Siskon päivä 26.11.2015

... ja siskot jaksoivat heilua - koko torstai-illan!

"Syöpä-Siskon nimipäivää eilen vietettiin,
vierahiksi ystävät ja tutut kutsuttiin.
Ensin kuohuviinit heille tarjottiin,
sitten vielä suklaaherkut tarjottin,
ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisit saanut olla mukana."

Aivan mielettömän hienon illan olivat puuhasiskot kasanneet meidän muiden iloksi ja virkistykseksi: toinen toistaan upeampia musiikkisettejä, "huippissiskojen" peruukkimuotinäytös, iki-ihanan sambasiskon esitys ja juontaja Marko Keräsen "pannaani-askeleiden" opetustuokio - miespuolista silmänruokaa ja herkkuja unohtamatta! :-) Varmasti teki hyvää itse kunkin jaksamiselle tavata uusia ja vanhoja vertaissiskoja - vaikka sitten aamulla vähän väsyttikin...

Mukavaa pikkujouluaikaa!

PS. Esiintyjistä ja ohjelmasta lisää Siskojen nettisivuilla.

Syyllinen löytyi?

Rintasyövän taustalla on monia riskitekijöitä, mutta useilla meistä niistä ei ole ainuttakaan. Ei minullakaan ole ollut, mutta nyt on. Pituus (177,5 cm) onkin rintasyövän kannalta paha juttu, minulla kun on erittäin (lähes 100 % sekä Er että Pr) hormonipositiivinen tauti. Sydänvaivoja minulla sen sijaan ei tutkimuksen mukaan niinkään pitäisi olla, mutta syöpähoitojen vuoksi niissäkin löytyy...

Tuoreessa Potilaan lääkärilehdessä on tutkimusuutinen, joka kertoo karua kieltään asiasta:

"Pitkät naiset saattavat sairastua rintasyöpään lyhyitä naisia todennäköisemmin, tuore tutkimus osoittaa. Riski ei ole kovin suuri, mutta se kasvaa mitä pitempi nainen on.

Journal of the National Cancer Institute -lehden julkaisemat tulokset osoittavat sairastumisriskin suurentuvan noin 20 prosenttia jokaista kymmenen senttimetrin lisäystä kohden. Toisin sanoen 180-senttimetrisen naisen sairastumisriski olisi tämän mukaan 40 prosenttia suurempi kuin 160-senttimetrisen.

Yhteys havaitaan sekä ennen että jälkeen vaihdevuosien, ja se koskee ainoastaan hormonireseptoripositiivisia rintasyöpiä.

Tutkimuksessa naisten pituuskasvun ja rintasyövän yhteyttä selvitettiin myös hyödyntämällä 168 pituuteen vaikuttavaa geneettistä varianttia. Niiden avulla tunnistettiin naiset, jotka olivat perimältään pitkiä eli heidän maksimipituutensa oli suuri. Myös tässä analyysissa pitkät olivat suuremmassa rintasyövän vaarassa kuin lyhyet, mikä viittaa siihen, että osa pituuskasvuun vaikuttavista geeneistä todennäköisesti vaikuttaa myös alttiuteen sairastua rintasyöpään.

Tutkimuksesta on vaikea päätellä, miten suurelta osin yhteydet johtuvat osallistujien pituudesta ja miten paljon ympäristötekijöistä ja elintavoista, jotka vaikuttavat pituuskasvuun ja monien sairauksien riskiin. Aikuisiän pituus on kuitenkin yhdistetty myös sydän- ja verisuonitautien riskiin. Sydäntautien kohdalla yhteys tosin kulkee toiseen suuntaan, sillä sydäntauteihin sairastuvat ovat todennäköisemmin lyhyitä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 5,2 miljoonan naisen terveystietoja 160 eri tutkimuksesta. Rintasyöpään oli sairastunut yli 100 000 naista."

Kunpa omat tyttäreni säilyisivät kuitenkin tältä kurimukselta, pituudestaan huolimatta.


