Kesän lumoa ja lomaa

Ihanaa, kun aina välillä törmää tosi positiivisiin ja iloisiin uutisiin syöpäsiskoista. Tässä yksi tuore sellainen, lumoavan upea Anu, jonka tulevaisuus - ja koko upea mimmi! - näyttää valoisalta: http://lumoanstories.fi/lumoan-girl-anu-m/

Lumoavia ovat myös työmatkani varrella olevan Hatanpään arboretumin alppiruusut, ruusut ja muut kukat, joista tässä muutama piristämään niukkaa tekstiä ja kesää - pinkit piristävät parhaiten:

 

Lumoavaa on myös päästä viimein lomalle, vuoden ensimmäiselle; jouluna olin viimeksi vapaalla. Suunnitelmia ei ole juurikaan, mutta vapaata tilaa kalenterissa. Kaikki on mahdollista, mutta mitään ei ole pakko. Ja vanhakin jaksaa rokata, festariliput ajoissa hankittu!

Ja lopuksi vielä pikkuisen ennakkoviestintää Siskojen syksystä... Mahtava juttu tulossa taas! Siskopäivää vietetään Helsingissä lauantaina 18.11.2017. Päivän teemana on hyvinvointi, iltajuhla vietetään Kulttuuritalolla Jean S:n superbileissä. Lue lisää Siskojen nettisivuilta ja Facebookista.

Kuva: https://www.facebook.com/siskot.ry/

Liikunnalla vaihtarivaivoja vastaan?

Juuri parhaillaan on alkamassa väitöstilaisuus aiheesta

Liikunnan vaikutus työkykyyn ja elämänlaatuun keski-ikäisillä naisilla

Tämä Tampereen yliopistossa tarkastettava väitöskirja osoittaa, että lisätyllä liikunnalla voidaan vaikuttaa keski-ikäisten naisten työkykykyyn, fyysiseen kuormittumiseen ja henkisiin voimavaroihin. Lisäksi liikunta vähensi vaihdevuosioireita ja paransi keski-ikäisten naisten elämänlaatua.

Hyvä työkyky koostuu tasapainosta työntekijän terveyden, omien voimavarojen, työn vaatimusten ja mahdollisuuksien sekä ulkoisten tekijöiden välillä. Työkyvyn tiedetään laskevan iän myötä ja se voi vaikuttaa ikääntyvän työntekijän työssä kuormittumiseen. Keski-iässä naisilla alkavat vaihdevuodet, jotka ovat naisen elämässä merkittävä ajanjakso. Vaihdevuosien aiheuttamat hormonitoiminnan muutokset voivat heikentää paitsi elämänlaatua, myös vaikuttaa työkykyyn ja yleisesti jaksamiseen työssä.

Tässä tutkimuksessa arvioitiin liikunnan vaikutuksia keski-ikäisten naisten työkykyyn, kuormittumiseen, elämänlaatuun ja vaihdevuosioireisiin. Siihen osallistui 176 Pirkanmaalaista naista, joilla oli häiritseviä vaihdevuosioireita. Tutkimus oli kuuden kuukauden satunnaistettu harjoittelututkimus, jossa tutkittavat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmän naiset ohjeistettiin liikkumaan neljä kertaa viikossa. Liikuntakerroista vähintään kaksi oli ripeää kävelyä tai sauvakävelyä.

Kuuden kuukauden harjoittelututkimuksen tulokset osoittavat, että liikunnan lisääminen on hyvä vaihtoehto vaikuttaa omaan työkykyyn ja hyvinvointiin keski-iässä. Naisten koettu fyysinen kuormittuminen ja vaihdevuosioireitten määrä väheni, työkyky, elämänlaatu ja henkiset voimavarat paranivat.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä UKK-instituutin, Tampereen yliopiston, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) kanssa. 

- Varmasti hyödyllistä luettavaa itse kullekin meikäläiselle, joka on tämän asian kanssa joutunut hikoilemaan - sekä vaihdevuosien että liikunnan vuoksi! Eivät tosin ainakaan minua yhtään yllätä nämä tulokset. Kokemusta on, toimii! Meille, jotka emme hormonaalisia vaihtoehtoja saa edes kokeilla, liikunta on kyllä ihan parasta lääkettä myös vaihdevuosivaivoihin.
                                    
