torstai 8. lokakuuta 2015

Kontrolli numero 2 onnellisesti ohi!

Kolmivuotiskontrolliuutiset ovat siis hyviä, paitsi lannerangan osalta, jossa luuston tiheys indikoi osteopeniaa eli lantion luusto on jonkun verran haurastunut. Onneksi ei sentään osteoporoosiin asti. Osin sydänvaivoista, osin osteopeniasta ja osin kolme vuotta sitten annetusta jatkohoito-ohjeesta johtuen ensi viikolla vaihtuu letrotsoli tamofeeniin. Samalla jäävät Procren-piikit historiaan. 

Tamot ovat minulle jo vanhastaan tuttu lääke, jonka ei pitäisi olla yhtä rankka keholle kuin nämä nykyiset ovat olleet. Toivottavasti. Ainakin sydän ja luusto tulevat kiittämään lääkkeen vaihtamisesta, kuten Lancetissa julkaistusta kuvastakin ilmenee. :-)
http://www.download.thelancet.com/journals/lanonc/article/PIIS1470-2045%2802%2900711-8/fulltext
Tämän vuoden tammikuussa ilmestyneessä Duodecim-lehdessä oli myös tosi hyvä artikkeli rintasyövän liitännäislääkehoidoista, myös tamoista, ja pääosin hyvin positiivisia asioita: "Tamoksifeeni on antiestrogeeni, jota on käytetty rintasyövän hoidossa yli 30 vuotta. Tamoksifeeni soveltuu kaikenikäisille ja on standardihoito premenopausaalisille potilaille. Se sitoutuu syöpäsolun estrogeenireseptoriin ja estää estrogeenin vaikutuksen. Sitä käytetään 20 mg:n vuorokausiannoksena yleensä viiden vuoden ajan (1, 2). Tamoksifeeni saattaa aiheuttaa hikoilua, kuumia aaltoja ja painon nousua. Vakavimmat haitat ovat laskimotukosriski ja kohdun endometriumkarsinoomariski (2). Vakavien haittojen vaara on kuitenkin vain muutaman prosentin suuruinen. Jos potilaalle suunnitellaan elektiivistä leikkausta, suositellaan tamoksifeenilääkitys tauotettavaksi noin neljä viikkoa ennen leikkausta tukosriskin takia. Sairastettu laskimotukos on vasta-aihe. Tamoksifeeni käyttäytyy joko antiestrogeenisesti tai estrogeenisesti kohdekudoksen mukaan. Tamoksifeenin vaikutus on estrogeeninen valtimon seinämässä ja luustossa, se vaikuttaa pääosin edullisesti lipidiprofiiliin ja saattaa suojata iskeemisiltä sydänsairauksilta. Postmenopausaalisilla potilailla tamoksifeeni ei aiheuta osteoporoosia vaan saattaa parantaa luun tiheyttä. Premenopausaalisten potilaiden luuston tiheyttä tamoksifeenihoito ei kuitenkaan juuri muuta." - Onneksi ei myöskään heikompaan suuntaan!

Seuraava kontrolli sitten ensi vuonna, meidän kakkoskierrosta käyvien onni on päästä kontrolliin joka vuosi. Loppuun vielä pieni "kevennys" erään jenkkisiskon blogista:
Lähde:
 
Riikka Huovinen, Päivi Auvinen, Johanna Mattson ja Heikki Joensuu 2015. Rintasyövän liitännäislääkehoidot. Duodecim 2015;131(1):23-28. (Tekstissä suluissa olevat numerot viittaavat artikkelin lähdeluetteloon)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kontrollista kontrolliin

Ensimmäinen takana, toinen tulossa. Toivottavasti toinen menisi ensimmäistä eli sydänkontrollia paremmin. Rytmi on pysynyt kääntämisen jälkeen sinusrytmissä, mutta vajaatoiminta-arvot (EF eli ejektiofraktio ja vajaatoiminnasta kertova labra-arvo pro-PNB) eivät ole elokuun alusta juurikaan parantuneet: EF on vain noin 35-40 % ja pro-PNB edelleen yli 5000 eli huimasti yli viitearvon (minun ikäiselläni naisella alle 155 ng/l) .

