Tukka hyvin, kaikki hyvin

Varasin kampaajalle ajan hiustenleikkuuseen; tykkään pitää hiukset lyhyinä, ja se aiheuttaa leikkaustarvetta aika usein. Samalla tuli mieleen kuuden vuoden takainen jännitys hiusten säilymisestä/menettämisestä; elämäni toiset sytostaattihoidot olivat alkaneet vapun alla ja ekalla kierroksella hiusten tipahtaminen tapahtui tasan kaksi viikkoa ensimmäisen doketakselitipan jälkeen. Oli ihan pakko tulla vilkaisemaan silloisia fiiliksiäni.

Nyt tiedän, etteivät ihan kaikki hapsut lähteneet, vaan pieni hiirenhäntä jäi jäljelle sulkasadon jälkeen. Syksyllä alkoivatkin sitten jo uudet hiukset kasvaa ja sain leikata loput vanhoista hapsistani samaan lyhyeen malliin uusien kanssa. Se oli kyllä hieno vaihe! Missään vaiheessa en toisella kierroksella halunnut ajaa vanhoja hiuksiani kokonaan pois, vaan olin kesän ajan harvoilla hapsilla ilman peruukkia, jonka tiesin äärimmäisen ikäväksi kaveriksi. Hikoilu oli ihan mieletöntä ilmankin...

Peruukkien lisäksi myös hiusvärit saavat olla minun puolestani; kampaajaakaan en ole sitten muinoisten häideni tarvinnut muuhun kuin hiusten leikkaamiseen. Kuka tykkää mistäkin, minä kannatan luonnollista lookia. Ei mitään kiharteluja, värejä tai muita turhia, helpoin mahdollinen "kampaus" on minulle paras mahdollinen. Mökillä vappuna haravoidessa en tainnut edes peiliin katsoa ja harjata hiuksia kunnolla kertaakaan, eikä yhtään haitannut! Kuukauden päästä pitää varmaan pikkuisen yrittää jotain, kuopus kun pääsee silloin ylioppilaaksi. :-)

Elämä menee tasaiseen tahtiin eteenpäin. Käsi ja muukin kroppa kestävät hyvin (jumppaa, pyöräilyä, hiihtoa ja hurjaakin haravointia!). Turhat touhut olen oppinut elämästä karsimaan ja keskittymään olennaiseen. Ehkä. Tämän vuoden alussa olen muun muassa käynyt Lapissa hiihtämässä ja Egyptissä muinaista ja nykyistä elämää ihmettelemässä kahden lapseni kanssa. Ei hullumpaa. Kuten ei ollut mökkeilykään.

Mukavaa kesän odotusta ja hyviä vointeja kaikille!

Vappuaaton auringonlasku mökillä - ei hullumpi!