Lähteet:

https://www.uta.fi/ajankohtaista/tapahtumat/liikunnan-vaikutus-tyokykyyn-ja-elamanlaatuun-keski-ikaisilla-naisilla (Tampereen yliopiston väitöstiedote)
Reetta Rutanen 2017. Physical Exercise, Work Ability and Quality of Life in Middle-aged Women: short- and long-term effects of a randomized controlled intervention (Liikunnan vaikutus työkykyyn ja elämänlaatuun keski-ikäisillä naisilla). Acta Universitatis Tamperensis; 2280, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1782, Tampere University Press 2017.

YLEn uutinen väitöksestä: 
Minna Rinta-Tassi 2017. Tutkimus vaihdevuosista: Hikisten öiden helpotukseksi mieluummin liikuntaa kuin hormonipillereitä. https://yle.fi/uutiset/3-9671620

Kasviestrogeeneistä hyötyä rintasyöpäpotilaalle?

On tämä hankalaa... Soija-asianhan piti olla ihan selvä juttu, estrogeeni mikä estrogeeni, ja estrogeenipositiivisille paha kaikissa muodoissa. Vaan ei se ihan niin yksinkertaista taida ollakaan, kun tutustuu alla mainitun tuoreen tutkimuksen tuloksiin. Kohtuus kaikessa kuitenkin, eikä ainakaan minun tee ollenkaan mieli syödä mitään soijapohjaisia juttuja, maistuvatkin aika oudoille...

Sirkku Jyrkkiön muutama viikko sitten Lääkärilehdessä tiivistämä tuore tutkimus päästää soijansyöjäsiskot pälkähästä:

"Soijan sisältämillä isoflavoneilla on sekä estrogeenisiä että antiestrogeenisiä vaikutuksia. Isoflavonien tiedetään estävän rintasyövän kehittymistä solutasolla. Ne estävät estrogeenin muodostumista ja solunjakautumista, mutta toisaalta ne sitoutuvat estrogeenireseptoriin ja aiheuttavat osin samanlaisia vaikutuksia kuin tavanomainen estrogeeni. Aiempien tutkimuksien mukaan soijan runsas käyttö näyttää suojaavan kiinalaisnaisia rintasyövän uusiutumiselta, mutta länsimaissa tutkimusnäyttö on ollut ristiriitaista.

Pohjoisamerikkalaisen rekisteritutkimuksen mukaan ruoan runsas isoflavonipitoisuus vähensi rintasyövän sairastaneen kuolemanriskiä 21 %, kun seuranta-aika oli 9,4 vuotta. Rekisteritutkimuksessa oli tiedot 6 235 rintasyövän sairastaneesta naisesta, joiden ruokatottumuksia selvitettiin kyselytutkimuksen avulla. Isoflavonien saanti näytti suojaavan parhaiten niitä tutkittavia, joiden rintasyöpä oli määritelty hormonireseptorinegatiiviseksi (riskikerroin 0,49, p = 0,005) tai jotka eivät saaneet hormonaalista hoitoa (riskikerroin 0,68, p = 0,02).

Isoflavonien saanti ruokavaliosta oli yhteydessä korkeampaan elintasoon ja koulutustasoon ja liikuntaan. Myös tupakointi ja alkoholin käyttö oli erilaista eri ryhmissä, eikä tutkimuksessa pystytty selvittämään, mikä oli ollut tutkittavien kuolemansyy. Näistä heikkouksista huolimatta voitaneen todeta tutkimuksen näyttävän vahvistavan näkemystä, että ruokavalion soija ja sen sisältämät kasviestrogeenit eivät ainakaan ole haitaksi rintasyövän sairastaneelle naiselle ja että niistä saattaa olla jopa jonkin verran hyötyäkin."

Turhien pelkojen ja itsesyytösten hälventämiseksi kopsasin tämänkin jutun tänne kokonaan, aika harva tähän(kään) tietoon muuten varmaan missään ihan äkkiä törmää. Tiedonjulkistamispalkintoa odotellessa...

Lähde:

Sirkku Jyrkkiö 2017. Kasviestrogeeneistä saattaa olla hyötyä rintasyöpäpotilaalle. Suomen lääkärilehti 2017;72;20:1281.

Alkupäräistutkimus:

Zhang F, Haslam D, Terry M ym. Dietary isoflavone intake and all-cause mortality in breast cancer survivors: the breast cancer family registry. Cancer, verkossa ensin 6.3.2017. doi: 10.1002/cncr.30615

Minnan tarina

Viime perjantaina tuli sähköpostiini MeNaiset-lehden uutiskirje, jossa oli myös tamperelaisen Minnan tarina. Juttu ei ole tulossa lainkaan printtilehteen, joten kannattaa lukea tämä monenlaista ajattelemisen aihetta herättävä juttu netistä. Minnan asennetta ja ajatuksia ei voi kuin ihailla. Ihana kroonikkosisko jaksaa tsempata meitä muitakin! Aurinkoa kesääsi ja ihan jokaiseen päivään, Minna!