Kovin vajaa on sydämeni pumppausteho edelleen, vaikka olo onkin jo melkoisen paljon kesäistä parempi. Ilmeisesti hitaasti tullut vaiva myös korjaantuu hitaasti. Ja vaatii lisätutkimuksia: odottelen nyt seuraavaksi kutsuja sekä sydämen varjoaine- että magneettikuvauksiin.

Lääkitystäkin rukattiin: digoksiini, Furesis ja Xarelto joutavat jäähylle, asperiinin sisarlääke Primaspan tulee uutena mukaan dosettiini. ACE-estäjä (Losatrix) ja beetasalpaaja (Bisoprolol) jatkunevat loppuikäni, kuten Primaspankin.

Liikuntaa saan aloittaa tai jatkaa, miten sen nyt ajattelee. Jumppaan en ole vielä ehtinyt, mutta ehkäpä ensi viikolla jo ehdin kokeilemaan. Kotityöt ovat hyvää hyötyliikuntaa, pihahommat etenkin (kuten kuvasta näkyy, saappaat ovat olleet ahkerassa käytössä!). Niihin olen satsannut tähän asti, ja lenkilläkin olen vähän käynyt, oikein sauvojen kanssa. Ehkä tämä kunto tästä taas pikku hiljaa paranee. Minun arvoillani (ensimmäisessä kappaleessa mainituilla) joku toinen voi lääkärin mukaan olla ihan petipotilas, minä sentään jaksan vaikka mitä.
Nyt sitten toisen eli onkologian kontrollin aiheuttamaa jännitystä sietämään ja unta etsimään.

Mukavaa alkavaa viikkoa!


PS. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen lukemaan Kai Kiilavuoren (2014) artikkelin "Liikunta ja sydämen vajaatoiminta": http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00017

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Roosa kontrollikuukausi alkamassa

Aamulehdessä kerrottiin tänään, ettei hallituksen kärkihankkeissa mainita lainkaan sanaa syöpä. Vesa Vanhalakan kirjoittaman "Näin hallitus syö suomalaista syöpätutkimusta" -kolumnin mukaan "huippututkimus ei ole mikään pelto, jonka voi jättää kesannolle ja ottaa taas joskus käyttöön." Näin on. Tästä syystä meidän tavallisten tallaajien on tarpeen osallistua tutkimuksen rahoittamiseen osaltamme, me syöpäiset olemme henkemme velkaa syöpätutkijoille. Kolmen euron Roosa nauha on pieni sijoitus siihen, että tutkimus jatkuu ja kehittyy.
Roosa nauha -kampanja on jo monena vuonna tuottanut mukavan summan meidän naisten yleisimmän syövän tutkimukseen. Kuvassa muutaman viime vuoden nauhat uusimman Syöpä-lehden takakannella kuvaaminani. Ihan joka vuosi en ole nauhaa ostanut, tai sitten ne ovat jo hukkuneet. Tästä eteenpäin en jätä enää yhtään vuotta väliin. Olen ostanut monenlaisia Roosa nauha -tuotteitakin, tyttöjeni kotoa pois muuttamishetkeä odottaa muovipussillinen vaaleanpunaisia kodintarvikkeita.

Tuleva lokakuu on siis jälleen vaaleanpunainen. Minulla lokakuu on tällä kertaa kontrollikuukausi: 1.10. menen luustontiheysmittaukseen (estrogeenin elimistöstä totaalisesti poistavat Procren ja letrotsoli voivat aiheuttaa osteoporoosia, vaikka kalkki-deetä käytänkin), 2.10. sydänkontrolliin ja 8.10. Radiukseen kolmivuotissyöpäkontrolliin. Jännittäviä aikoja on siis edessä jälleen.

Syöpätutkimusmyönteistä lokakuuta!