Lähde:

Potilaan lääkärilehti 24.11.2015. Naisen pituus voi kertoa rintasyöpävaarasta. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/naisen-pituus-voi-kertoa-rintasyopavaarasta/#.VlW6gU3oteV

Aarteita etsimässä

Askartelin itselleni aarrekartan reilut kaksi vuotta sitten (14.9.2013). Tänä iltana etsin mapittamani (väärin, kartan pitäisi olla esillä, jotta se toimisi!) kartan esiin ja arvioin siihen liimaamieni toiveiden/ tavoitteiden toteutumista. 

Aarrekarttani asiat ovat toteutuneet (mapittamisesta huolimatta!) yllättävänkin hyvin:

• Viimetalvisella Lapin reissulla toteutuivat kartallani olleista asioista paitsi Lappi, lumi ja hiihtäminen, myös piristys, terveysloma, oma aika, hyvä olo ja ihmissuhteet. 
• Kauneutta ja hyvää oloa elämääni on tullut mm. liikunnan ja korjausleikkauksen myötä, eheyttä ja uskoa paranemiseen myös. Karttaa tehdessäni olin vielä yksirintainen.
• Duunia on ollut koko ajan, vaikkakin pienissä pätkissä, ja se on omalla tavallaan tärkeä toive jatkossakin, epävarmuus jäytää pätkätöitä tehdessä.
• Tyyni mieli on kehittynyt: olen yllättävän rauhallinen, vaikka esimerkiksi korjausleikkauksen jälkeinen keuhkoveritulppa ja viimekesäiset sydänoireet pelästyttivätkin kovasti. Eivätkä ne kokonaan ohi ole vieläkään: sydämen vajaatoiminta on edelleen melko paha, mutta jaksan nyt jo jumpata lähes yhtä hyvin kuin keväällä. 
• "Voimaa lihaksiin", "Elinvoimaa", "Terveempi elämä ja parempi olo" ovat nekin edistyneet, vaikka takapakkeja on välillä tullutkin. 
• Stressinhallinta, uni, mieliala ja terve itsetunto ovat ja ovat olleet todella tärkeitä tavoitteita: terveyden ailahdellessa (hormonienpoistolääkkeiden vaikutuksia unohtamatta!), teinien yksinhuoltajana eläessä ja pätkätöitä tehdessä stressiltä ja univaikeuksilta on vaikea välttyä. 
• Miehen (huom. aika pitkän!) olen jostain syystä sijoittanut silloin ihan kartan alakulmaan, eikä sitä ehkä sen vuoksi ole löytynyt, en ole kyllä kauhean aktiivisesti etsinytkään. Nyt laittaisin hänet ehkä jo hieman keskemmälle.

"Kohti tasapainoa ASKEL KERRALLAAN" olen mennyt. Kohta voisi olla aika askarrella uusi kartta. 

MISSION (IM)POSSIBLE ei ole ehkä sittenkään ihan mahdoton?

PS. Jos haluat askarrella itsellesi oman aarrekartan, ohjeistusta saat esimerkiksi täältä.

Rohkea syöpäpotilas toipuu paremmin?

Luin eilen töissä eväitä syödessäni erittäin hyvän artikkelin Hesarista. Vaikka juttu käsitteleekin tsunamissa perheensä menettäneen nuoren naisen selviytymistä, sopivat siinä olevat teoriaosuudet minusta erittäin hyvin myös meille syöpäpotilaille. Joten jälleen kerran, loistavia lainauksia (koko jutun voi lukea alla olevan linkin takaa), olkaa hyvä:

"-- (Resilientillä) ihmisellä on kyky palautua tavallista paremmin rankoistakin vastoinkäymisistä. Termi kuulostaa monimutkaiselta, mutta tosielämässä ominaisuus on helppo tunnistaa. Kun ihmisiä kohtaa menetys, oli se sitten läheisen kuolema tai irtisanominen rakkaasta työpaikasta, he reagoivat eri tavalla. Joku jää kanveesiin pitkäksi aikaa, pahimmillaan koko elämäksi. Lannistava suru saattaa aiheuttaa masennusta tai surua paetaan alkoholiin.

Resilientit ihmiset taas surevat, mutta eivät lannistu täysin. Heitä on verrattu joustavaan oksaan: se taipuu paineen alla, mutta ei rasahda poikki vaan nousee takaisin pystyyn.