Minnan juttu on osa Minuntarinani.fi - Elämää levinneen rintasyövän kanssa -kokonaisuutta:

"Rintasyövästä tavataan kertoa tarinoita, joissa elää toivo taistelusta ja voittamisesta. Paikallisen rintasyövän ennuste onkin jatkuvasti parantunut. Se on kuitenkin vasta puolet koko kuvasta.
Rinnasta muualle kehoon levinnyt syöpä on edelleen sairaus, johon ei ole parantavia hoitoja. Siihen sairastuu tänäkin vuonna lähes tuhat suomalaista naista. Heidän tarinoissaan syövän voittaminen ei ole vaihtoehto, mutta silti niissä on toivoa. Kun elämää on jäljellä rajallisesti, jokainen kohtaaminen on arvokas. Toivo elää.
Tämän sivuston tarkoituksena on lisätä tietoisuutta levinneestä rintasyövästä. Mitä ajatuksia ja tunteita sairastuminen herättää? Miten levinnyttä rintasyöpää hoidetaan Suomessa nyt ja tulevaisuudessa? 
Yhdessä voimme varmistaa, ettei kukaan jää yksin tai ymmärtämättä."

Lähteet:

Viivi Aaltovesi 2017. ”Taistelemalla tätä tautia ei selätetä” – Minna sairastaa parantumatonta, levinnyttä rintasyöpää.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/taistelemalla-tata-tautia-ei-selateta-minna-sairastaa-parantumatonta
Minun tarinani.fi - Elämää levinneen rintasyövän kanssa. http://www.minuntarinani.fi/

Vähemmän on enemmän?

Tuoreen lääkärilehden pääkirjoituksen mukaan otsikko pätee myös rintasyöpähoitoihin tietyissä tapauksissa. Onkologian dosentti Päivi Hietanen kirjoittaa seuraavasti, hyvin mielenkiintoista luettavaa alusta loppuun:

"Suomalaisista rintasyöpäpotilaista 85 % on elossa kymmenen vuoden kuluttua diagnoosista, valtaosa parantuneina, pieni osa uusiutuneen sairauden kanssa. Uusimista ehkäisevässä hoidossa yhdistetään solunsalpaajia, monoklonaalisia vasta-aineita, hormonihoitoa ja sädehoitoa kasvaimen ominaisuuksien mukaan. Se on parantanut tuloksia, mutta yksittäisten hoitojen lisähyöty on usein pieni, hoitojen haitat sen sijaan kumulatiiviset.

Pelättyjen uusimien välttämiseksi on suosittu hoidon eskaloimista. Tilastollista vaaraa hoidettaessa suuri osa potilaista ei kuitenkaan hyödy hoidosta. Vastikään pidetyn eurooppalaisen konsensuskonferenssin teemana olikin paradigman muutos suurimmasta siedetystä pienimpään tehokkaaseen hoitoon. Mutta miten tunnistetaan ne, jotka selviävät kevyemmillä hoidoilla? Lisääntyvän molekyylibiologisen tiedon toivotaan vastaavan tähän.

Rintasyövän säästävät leikkaukset ovat turvallisia, kun niitä täydennetään sädehoidolla. Tarvittaessa kasvainta voidaan pienentää lääkehoidolla ennen leikkausta. Tämä lisää säästäviä leikkauksia ja mahdollistaa lääkehoidon molekyylibiologisen tehon testaamisen nopeasti. Haasteena on, että kasvaimen levinneisyysasteen määritys ja paikallishoito lääkehoidon jälkeen ovat jossain määrin vakiintumattomia. Parantuvat kainaloimusolmukkeiden tutkimustekniikat tuovat tähän apua. Kainalo voidaan yhä useammin jättää tyhjentämättä imukudoksesta, mikä vähentää käden invaliditeetteja ja kiputiloja.

Kehittyneet sädehoitotekniikat tuottavat vähemmän sydän- ja keuhkokomplikaatioita. Hoitojakso on lyhentynyt viidestä viikosta kolmeen, ja parhaillaan tutkitaan, riittäisikö viikko. Hoitoa harkittaessa tulee ottaa huomioon potilaan eliniän odote ja muu sairastavuus, kasvaimen levinneisyys ja biologia. Hyväennusteisten tiehyensisäisten kasvainten ja iäkkäiden endokriinista hoitoa saavien potilaiden sädehoidosta voidaan luopua, jos potilas on valmis hyväksymään pienen uusimisvaaran.