PS. Tampereen Donnien tapaaminen perjantai-iltana oli mahtava! Kiitos kaikille ihanille naisille! :-) Jatkoa seuraa... Kiitos myös kaikille blogissani vierailleille!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tampereen Donnat kokoontuvat!

Aika: pe 25.9.2015 klo 17:00 - 19:00
Paikka: Koskipuiston Rosso

Ilmoittaudu ihmeessä mukaan osoitteeseen tampere@europadonna.fi

Kuva: http://www.europadonna.fi/vertaistuki/avoimet-vertaisillat/

perjantai 18. syyskuuta 2015

Kävelytestiä maastossa ja sairaalassa

Ensimmäistä kertaa mökillä sitten sydänhässäkän! Totta se on. Pääsin kuin pääsinkin vielä tänä kesänä mökkimaisemiin - ja puolukkaan! Mustikka-aika jäi vähän kesken sairaalakeikan vuoksi, mutta ehdin vielä marjametsälle ja mökkipuuhiin. Saunaankin! :-) Kunto alkaa siis olla aika lailla kohdallaan jo. Toimintakyky ainakin.
Sydämen vajaatoiminnassa heikentynyt fyysinen suorituskyky on riippuvainen heikentyneen pumppaustoiminnan lisäksi neuroendokriinisten säätelyjärjestelmien muutoksista, siksi ei ole yllättävää, että sen on todettu olevan itsenäinen vajaatoimintapotilaan kuolemanvaaraa ennustava tekijä. "Suorituskyvyn mittaamiseen on yleensä käytetty spiroergometriaa maksimaalisen hapenkäyttökyvyn määrittämiseksi, mutta myös yksinkertaisella kävelykokeella voidaan saada hyödyllistä tietoa suorituskyvystä. Viimeksi mainitussa kokeessa potilas kävelee vaikka sairaalan käytävällä mitattua matkaa omaa vauhtiaan kuuden minuutin ajan niin pitkälle kuin jaksaa. SOLVD-tutkimuksen potilaista yli 800:lle tehtiin tämä kävelykoe (Bittner ym. 1993). Potilailla, jotka kävelivät pisimmälle kuuden minuutin aikana, oli vähäisin kuolleisuus ja sairastuvuus (kuva 4). Lisäksi kävelykokeen tuloksen ennustearvo kuolleisuuden ja sairastuvuuden (sairaalaanottojen) suhteen oli riippumaton sydämen vasemman kammion systolisen toimintahäiriön asteesta." (Näveri ym. 1997)
Olin lukenut artikkelin juuri ennen keskiviikkoista Sydänsairaalan fysioterapeutin tapaamista ja hänen teettämäänsä kävelytestiä, ja hieman jännitin, miten minun käy: jaksanko kävellä koko kuusi minuuttia normaalia (aika vauhdikasta) vauhtiani, vai uuvunko kesken matkan. Toisaalta tasaisella ei ole enää ollut mitään ongelmia sairaalaviikon jälkeen; silloin oli parin käytävävälin kävelykin ihan mielettömän raskas urakka. Nyt ei onneksi enää ollut: porhalsin 30 metrin pätkää yhteensä 645 metriä kuudessa minuutissa! Kuolemanvaara on toistaiseksi siis melko pieni, ainakin tällä "askelmittarilla" mitattuna. Jumppaan en kuitenkaan saanut vielä lupaa mennä. Lokakuun alun lääkärikäyntiin asti saan tehdä kotihommia sisällä ja ulkona sekä pidentää kävelylenkkejä tuntemusten mukaan. Huonoa oloa ei saa liikunnasta tulla.

