Tampereen yliopistossa väitteli etäyhteydellä YTM Suvi Holmberg ja Turun yliopistossa Master of Health Care Minna Salakari varmasti muitakin kuin itseäni kiinnostavista ei-lääketieteellisistä aiheista. Holmberg tutki sitä, mitä rinta- tai eturauhassyöpään sairastuneille ja heidän läheisilleen tapahtuu, kun sairaalan ovi suljetaan, Salakari sosiaalisen tuen ja kuntoutuksen roolia rintasyövästä selviytymisessä. Tekstipätkät ovat hieman lyhennettyinä suoraan väitöstiedotteista; lihavoinneilla haluan korostaa mielestäni tärkeimpiä löydöksiä. Kannattaa tutustua väitöskirjoihin, jos asia kiinnostaa enemmän.
- Ajatellaan esimerkiksi niinkin tavallisia asioita kuin uimahallissa tai kylässä käymistä. Rinta- ja eturauhassyöpään sairastumisen arjessa tällaiset rutiinit voivat saada uusia merkityksiä, jos ruumiin ulkonäkö tai toiminnot syövän hoitojen vuoksi muuttuvat. Jos rinnan poiston vuoksi ei haluakaan enää näyttäytyä alasti julkisissa pesutiloissa tai eturauhassyövän hoitoon liittyvän virtsankarkailun vuoksi kyläily ja muu sosiaalinen osallistuminen arjessa vähenevät.
- Syövän arkeen mukanaan tuomat muutokset ajatellaan usein henkilökohtaisiksi, mutta niiden saamat merkitykset ovat vahvasti kulttuurin määrittämiä ja heijastuvat siihen, mitä omasta naiseudesta, mieheydestä, vanhemmuudesta tai vaikkapa itsestä työntekijänä sairastumisen jälkeen ajatellaan, Holmberg jatkaa.
Parhaimmillaan sairastuminen voi tuoda arkeen mukanaan positiivisia muutoksia, mutta tutkimus myös todentaa, kuinka syöpään sairastuminen voi haavoittaa arjessa toimijoita vielä vuosien jälkeen esimerkiksi nopeasti aktivoituvana pelkona taudin uusimisesta tai kipeinä muistoina.
- Haavoittuvimmassa asemassa näyttäisivät olevan ne, joita tauti kuormittaa vielä vuosien jälkeen, mutta säännölliset terveydenhuollon kontaktit ovat päättyneet. Lisäksi niiden, joiden arki on kuormittunut sairauden lisäksi muista syistä, kuten taloudellisen ahdingon, ihmissuhdeongelmien tai yksinäisyyden vuoksi, arki muodostuu painavaksi, kertoo Holmberg.
Sairastumisen arjen tarkasteleminen sairastuneiden ja läheisten näkökulmasta tuo esille sairastumiseen yhdistyviä sensitiivisiä aiheita, kuten muutokset seksuaalisuudessa, kysymykset kuoleman läheisyydestä tai elämä parantumattoman sairauden kanssa.
- Arjen teoreettiset jäsennykset sekä syövän sosiokulttuuriset ja ruumiilliset sidokset toimivat tutkimuksen lähtökohtina ja tarjoavat välineitä jatkaa väitöskirjan eri osatutkimusten tulosten analyysia laajemmaksi käsitteelliseksi sairausarjen kehystykseksi, Holmberg toteaa.
Tämä mahdollistaa syöpään sairastumisen arjessa esiintyvien ilmiöiden syvemmän tarkastelemisen ja tarjoaa välineitä katsoa arjen ”itsestäänselvyyden” sisälle.
Salakarin mukaan rintasyöpään sairastuneen selviytymistä eivät selitä pelkästään henkilökohtaiset ominaisuudet, vaan myös se, mitä sosiaalisille suhteille tapahtuu sairastumisen myötä. Tutkimus vahvistaa puolison tai kumppanin tuen tärkeyttä rintasyövästä toipumisessa. Päätavoitteena oli selvittää rintasyöpään sairastuneiden naisten elämäntyytyväisyyttä sekä siihen vaikuttavia terveydellisiä ja sosiaalisia tekijöitä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös syöpään sairastuneiden kuntoutuksen vaikuttavuutta.
Salakari tarkasteli rintasyövästä selviytymisen sosiaalisia ja psyykkisiä ulottuvuuksia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä, kuten koherenssin tunnetta, tyytyväisyyttä elämään, sosiaalista tukea ja kuntoutusta. Tutkimuksessa korostuu sosiaalisen tuen ja seksuaalisuuden vaikutus elämäntyytyväisyyteen. Rintasyövästä selviytyneiden määrä on kasvussa syövän varhaisen havaitsemisen, hoidon jatkuvan kehittymisen ja väestön ikääntymisen myötä. Tämä edellyttää olemassa olevien tukimuotojen kehittämistä ja lisäämistä syöpähoitopolun aikana.