Solunsalpaajahoidon aiheita voidaan tarkentaa geeniprofiilitutkimuksen perusteella. Tietyissä hormonireseptoripositiivisissa kasvaimissa solunsalpaajahoidosta voidaan luopua, ja näin resursseja säästyy sinne, missä hoidon eskaloiminen kannattaa. Tästä tuore esimerkki on HER-2-geenimonistumaisen rintasyövän neoadjuvanttihoito, jossa kahden monoklonaalisen vasta-aineen yhdistäminen lisää hoitovasteita.

Hormonireseptoripositiivisissa kasvaimissa endokriinista liitännäishoitoa suositellaan nykyisin jatkettavaksi jopa kymmenen vuoden ajan. Viiden vuoden jälkeen jatkettu hoito vähentää merkittävästi uusimia, mutta rintasyöpäkuolleisuuteen sen on todettu vaikuttavan vain yhdessä tutkimuksessa: tamoksifeenihoitoa jatkaneiden ryhmässä oli 2,8 prosenttiyksikköä vähemmän kuolemia vuosien 5–15 aikana. Endokriinisen hoidon jatkaminen on harkittava yksilöllisesti ennusteen ja haittavaikutusten perusteella. Myöhäisuusimat ovat joka tapauksessa harvinaisia. Geeniprofiilien tai kiertävän tuumori-DNA:n määrityksen toivotaan auttavan tulevaisuudessa hoidon kohdentamisessa.

Informaation parantaminen on oleellinen osa hoidon kehittämistä. Potilaalla on oikeus osallistua hoitopäätökseen, mutta kiireessä hoidosta päättää usein lääkäri. Yhteistyö on mahdollista, jos potilas tietää sairauden uusimisvaaran ja miten paljon hoito vähentää sitä. Tasapainoinen viestintä sisältää sen, että 80 % paranee ilman hoitoa, jos sairauden uusimisvaara on 20 %, ja 70 % ei hyödy hoidosta, jos 30 % hyötyy. Hyvä informaatio erottaa absoluuttisen ja suhteellisen vaikuttavuuden. Potilaan arvojen kuunteleminen ja verkosta löytyvien päätöksentekoapuneuvojen käyttäminen lisäävät potilastyytyväisyyttä. Joillekin vähemmän on enemmän."

Lähde: Päivi Hietanen 2017. Uutta rintasyövän liitännäishoidoista: joskus vähemmän on enemmän. Suomen lääkärilehti 2017;72;23:1472.

Tutun blogin bongaus uudesta Syöpä-lehdestä

Posti toi minulle eilen kotiin uuden Syöpä-lehden. Suureksi yllätyksekseni löysin sieltä oman blogini! Tässä ao. juttu tiedoksi muillekin, tuttuja blogeja oli muitakin listattuna lehdessä - kysyä sopii millä perusteilla ovat juuri nämä valinneet ja ovatko muilta kysyneet saako blogin ottaa juttuun mukaan. Ja ainakaan minua ei ole juttua varten haastateltu... No, valittuna ollaan, ja voi olla, että joku uusi kävijä löytää nyt artikkelin tuomana tiensä tänne, ja sitten toivottavasti myös jotain hyödyllisiä tietoja tai kokemuksia.

Tässä siis koko juttu, jos se sattuisi poistumaan Syöpäjärjestöjen nettisivuilta tai lehti joutumaan jätepaperikeräykseen: 

Syöpäblogeissa tuuletetaan tunteita ja jaetaan vertaistukea

Blogeista puhuttaessa usein tulee ensimmäisenä mieleen lifestyle-blogit ja johonkin harrastukseen keskittyvät blogit. Blogeissa käsitellään kuitenkin ihmiselämän koko kirjoa, myös syövän sairastamista.

Erilaisia syöpään liittyviä blogeja on paljon. Esittelen tässä niistä muutamia.

Tunteiden purkamista ja tiedottamista

Moni haastattelemani bloggaaja kertoo perustaneensa blogin tarpeesta käsitellä haastavaa elämäntilannetta kirjoittamisen avulla.