Taito palautua vastoinkäymisistä hyvin on osittain geenien mukana tullut syntymälahja.
Psykologi ja traumapsykoterapeutti Soili Poijulan mukaan lannistumattoman ihmisen aivojen palkitsemisjärjestelmä on herkistynyt reagoimaan myönteisiin ärsykkeisiin. Siksi heille on luontaista suosia myönteisiä ajatuksia silloinkin, kun rankkojen kokemusten keskellä mieli tulvii synkkyyttä.

”Masentuneilla aivot toimivat juuri toisin päin. Ne takertuvat kielteisiin ajatuksiin myönteisten sijaan. Lannistumattomien ihmisten mieleen taas syntyy helpommin positiivisia ajatuksia ja hyviä muistoja. He eivät uppoa syvälle suruun”, Poijula sanoo.

Myönteisten tunteiden tuoma toiveikkuus onkin lannistumattoman ihmisen tärkein ominaisuus. Toinen tärkeä on rohkeus.

Poijulan mukaan tutkimuksissa on havaittu, että resilientit ihmiset ovat synnynnäiseltä temperamentiltaan rohkeita. Heidän kehonsa ja mielensä ei reagoi voimakkaasti muutoksiin, mikä helpottaa sopeutumista silloin, kun elämään tulee yllättävää stressiä. Lannistumattoman ihmisen voi tunnistaa esimerkiksi siitä, ettei hän menetä helpolla yöuniaan vaikeassa elämäntilanteessa tai kovan työpaineen alla. On arveltu, että vaativissa johtotehtävissä menestyvät ihmiset ovat usein resilienttejä. He sietävät stressiä sekä yllättäviä muutoksia tavallista paremmin ja selviytyvät siksi haastavissa tilanteista.

Geenit eivät silti selitä kaikkea. Todellisuudessa lannistumattomuus eli resilienssi ei nimittäin ole mikään maaginen kyky vaan synnynnäisten ominaisuuksien, opittujen taitojen ja ympäröivien olosuhteiden summa.

Vaikka ihminen olisi siis geneettisesti nopeasti toipuva, se ei yksin riitä. Poijulan mukaan myös lapsuuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka ihminen kohtaa vaikeudet.
Tutkimuksissa on havaittu, että resilienteiksi todetuilla ihmisillä on ollut lapsuudessaan vähintään yksi aikuinen, joka on kannustanut ja johon he ovat pystyneet turvautumaan. Rankoissa oloissa kasvaneilla lapsilla tämä aikuinen saattoi olla vanhemman sijaan vaikka päiväkodin täti.

”Tällaisille ihmisille on syntynyt kokemus, että heistä välitetään, mutta heidän puolestaan ei ole tehty kaikkea vaan on vaadittu myös itsenäisyyttä. Tämä yhdistelmä vahvistaa kykyä kohdata kriisit. Hyvä itsetunto luo uskoa, että voin itse vaikuttaa asioihini, enkä ole pelkkä uhri, mutta hädän keskellä uskallan turvautua myös muihin”, Poijula sanoo.

Lannistumattomuus ei tarkoita sitä, että ihminen menisi kepeästi ja vahingoittumattomana läpi surusta kuin surusta. Kyse on enemmänkin taidoista kohdata vaikeudet sen sijaan, että antaisi niiden lamauttaa itsensä.

Vaikka lannistumattomuus on toisille luontaisempaa, hyvä uutinen on, että tätä taitoa voi myös kehittää. Kyse ei ole poppaskonsteista vaan pienistä harjoituksista, joilla voi muuttaa omaa ajatteluaan. Soili Poijulan mukaan esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on tehokas tapa lisätä myönteistä ajattelua.

”Selviytymisen kannalta ei ole tehokasta vältellä kielteisiä ajatuksia vaan tietoisesti keskittyä myönteiseen esimerkiksi listaamalla asioita, joista on kiitollinen. Kun tunnistaa, mistä saa voimaa, se auttaa vaikealla hetkellä”, Poijula sanoo."

