Kaikki lapset aikuisia tänään

"Niin elää ihmisessä ikuinen nuoruus
käsi kädessä iän kanssa,
kaikki iät alati läsnä,
sulkina, siipinä ympärillämme
sitä pientä tyttöä suojelemassa
joka kerran paljaana tähän maailmaan...

ja jolta sen jälkeen aina vain vaadittiin
isona tyttönä olemista,
neitoutta, äitiyttä, itsenäisyyttä, vaimoutta,
uhrautumista, riippumattomuutta,
päätöksiä, valintaa ja kieltäytymistä,
ymmärtämistä, tekoja ja tekemättä jättämistä,
neuvokkuutta ja neuvomattomuutta..."          

- Eeva Kilpi

Kuopukseni täytti tänään 18 vuotta, ihan mieletöntä. Vuoden 2000 lopussa ensimmäisen diagnoosin saadessani tyttö oli alle kaksivuotias.

Naisen elämää on elettävänä jatkossakin, molemmilla meillä, mutta erilaista.

Äidin hommat alkavat olla itselläni jo aika vähissä.

Jotain muuta tilalle, mutta mitä?

Tänään ei onneksi tarvitse miettiä sitä, vaan illalla juhlitaan

ja poksautetaan auki ihan oikea shampanjapullo!

Yhden projektin päätöspäivä

Nimittäin korjausleikkausprojektini. Kävin tänään Taysissa minut kolme vuotta sitten leikanneen plastiikkakirurgin pakeilla näyttämässä mielestäni oikein hyvää rasvansiirto-operaation tulosta. Samaa mieltä oli kirurgikin, ja tulevan kakkosoperaation aika peruttiin yhdessä tuumin. Samoin kuin esikäynti ja labratkin. Luovutin samalla sairaalan tukisukat ja -vyön jatkokäyttäjille. Ei tule ikävä... Oli muuten aika hurjaa katsoa kolmen vuoden takaisia lähtötilannekuvia tietokoneen näytöltä. Olen niin kiitollinen siitä, että meillä on mahdollisuus korjausleikkauksiin julkisella puolella täällä Suomessa.

Syöpään sairastuminen on aikamoinen projekti. Ikuisuusprojekti useille meistä. Siinä on myös paljon erilaisia alaprojekteja, osa hyvinkin isoja ja työläitä. Vaatii aikamoista sitoutumista, että jaksaa hoitaa/hoidattaa kaikki mahdolliset vaivat ja ongelmat, joita varsinaisten syöpähoitojen (leikkaus-, lääke- ja sädehoidot) jälkeen tulee vaihtelevasti. Olen itse säästynyt (ainakin vielä toistaiseksi) lymfaturvotuksilta, joka on monelle siskolle todella iso jatkoprojekti, usein lopun elämää kestävä.

Olen nyt siis saanut jälleen yhden projektin päätökseen. Hurjalta tuntuu. Ja tosiaan hyvin kiitolliselta. Olen valmis kertomaan kokemuksistani jatkossakin, jos ja kun tarvetta ilmenee. Ilmeisesti tulevana syksynä ilmenee... Korjausleikkausta miettivien kannattaa käydä kuuntelemassa plastiikkakirurgi Ulla Karhunen-Enckellin luento to 23.3. klo 17.00-18.30 (os. Pellavatehtaankatu 12, Tampere):
https://www.pirkanmaansyopayhdistys.fi/ajankohtaista/tapahtumat/yleisoluento-rinnan-korjausleikkaukset/

Näiden omien kuulumisten ohella on pakko palata parin vuoden takaiselle Likkojen Lenkille. Tässä kuvassa on paljon iloa, joskin sen taa kätkeytyy myös paljon surua. Jo kaksi "myyntitykkiä" on nyt pois joukostamme: tämän kuvan minusta ottanut Minni ja vuosi sitten enkelisiskoksi lentänyt Mallu. Olette mielessä, ikuisesti. Iloa, riemua ja onnea on myös siskojen elämässä: kuvan nuorimies on nyt isoveli! Hurjasti onnea, pikkusen pilkottu pikkusisko!