– Kuvailisin blogiani päiväkirjamaiseksi ajatustenpurkupaikaksi. Pidän sitä sillä ajatuksella, että se on kuin paras ystävä, jolle voin kertoa kaiken. Saan itselleni rauhallisemman ja paremman olon, kertoo kaksivuotiaan, leukemiaa sairastavan tyttären äiti blogistaan Tinttaran sininen tarina.

Blogi voi toimia päiväkirjana myös tietojen tallentamisen muodossa. Sinne jäävät talteen tapahtumat ja tunteet, jotka ehkä muuten unohtuisivat. Monelle kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen.
Blogin kautta läheistenkin on helppo seurata tilannetta, eikä sairastunutta tarvitse rasittaa kyselyillä. Kun syöpään liittyvät asiat ovat vain blogissa, on tilanteen seuraaminen oma valinta. – Halusin, että kaverit, tuttavat ja sukulaiset voivat lukea kuulumisiani. Blogini on minulle väylä purkaa asioita päästäni, kertoo Perhe, syöpä ja ironman -blogia kirjoittava mies, joka sairastui vuonna 2016 kilpirauhassyöpään.

Vertaistukea ja tietoa

– Syy bloggaamiseen on muiden auttaminen ja inspiroiminen. Muistan kuinka ihanaa ja helpottavaa oli löytää toisten syöpää sairastavien nuorten naisten blogeja. Tuli sellainen olo, etten ole ainoa nuori syöpäpotilas ja jos he selvisivät, niin minäkin selviän, kertoo Naked Truth -blogin kirjoittaja, joka on sairastanut lymfooman kolme kertaa.

Kirjoittajat saavat paljon palautetta, jopa useita viestejä päivässä. Mukaan mahtuu joskus jotain negatiivistakin, mutta enimmäkseen tulee tsemppausta, kannustusta ja kiitosta. Parhaimmillaan blogien ympärille muodostuu yhteisö, johon kuuluu niin blogien lukijoita ja kommentoijia kuin toisia bloggaajiakin.

– Eniten on tullut positiivista palautetta toisilta pienten lasten vanhemmilta ja sellaisilta, jotka arvostavat avointa keskustelua syöpähoitoihin liittyvistä ongelmista ja oireista, kertoo raskausaikana rintasyöpään sairastunut Marika taistelee -blogin kirjoittaja.

Blogit eivät korvaa lääketieteellistä tietoa, muuta monelle on tärkeää lukea muiden kokemuksia sairastamisesta ja syöpähoidoista. Diagnoosin saaminen on usein hyppy tuntemattomaan. Vaikka jokainen tilanne on yksilöllinen, voi olla voimauttavaa lukea mitä muille on tapahtunut ja miten he ovat selvinneet. Blogeissa jaetaan myös paljon vinkkejä, esimerkiksi sytostaattihoitojen aiheuttamien oireiden kanssa selviämiseksi.

Ulkopuolisille blogit tarjoavat ikkunan syöpään sairastuneen elämään. Ammattilaisetkin voivat tätä kokemustietoa ammentaa. Sairastuneiden läheisiä bloggaukset saattavat auttaa jaksamaan ja toisaalta ymmärtämään sairauden kanssa kamppailevaa paremmin.

Erilaisia tilanteita

Moni parantuu syövästä, silloin tarve bloggaamiseen voi päättyä ja saattaa tuntua tarpeelliselta ottaa syöpäasioihin vähän etäisyyttä. Näin kävi Olipa kerran rintasyöpä – ja toisenkin -blogin kirjoittajalle. – On aika päästää uudet kirjoittajat ja pohtijat ääneen, hän kirjoittaa. Joskus blogi voi parantumisen myötä muuttaa muotoaan. Kutsumaton vieras -blogin jatkeena on nyt Pikkusen pilkottu, jossa eletään elämää ja arkea rintasyövän jälkeen.

Parantavan leikkaushoidon ulottumattomiin levinnyttä vatsasyöpää sairastavan ajatuksia voi lukea Syöpäläinen -kolumnista Kirkko ja kaupunki -lehden sivuilta ja verkkosivuilta. – Alkoi uusi tuntematon elämäni syöpäläisenä. En tiedä, miten tämä matka edistyy ja milloin se päättyy, mutta olet tervetullut seuraksi matkalle. Lupaan olla suora ja rehellinen, kirjoittaa hän ensimmäisessä kolumnissaan.