Olen omien ja tuntemieni syöpäsiskojen kokemuksen myötä aivan samaa mieltä. Toiveikkuus ja rohkeus yhdistävät monia siskoja. Tunnistan nämä piirteet itsestänikin.

PS. Englannin kielen resilient-sana voidaan suomentaa joustavaksi, kimmoisaksi, sitkeäksi tai lannistumattomaksi. Juuri sellaisiahan me usein olemme. 


Lähde:

Heidi Väärämäki 2015. Toisilla on parempi kyky selviytyä vastoinkäymisistä – jopa siitä, kun perhe kuolee. Helsingin Sanomat 18.11.2015.
http://www.hs.fi/elama/a1447743539174?jako=cc0e54206379f00ce41ee1cb77049532&ref=og-url

Koolla on väliä

Nimittäin rintasyöpäkasvaimen koolla! Viime perjantaina ilmestyneen Suomen lääkärilehden tutkimusuutisen (Jyrkkiö 2015) mukaan:

"Rintasyövän leikkauksen jälkeen annettavat liitännäishoidot ovat tehokkaampia kuin ennen, mutta silti kasvaimen koko ja imusolmukestatus ovat merkittäviä taudin ennustetta määrittäviä tekijöitä.

Hollannin syöpärekisterin tiedoista verrattiin rintasyöpään sairastuneiden naisten kohorttia vuosilta 1999-2005 vuosina 2006-2012 sairastuneisiin. Mukana oli 173 797 potilaan tiedot. Vuoden 2005 jälkeen hoitolinjaukset muuttuivat niin, että solunsalpaajahoitoa käytettiin enemmän ja trastutsumabi tuli osaksi HER2-positiivisen rintasyövän hoitokäytäntöä.

Rintasyöpien määrä lisääntyi tutkittuna aikana 17 %. Myöhemmässä aikakohortissa kasvaimet olivat useammin pienikokoisia, imusolmukenegatiivisia ja matala-asteisesti pahanlaatuisia. Rintasyövän ennuste parani selvästi ajan kuluessa: viiden vuoden elossaololuvut olivat T1c-kasvaimissa 88 % vs. 91 %; T2 76 % vs. 82 % ja T3 63 % vs. 73 %. Kainaloon metastasoituneiden rintasyöpien ennuste parani myös (N1 84 % vs. 88 %, N2 71 % vs. 81 %). Ennuste parani kaikissa ikäluokissa. Solunsalpaajahoidolla kuoleman riski väheni 14 % ja trastutsumabihoito paransi HER2-positiivisen potilaan ennusteen samanlaiseksi kuin HER2-negatiivisen.

Kasvaimen koko ja imusolmukestatus ovat tärkeitä ennustekijöitä, joiden merkitystä ei voida liitännäishoidolla täysin mitätöidä. Onkin tärkeää edelleen panostaa siihen, että rintasyöpä havaitaan ja hoidetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa."

Onni onnettomuudessa on löytää rintasyöpäkasvain silloin, kun se on vielä pienikokoinen.

Lähde:

Jyrkkiö Sirkku. Rintasyövän koolla on merkitystä. Lääketieteen maailmasta. Suomen lääkärilehti 2015;70;46:3100. (referoitu tutkimus: Saadatmand S, Bretveld R, Siesling S, Tilanus-Linthorst M. Influence of tumour stage at breast cancer detection on survival in modern times: population based study in 173 797 patients. BMJ 2015;351:h4901)

Siskon päivän ohjelma julkistettu!

Ihan hiukee ilta on luvassa:

Kuva: http://www.siskot.info/siskon-paiva-2015-namu/

 Tule sinäkin mukaan!

Lue lisää: http://www.siskot.info/siskon-paiva-2015-namu/

Sepelvaltimot kunnossa

"Todetaan täysin avoimet, sileäseinäiset sepelvaltimot." Eli eilen Taysin Sydänsairaalassa tehdyn sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen mukaan kesällä todettu sydämen vajaatoiminta ei siis johdu sepelvaltimotaudista. Kerrankin on joku paikka ihan priimaa! :-) Ja saan jättää Primaspan-lääkkeen nyt kokonaan pois sekä pienentää Bisoprolol-beetasalpaajan annosta.

Riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on osalle rintasyövän sairastaneista ja letrotsolia (tai muita aromataasinestäjiä) sen hoidoksi saaneista todennäköisempiä kuin syövän uusiutuminen, siksi tämä minunkin tutkimukseni tehtiin todelliseen tarpeeseen.

"Sydän- ja verisuonitautien riski oli ainakin yhtä suuri kuin rintasyövän uusimisen riski kymmenen vuoden seurannassa naisilla, joiden hormonireseptiivistä rintasyöpää oli hoidettu aromataasi-inhibiittorilla.

Yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän tutkimasta 242 postmenopausaalisesta naisesta 78 prosentilla kardiovaskulaaristen tautien riski oli vähintään yhtä suuri kuin rintasyövän uusimisen. Mittareina tutkijat käyttivät muun muassa muokattua Framingham-pisteytystä.

Tutkijoiden mukaan syytä selittää muutama tekijä. Naisilla, joiden "sydämen ikä" oli yli 65 vuotta, oli 16 kertaa suurempi riski sydäntauteihin, kuin sitä "nuoremman" sydämen naisilla. 

Tutkijat laskivat "sydämen iän" pisteytystyökalulla riskitekijöiden ja naisen biologisen iän pohjalta.
Jos rintasyöpä oli hyväennusteinen (kasvain alle 2 cm tai stage 1), sydäntautien riski oli suurempi kuin syövän uusimisen. Tilanteessa, jossa kasvaimen histologinen gradus oli 1 tai 2 tahi jossa syöpä ei ollut levinnyt kainaloihin, kardiovaskulaarinen riski oli kolme kertaa suurempi kuin syövän uusimisriski.

Tutkijoiden mukaan kliinikoiden olisi syytä keskustella postmenopausaalisten, rintasyövästä toipuneiden naisten kanssa sydän- ja verisuonitautien vaaroista ja siitä, miten niitä voidaan ehkäistä." (Ahlblad 2009)


Tänään parantelen eilen piikitettyä rannevaltimoani kotona karvaisessa seurassa. Huomenna töihin taas.

Lähde:

Jaana Ahlblad 2009. Tietyillä potilailla sydänsairauksien riski suurempi kuin rintasyövän uusimisen. Suomen Lääkärilehti 30.10.2009.

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7990/type=1

Hormonihirviön mietteitä

Vajaa kuukausi takana tätä uutta tamofeeniaikakautta. Edellinen tamokausi kesti minulla viisi vuotta (2001-2006), eikä juurikaan tuntunut missään, silloin kun ei oltu vielä keksitty alkaa käyttämään premenopausaalisille potilaille nk. LHRH-analogeja (esim. Procren).

Olen nyt jo näin lyhyessä ajassa (alle kolme viikkoa) pystynyt vähentämään hikoilutuksiin käyttämäni venlafaksiinin määrän puoleen letrotsoliaikakauden määrästä (2 x 75 mg/vrk => 1 x 75 mg/vrk), ja elämä on siitä huolimatta inasen helpompaa kuin letrotsolin ja Procrenin kanssa. Ehkä tämä tästä lähtee kohta sujumaan jo niin hyvin, että voin luopua toisestakin venlakapselista?

Hormonipositiivisen rintasyövän hoidossahan on tärkeää saada hormonipahisten vaikutus minimoitua jollain keinolla, on se sitten munasarjojen poistaminen tai erilaiset hormonien toimintaan ja/tai tuotantoon vaikuttavat lääkkeet.

Syöpäsiskojen keskuudessa puhutaan paljon siitä, miten erilaisia ohjeita hormonilisien suhteen eri lääkäreiltä saadaan: onkologit ovat yleensä aika lailla "nollalinjalla", kun taas jotkut gynekologit antavat käyttää hormonikierukkaa ja paikallishormoneita hyvinkin hormonipositiivisesta taudista huolimatta. Jokainen potilas saa sitten lopulta uskoa sitä tahoa, ketä haluaa. Kiinnostava ja sairauden uusimisen kannalta tärkeä asia, johon kannattaa perehtyä.

