasvaa otettiin.

Jälkihoito-ohjeistusta vielä, itselleni samalla kuin muillekin: "Rasvan ottokohtaan tulee jämäkkä tukivaate, vartalolle tukiliivi ja mahdollisesti myös säädettävä voimakkaampi leveä panta, ja ratsupaikkoihin tukihousut. Tukiasusteita pidetään yötä päivää kaksi viikkoa, ja sen jälkeen vielä ainakin kaksi viikkoa päivisin. Rintojen alueelle ei suositella liivejä neljään viikkoon, koska pienikin puristus aiheuttaa painetta ja verenkierron heikkenemistä rinnoissa, jolloin rasvasiirteiden tarttuminen heikkenee. Rinnat pidetään lämpiminä neljä viikkoa, jolloin verenkierto on mahdollisimman vilkasta. Hiilihydraattipitoista ruokaa suositellaan kahden viikon ajaksi siirron jälkeen (perunaa, pastaa, leipää). Paastoaminen tai laihduttaminen heikentää siirron onnistumista. Kotiin pääsee samana päivänä voinnin mukaan. Suihkuun saa mennä seuraavana päivänä. Kipua ja pieniä mustelmia esiintyy tavallisesti sekä siirrealueella (vähemmän) että rasvan ottokohdassa (enemmän), erityisesti liikkeelle lähtiessä tai nopeassa liikkeessä. Liikkua saa heti, mutta kovaa ponnistelua ja hikoilua on syytä välttää kahden viikon ajan. Tavallisesti kipulääkkeitä kuluu 1-7 vuorokauden ajan. Sairasloman tarve riippuu imualueesta ja työn luonteesta, yleensä 1-7 päivää riittää. Kosmeettisessa toimenpiteessä sairasloma on palkatonta. Haavateipit pidetään 2-4 viikkoa jälkitarkastukseen saakka. Ne kuivataan suihkun jälkeen puhtaalla pyyhkeellä." - Töihin palaan ensi viikon maanantaina, viikossa pitäisi pahimpien kipujen ja turvotusten kadota. Mustelmia ei onneksi kukaan vaatteiden alta näe. Toivottavasti tukiliivikin peittyy vaatteiden alle. Onneksi ei ole kesä! :-)

Komeat ovat tukivermeet tälläkin kertaa! Tukiliivin alla on tässä vielä "toppauksia", joista pääsen onneksi eroon jo tänään.

Kipulääkkeiden avulla operaatiosta toipuminen menee suht' kivuttomasti: grammaista Panadolia olen ottanut tänään muiden aamulääkkeiden kanssa, ja kun on rauhallisesti, Panadol ehkä riittää, vaikka vahvempaankin sain reseptin. Hikiliikuntaa ei saa ihan heti harrastaa, neljä viikkoa on kovemmista lajeista (sporttiliivejä vaativista) kieltäydyttävä. Kävellä onneksi saa, kunhan on kaikki tuet yllä ja siirtoalue lämpimänä. 

¨Karvaisen lähihoitajan kanssa on hyvä toipua.

Lähde: http://www.plastiikkakirurgiyhdistys.fi/files/rasvansiirto_peltoniemi-1_15.03.2011.pdf