– Lukiessani muiden tekstejä tiesin heti, että tämä on myös minun tehtäväni. Me tarvitsemme malleja, polkuja, suuntaa ja jaettuja kokemuksia. Kukaan ei selviydy mistään yksin ja toisten ihmisten elämänkokemuksien kautta voi jonkun toisen polku olla edes aavistuksen helpompi, sanotaan Syöpä tarinoituu todeksi -blogin ensimmäisessä kirjoituksessaan. Vaikka kirjoittaja ei enää ole keskuudessamme, on blogi edelleen olemassa toteuttaen kirjoittajan tavoitetta: auttaen sairastuneita ja heidän läheisiään.

Kirosanoja ja huumoria

Blogien kirjoitustyyli vaihtelee. – Olen saanut valtavasti palautetta siitä, kuinka hyvä oli, että puhuin niistä mustimmista tunteista ääneen. Moni harmitteli syövän käärimistä vaaleanpunaisiin kääreisiin ja syöpäsairaiden tai syövästä selvinneiden esiintymistä mediassa ”rohkeina ja hymyilevinä taistelijoina”, joihin harva pystyi samaistumaan. Blogistani löydettiin paljon lohtua, kun huomattiin, että muutkin itkevät ja kiroilevat syöpäänsä. Eikä se merkitse, etteikö yrittäisi kaikkensa parantuakseen, kertoo gynekologista syöpää sairastava Vitun syöpä -blogin kirjoittaja.

Syövästä voi kirjoittaa myös huumorilla. – Blogini on elämän makuinen matkakertomus siitä, mitä tapahtuu kun viinirypäleen kokoinen mokkula tississä suistaa elämän sivuraiteille. Se on vähän kuin avoin päiväkirja, johon on sisällytetty Niksi-Pirkkaa ja ihan tolkun tietoa koko koettelemuksesta, kuvailee kirjoittaja Tuumoristani huumorilla -blogiaan.

Elämä ei onneksi ole pelkkää syöpää. Blogit ovat kirjoittajiensa näköisiä. Niissä käsitellään muun muassa hyvinvointia, terveyttä ja muotia (Naked Truth), Ironman-kisaan treenaamista (Perhe, syöpä ja Ironman) ja käsitöitä ja lapsiperhe-elämää (Kaksin kaunihimpi).

Blogi voi tuoda mukanaan yllättäviäkin asioita. Toimittajat voivat ottaa yhteyttä ja usea bloggaaja onkin esiintynyt mediassa. Naked Truth -blogin Ani Frei antoi kasvot tämän vuoden Fuck Cancer -kampanjalle. Vitun syöpä -blogin ja siihen liittyvän pyörämatkan myötä Syöpäsäätiölle on kertynyt lahjoituksina 6 400 euroa. Tuumoristani Huumorilla -blogin kirjoittaja kertoo blogin johdosta tulleensa valituksi Siskot ry:n toimintaan ja hallitukseen. Perhe syöpä ja ironman -blogin kirjoittaja tiivistää annin näin: – Blogini on antanut minulle lyhyessä ajassa paljon voimaa, uskoa ja vertaistukea. Niin myös lukijoilleni. Moni kertoo saaneensa blogin myötä uusia ystäviä. Niitä ei ihmisellä koskaan ole liikaa, oli elämäntilanne mikä tahansa.

Anne Lindfors
Kirjoittaja on Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja. Hän on toiminut sosiaalisen median kouluttajana ja kirjoittaa blogia Pelasta maailma.

Jutussa esitellyt blogit:
– Tinttaran sininen tarina: http://tinttaransininentarina.blogspot.fi/
– Perhe, syöpä ja ironman: http://perhesyopajaironman.simplesite.com/
– Naked truth:  https://www.anifrei.com/
– Marika taistelee: https://marikataistelee.vuodatus.net/
– Olipa kerran rintasyöpä – ja toisenkin  http://olipakerranrintasyopa.blogspot.fi/
– Kutsumaton vieras:  http://akkikaannos.blogspot.fi/
– Pikkusen pilkottu:  http://uuteensuuntaan.blogspot.fi/
– Syöpäläinen: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/syopalainen
– Syöpä tarinoituu todeksi:  http://syopatarinoituutodeksi.blogspot.fi/
– Vitun syöpä: https://vitunsyopa.wordpress.com/
– Tuumoristani huumorilla: http://www.lily.fi/blogit/tuumoristani-huumorilla
– Kaksin kaunihimpi: http://napapiirini.blogspot.fi/


Lähde: Anne Lindfors 2017. Syöpäblogeissa tuuletetaan tunteita ja jaetaan vertaistukea. Syöpä 2/2017. https://www.syopajarjestot.fi/?post_type=news&p=68294