"Vajaatoimintapotilaan heikentynyt fyysinen suorituskyky johtuu hemodynaamisten muutosten ohella hengitystoiminnassa ja lihaksen aineenvaihdunnassa tapahtuvista muutoksista. Osasyynä lienee sairauden oireiden ja lihasväsymyksen aiheuttama liikunnan väheneminen ja siitä johtuva "kunnon heikkeneminen". Säännöllisen liikunnan onkin todettu parantavan potilaiden suorituskykyä. Nykyisin käytettävissä olevien tietojen valossa liikunnan kieltämiselle lievää ja keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavalta ei ole perusteita. Fyysisen aktiivisuuden rajoitusten vähentäminen on lisäksi potilaan mielialan kannalta tärkeää somaattisten oireiden lievittymisen ohella. Suotuisa muutos monissa ennustetta kuvaavissa muuttujissa herättää toiveita myös edullisesta vaikutuksesta sairauden luonnolliseen kulkuun." :-)


Lähde:

Hannu Näveri, Kai Kiilavuori ja Hannu Leinonen 1997. Suorituskykyä rajoittavat tekijät sydämen vajaatoiminnassa - onko liikunnalla vaikutusta? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
1997;113(10):923.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Lukemista lääkkeistä ja liikunnasta

Posti toi taas työpaikan postilokeroon erinomaista iltalukemista: tuoreen Lääkärilehden (36/2015) teemana on sydämen vajaatoiminta, ja lehdessä on monta hyvää artikkelia aiheesta.

Kai Kiilavuori kirjoittaa liikunnan merkityksestä vajaatoimintapotilaalle, tässä poimintoja: "Huonontunut rasituksen sieto, mikä ilmenee lisääntyvänä hengenahdistuksena ja lihasten väsymisenä, on sydämen vajaatoimintapotilaan merkittävin subjektiivinen haitta. Oireet syntyvät monisyisen mekanismin tuloksena. Lähtökohtana on sydämen pumppauskyvyn heikentyminen. Se pienentää minuuttivolyymia yhdessä systeemisen verenkierron suurentuneen vastuksen kanssa. Tämä puolestaan johtuu sympaattisen hermoston ja reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän yliaktivaatiosta sekä endoteelifunktion heikentymisestä. Vastuksen lisääntymisen vuoksi pienentyneestä minuuttivolyymistä suhteellisestikin pienempi osa ohjautuu aktiivisiin lihaksiin. Seurauksena on luurankolihasperfuusion huononeminen, lihasmassan pieneneminen, lihassäiemuutokset ja lihasaineenvaihdunnan entsymaattiset muutokset. Nämä johtavat aerobisen energiatuotantokyvyn heikentymiseen." (Kiilavuori 2015) - Jotenkaan en ollenkaan ole toivonut itselleni tällaista(kaan) tautia... Haluaisin tehdä ja jaksaa tehdä - vielä pitkään ja paljon!

"Suurimmalle osalle potilaista kävely/sauvakävely on käytännöllisin liikuntamuoto, jossa vauhtia muuttamalla voidaan helposti vaihdella rasitustasoa. Hölkkä soveltuu harvalle vajaatoimintapotilaalle, eikä sitä pääsääntöisesti suositella. Vaihtoehtoja kestävyysliikunnalle on runsaasti, ja sen jatkuvuuden kannalta on tietenkin parempi valita liikkumismuoto, josta pitää. -- Lihasten voimaharjoittelu, mitä sydänpotilailla on aikaisemmin vieroksuttu, on osoittautunut myös sydämen vajaatoimintapotilaille tehokkaimmaksi menetelmäksi parantaa lihasvoimaa ja -kestävyyttä. -- Voimaharjoittelu ei korvaa kestävyysliikuntaa, mutta näyttäisi yhdessä sen kanssa antavan suuremman kokonaishyödyn." (Kiilavuori 2015) - Onneksi sitä on tullut harrastettua aika monenlaista liikuntaa ennenkin. Ehkäpä joku sopiva laji löytyy taas. Kävelysauvatkin ovat odottaneet autotallissa jo useamman vuoden...

Vähintään yhtä mielenkiintoinen ja itselleni ajankohtainen on Jyri Lommin kirjoittama "Sydämen vajaatoiminnan omahoito" -artikkeli, jossa kerrotaan, miten potilas voi itse terveydenhuollon ammattilaisten ohjeiden avulla vaikuttaa oireisiin, oireyhtymän etenemiseen ja ennusteeseen. 

