Nimittäin basaliooma eli yhdensorttinen ihosyöpä leikattiin nenäni päältä. Ensimmäinen leikkaus (koepalan otto) tehtiin jo viime kuussa ja sain siitä patologin tutkimusten jälkeen varmistuksen. Onneksi ei ole ihan pahinta sorttia tämä, basaliooman ei pitäisi tehdä etäpesäkkeitä muualle päin, kuten esimerkiksi melanoomalla on tapana. Uusi operaatio on kuitenkin elokuussa tulossa, eivät riittäneet terveen kudoksen marginaalit tässä tapauksessa. Aika vaikeaa on kyllä leikata hyvinkin niukkanahkaisesta kohdasta. Ja näkyvästä!
Jotenkin olen niin ärsyyntynyt, kun eräs kansanedustajanainen (jo eläkeiässä melkeinpä!) joku aika sitten valitti lehtijutuissa, kun häneltä löytyi otsastaan ilmeisesti samantyyppinen kasvain. Ei ole hänellä kyllä tainnut elämässään olla mitään vaikeuksia ja sairauksia aiemmin. Jos saa 65-vuotiaana ensimmäisen pienen kasvaimen otsaansa, saisi henkilö olla kyllä minusta aika onnellinen... Hänellä on jo lapsenlapset ja kaikki. Tietäisipä, millaista on sairastua vakavasti (häntä vakavammin!) silloin, kun OMAT lapset ovat vasta pikkuisia, eikä paranemisesta ja taudin leviämiskyvystä ole mitään takeita.
Kevät ja kesä tulivat taas tästä uudesta (ja vanhoista!) taudistani huolimatta. Nautitaan niistä ja ihanan vihreästä, kukkivasta luonnosta! Omenapuutkin puhkesivat jo kukkaan! 💗