Löysin aiheeseen liittyen omaan järkeeni käyvän ja aika napakan esityksen, jonka lainaan tähän:

"Rintasyövistä noin kolme neljäsosaa on hormonireseptoripositiivisia. Tämä tarkoittaa sitä, että syöpäsolujen pinnalla on ns. hormonireseptoreja eli -vastaanottimia. Elimistössä oleva estrogeeni sitoutuu hormonireseptoreihin ja aktivoi signaaliketjun, mikä lisää syöpäsolujen jakaantumista. Naisen elimistössä on runsaasti estrogeenia ennen vaihdevuosi-ikää, mutta myös vaihdevuosi-iän ylittäneen naisen elimistössä syntyy edelleen estrogeeniä mm. rasvakudoksessa, vaikka munasarjojen toiminta on hiipunut.

Varhaisvaiheen hormonireseptoripositiivisen rintasyövän leikkauksen jälkeisenä liitännäislääkehoitona käytetään usein hormonaalista hoitoa, joka parantaa tämäntyyppisten syöpien ennustetta. Tavallisesti käytettyjä hormonaalisia lääkkeitä ovat antiestrogeeni tamoksifeeni ja aromataasinestäjät kuten letrotsoli.

Tamoksifeeni on lääkeaine, joka estää estrogeenien sitoutumista syöpäsolun hormonireseptoreihin eli -vastaanottimiin kilpailemalla samoista sitoutumiskohdista. Tamoksifeeni toimii siis estrogeenin vastavaikuttajana rintasyöpäkudoksessa. Tamoksifeenilla on kuitenkin muualla elimistössä myös estrogeenin kaltaisia vaikutuksia esimerkiksi kohdun limakalvolla, luustossa ja veren rasva-arvojen säätelijänä.

Aromataasinestäjät estävät elimistössä munasarjojen ulkopuolella, erityisesti rasva- ja lihaskudoksessa syntyvän estrogeenin tuotantoa. Aromataasinestäjälääkkeet sopivat vain vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten rintasyövän hoitoon, sillä näillä lääkkeillä ei ole munasarjojen estrogeenintuotannon vähentävää vaikutusta. Munasarjojen estrogeenituotanto on tärkein estrogeenin lähde ennen vaihdevuosi-ikää. Nuorilla naisilla aromataasiestäjät voidaan yhdistää munasarjojen toimivuutta estävään lääkkeeseen (kuten Zoladex).

Tutkimusten mukaan rintasyövän hormonihoidosta saadaan suurin hyöty viiden käyttövuoden aikana. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että osa potilaista hyötyy pidemmästä, jopa 10 vuoden kestoisesta hormonihoidosta. Hormonihoitona voidaan käyttää joko yhtä lääkettä tai vaihtaen lääkettä kolmen tai viiden vuoden kohdalla. 

Sivuvaikutukset

Hormonaaliset rintasyöpälääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia osalle potilaista. Kaikki rintasyövän liitännäishoitona käytettävät hormonaaliset hoidot voivat aiheuttaa vaihdevuosioireita kuten kuumia ja kylmiä aaltoja, hikoilua, unettomuutta, mielialan vaihtelua, seksuaalista haluttomuutta sekä ulkosynnyttimien tai emättimen limakalvojen kuivuutta. Vaihdevuosioireet saattavat lievittyä hoidon edetessä ja elämäntapamuutoksilla kuten esim. liikunnalla, painonhallinnalla ja välttämällä liiallista alkoholinkäyttöä. Joskus nämä eivät kuitenkaan yksistään riitä, vaan tarvitaan myös lääkehoitoa.

Rintasyövän sairastaneen naisen hankaliin vaihdevuosioireisiin voidaan kokeilla ei-hormonaalista lääkehoitoa kuten ergotamiinia tai venlafaksiinia. Suun tai ihon kautta annosteltava estrogeeni- tai keltarauhashormoni voi lisätä rintasyövän uusiutumisriskiä, eivätkä ne näin ollen sovellu rintasyövän sairastaneen naisen vaihdevuosioireiden hoitoon.