Artikkeli on todella monipuolinen, ja jo ensi lukemalta löysin siitä omaa omahoitoani koskien yhden tärkeän lauseen: "Lääkkeistä muun muassa serotoniinin takaisinoton estäjät voivat aiheuttaa epätarkoituksenmukaista antidiureettisen hormonin eritystä (SIADH) ja näennäisen hyponatremian, joka korjautuu lopettamalla kyseisten lääkkeiden käyttö." (Lommi 2015) - Venlaflaksiinihan on juuri tällainen lääke, mitenköhän hikoilutukset mahtavatkaan ryöpsähtää, jos se nyt tämän uuden vaivan myötä laitetaan pannaan? Vielä siihen ei ole puututtu, mutta luulenpa, että tullaan puuttumaan. 

"Vajaatoimintapotilaiden ravitsemuksesta ei ole kattavia ja yleispäteviä ravitsemussuosituksia, mutta ravitsemuksen tulisi olla monipuolista, vähärasvaista ja vähäsuolaista sekä normaalipainoisilla sisältää runsaasti kaloreita." (Lommi 2015) - Runsaasti kaloreita?? Mielenkiintoista.

"Vajaatoiminnan ensimmäiset oireet ilmenevät tavallisesti fyysisen suorituskyvyn muutoksina. Rasitusahdistus ja voimattomuus lisääntyvät sairauden edetessä. Säännöllisellä liikunnalla voidaan ehkäistä lihaskunnon heikkenemistä sekä vaikuttaa myönteisesti oireisiin ja ennusteeseen. Akuutin tai epävakaan vajaatoiminnan aikana fyysistä rasitusta tulee kuitenkin välttää." (Lommi 2015) - Käy minun järkeeni.

"Potilaalle vajaatoimintadiagnoosi voi olla yllätys. Oman elämäntilanteen hyväksyminen ja rationaalinen toiminta saattaa olla vaikeaa heti diagnoosin selvittyä. Potilaalle voi aiheutua kieltämisreaktio ja torjunta sairautta ja sen hoitoa kohtaan. Tässä vaiheessa potilasohjaus voi olla haasteellista. Ohjauskertoja tarvitaan useita, ja asioissa on edettävä hitaasti. Tärkeää on saada potilas ymmärtämään lääkehoidon merkitys ja siitä koituvat hyödyt lyhyellä sekä pitkällä aikavälillä." (Lommi 2015) - Todellakin oli yllätys! Ihan samalla tavalla kuin aikanaan syöpädiagnoosin saaminen, vaatii tämä sydänpotilaaksi oppiminenkin oman aikansa. 

Lääkkeet olen kyllä nytkin ottanut kiltisti ja tunnollisesti, ja olon parantumisen myötä olen lisännyt myös (hyöty)liikunnan määrää, ihan kuin syöpään sairastumisen jälkeenkin. Jumppaankin aion mennä, mutta en ihan rajuimpaan. Ensi viikolla pääsen fysioterapeutin ja sairaanhoitajan ohjaukseen Sydänsairaalaan ja saan varmaan käyttökelpoisia ideoita liikuntaankin. 

Ehkäpä sitä pikku hiljaa oppii ymmärtämään, että tämänkin taudin kanssa voi ja pitää elää. Eteisvärinä varmaan edesauttoi vajaatoiminnan syntymistä osaltaan, ja kun se on nyt hoidossa, on olo helpottunut jo melkoisesti. Ylämäkeen käveleminen tuntuu kyllä edelleen, muttei ole enää niin kauheaa. Kaikkeen tottuu. Varmaan tähänkin.
Kuva: http://shawellnessclinic.com/shamagazine/en/10-benefits-nordic-walking/
Lähteet:

Kai Kiilavuori 2015. Liikunta sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Suomen Lääkärilehti 2015; 70; 36: 2242-45.
Jyri Lommi 2015. Sydämen vajaatoiminnan omahoito. Suomen Lääkärilehti 2015; 70; 36: 2246-53.