Vuosi vaihtui jälleen. Vuoden vaihtuminen ei ole mitenkään itsestään selvä juttu minulle. Ensimmäisestä rintasyöpäleikkauksestani tuli näet tänään kuluneeksi jo tasan 21 vuotta, ja taudin uusimisesta tulee täyteen 10 vuotta ihan hetken päästä.
Vuoden 2001 alussa en uskonut, että olisin elossa ja aloittamassa uutta vuotta vielä vuonna 2022, vieläpä suhteellisen terveenä, hyväkuntoisena ja työkykyisenä. Moni minun jälkeeni sairastunut syöpäsisko on ollut paljon huono-onnisempi. Myös viime vuonna sain siskoista monta suruviestiä.
Kiitos kohdalleni osuneille hyville lääkäreille ja syöpätutkijoille, jotka ovat kehittäneet lääkkeitä ja hoitomuotoja. Kiitos elämälle. Uusi vuosi alkoi taas.
Viime vuosi meni rintasyövän osalta rauhallisesti, mutta tammikuussa sain varmistuksen siitä, että minulla on essentiaalinen trombosytemia (ET), krooninen ja pahanlaatuinen veritauti. ET luokitellaan verisyöpiin, sillä luuydin tuottaa liikaa verisoluja. ET:stä voi lukea lisää esimerkiksi täältä: https://www.duodecimlehti.fi/duo13823
ET:n kanssa voi onneksi elää aika normaalisti, kunhan verisuonitukoksia pystytään välttämään mm. jatkuvalla antikoagulaatiohoidolla. Näinä korona-aikoina on pelottanut aina välillä, eikä esimerkiksi lentokoneeseen tai ulkomaille ole tehnyt mieli ollenkaan; koronataudin pahimpia oireitahan ovat sen aiheuttamat keuhkotukokset, joiden riskiä lennot vielä osaltaan lisäävät (ja keuhkoembolioista on itselläni jo riittävästi kokemusta...). Lappiin sen sijaan pääsin viime vuonna kaksikin kertaa, mikä oli aivan mahtavaa. Tällä hetkellä olen saanut jo kolme rokotusta, mikä hieman helpottaa, mutta ei vapauta koronapelosta kokonaan.
Toivon meille kaikille terveyttä ja onnellista vuotta 2022. Toivoa on. 💓