- Väitöstutkimus tuo rintasyöpätutkimuksen kentälle uudenlaisen ulottuvuuden erityisesti siksi, että siinä tehdään vertailuja, jotka lisäävät ymmärrystä rintasyövän erityispiirteistä. Tutkimuksen mukaan rintasyöpään sairastuneet naiset ovat yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin terveet verrokit. He arvioivat sekä elämäntyytyväisyytensä että koherenssin tunteensa merkitsevästi vahvemmaksi kuin masennusta sairastavat naiset. Rintasyövästä selviytyneiden naisten elämäntyytyväisyys säilyy suhteellisen ennallaan vähintään vuoden kestäneen toipumisvaiheen jälkeen.
- Vaikuttaa siltä, että sairastumisesta aiheutuneen akuutin kriisin jälkeen elämäntyytyväisyys saattaa jopa parantua, Salakari pohtii.
Sosiaalisen tuen ja moniammatillisen kuntoutuksen tiedetään ylläpitävän elämäntyytyväisyyttä ja kokonaisvaltaista elämänlaatua. Puoliso tai kumppani tunnistetaan usein tärkeimmäksi sosiaalisen tuen lähteeksi koko syöpähoitopolun aikana. Salakarin väitöstutkimuksen tulokset vahvistavat puolison tai kumppanin keskeistä roolia rintasyövästä toipumisessa. Puolisolta tai kumppanilta saatu tuki johtaa parhaassa tapauksessa parempaan elämänhallintaan ja sairaudesta selviytymiseen.
Väitöstutkimuksessaan Salakari tarkasteli myös seksuaalisuutta, johon rintasyöpä usein vaikuttaa muuttuvan kehonkuvan kautta. Rintasyövän sairastaneet olivatkin huomattavasti tyytymättömämpiä seksuaalielämäänsä kuin naiset muissa tutkimusryhmissä, masennusta sairastavia naisia lukuun ottamatta. Parisuhdetilanne ei selittänyt eroja tutkimusryhmien välillä. Tämä johtuu todennäköisesti rintasyövän hoidoista ja hoidon jälkeisistä ongelmista, syövän uusiutumisen ja kuoleman pelosta sekä alhaisesta seksuaalisen vetovoiman kokemuksesta.
Seksuaalisuudella on suuri merkitys läheissuhteille ja siten sosiaaliselle tuelle. Sairastumisen myötä seksuaalisuuden kuitenkin koetaan olevan uhattuna. Rintasyöpä voi uhata naiseutta sairastuneen itsensä näkökulmasta mutta myös kaikissa sairastuneen läheissuhteissa.
Rintasyövästä selviytyneiden elämänlaadun ylläpitämiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen on tärkeä kansanterveyshaaste. Nyt saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää rintasyöpää sairastavien ja sairastaneiden sekä heidän läheistensä monipuolisten tukimuotojen kehittämisessä.
- Tukipalveluja on tarjottava rintasyöpää sairastaville, sairaudesta selvinneille ja heidän läheisilleen elämänlaadun parantamiseksi ja ylläpitämiseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää sosiaaliseen tukeen, kuntoutukseen ja seksuaalisen hyvinvoinnin huomioimiseen, Salakari painottaa.
Tutkimuksessa myös kuntoutuksen merkitys korostui. Kuntoutuksen todettiin olevan vaikuttavaa kaikissa syöpähoitopolun vaiheissa, ja sitä suositellaan myös palliatiivisessa hoidossa oleville syöpäpotilaille. Kuntoutuksen merkitystä korostamalla voidaan lisätä erityisesti ammattilaisten ymmärrystä rintasyöpään sairastumisen kokemuksesta ja sitä muokkaavista henkilökohtaisista ja sosiaalista tekijöistä..
Oman "väitöskirjani" klikkauksia oli hetki sitten jo näin paljon, ihan hurjaa! 
Hyvää kesän jatkoa! Lähteet (yliopistojen väitöstiedotteet):
https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/etayhteydella-arki-kesyttaa-rinta-ja-eturauhassyovan-mutta-sairaus-ei-havia-arjesta
https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/vaitos/sosiaalisella-tuella-ja-kuntoutuksella-merkittava-rooli-rintasyovasta-selviytymisessa