Emättimen limakalvojen kuivuuteen suositellaan hoidoksi ensisijaisesti ilman reseptiä apteekista saatavia hormonivapaita kosteuttavia valmisteita (esim. Ceridal-öljy, Repadina-emätinpuikot).
Estriolia sisältäviä emätinpuikkoja (esim. Ovestin, Pausanol) voidaan käyttää häiritseviin limakalvo-oireisiin ainoastaan antiestrogeenihoidon (tamoksifeeni) yhteydessä korkeintaan kerran viikossa. Näistä voi keskustella hoitavan lääkärin tai rintasyöpähoitajan kanssa. 

Aromataasinestäjien tavallisimmat sivuvaikutukset ovat estrogeenivajeesta johtuva nivelten aamu- ja liikkeellelähdön jäykkyys  Niveljäykkyys helpottaa yleensä päivän mittaan, kun niveliä liikuttaa. Niveljäykkyys usein alkaa jo hoidon ensiviikkoina, mutta lievittyy ajan myötä. Niveljäykkyyden lisäksi voi esiintyä nivelkipuja. Myös kipuoire voi mennä ohitse. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, jolloin tavanomaisesta kipulääkityksestä kuten ibuprofeiini (Ibuxin, Burana) voi olla apua. Hankalissa tilanteissa voidaan syöpälääkärin arvion perusteella kokeilla toista aromataasinestäjävalmistetta tai vaihtaa hormonihoito tamoksifeeniin. Aromataasinestäjät kiihdyttävät jonkin verran luukatoa, minkä vuoksi hoitoon liitetään kalsium- ja D-vitamiinilisä. Myös liikuntaa suositellaan kaikille rintasyöpäpotilaille. 

Tamoksifeeni altistaa laskimotukoksille, jonka oireena on toispuoleinen alaraajan turpoaminen ja kipu. Laskimoveritulppaa epäiltäessä on syytä hakeutua välittömästi ensiapuun. Mikäli veritulppa todetaan, tulee tamoksifeenin käyttö lopettaa ja ottaa yhteyttä rintasyöpähoitajiin. Tamoksifeenihoidon aikana on tarvittaessa huolehdittava raskauden ehkäisystä. Vaikka kuukautiset olisivat jo päättyneet, voi tamoksifeenihoidon aikana ilmaantua ylimääräistä niukkaa veristä vuotoa. Tällöin kannattaa ottaa yhteyttä gynekologiin, joka tarkistaa kohdun limakalvojen tilan, sillä tamoksifeeni saattaa aiheuttaa limakalvojen paksuuntumaa ja harvinaisena myös pahanlaatuisia muutoksia.

Jos sivuvaikutukset ovat hankalia, potilaita suositellaan olemaan yhteydessä Syöpätautien klinikan rintasyöpähoitajiin, joiden kautta järjestyy sopiva oirelääkitys tai tarvittaessa lääkkeen vaihto lääkärin arvion perusteella." ​

Haitattomia eivät siis ole nämäkään lääkkeet, mutta en kyllä ainakaan itse vielä uskaltaisi olla ilman.

PS. Mielenkiintoista on se, että sydänvaivojen vuoksi käyttämäni beetasalpaaja saattaa auttaa myös hormonaalisten lääkkeiden aiheuttamiin vaihdevuosivaivoihin. (vrt. Tiina Palvan esitys, dia 52/57)

Lähde:

HUS. Rintasyövän hormonaalinen hoito. (6.11.2015)
http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/syopataudit/syopapotilaan-hoitopolut/rintasyopapotilaan_hoitopolku/hormonihoito/Sivut/default.aspx

Nimppäreitä odotellessa...

... on hyvää aikaa vähän mainostaa. Meidän kaikkien Siskojen yhteisiä nimppäreitä nimittäin:

Kuva täältä

TERVETULOA MUKAAN!

Lue lisää Siskon päivästä ja Siskojen toiminnasta:
http://www.siskot.info/siskon-paiva-2015-namu/
http://www.siskot.info/

Siskon nimppäreiden Facebook-sivu löytyy täältä:
https://www.facebook.com/events/175659572779247/