Tasan vuosi sitten vietin viimeistä lomaviikkoani Taysin Sydänsairaalassa flimmerin ja sydämen vajaatoiminnan "kourissa". Olo oli surkean voimaton, ja kieltämättä tilanne pelottikin aika lailla. Onneksi tilanne oli ns. päällä vain elokuun ajan, rytmin kääntämisen jälkeen alkoivat olo ja kunto parantua aika nopeasti.
Nyt olen saanut viettää kesälomaa hyvävointisena, sydän on tosin saanut tällä lomalla vähän erilaisen kolhun, mutta siitäkin kyllä selvitään. Mustikkametsässä, järvenrantamaisemissa ja vanhojen tuttujen ihmisten kanssa sitä on toipunut viimeisimmästä sydämen "nyrjähdyksestä" jo aika hyvin. Harmittaa vaan, kun tuli käytyä se golfkurssikin - miehen takia... Aikaa ja rahaa kun ei tee enää moiseen turhuuteen enää laittaa pätkääkään. Elämässä on NIIN paljon muutakin, paljon tärkeämpää.
Loma on nyt viimeistä päivää vaille ohi, maanantaina palaan monien muiden tavoin takaisin töihin. Ihan hyvä kesä on ollut (kaikesta huolimatta), ja sehän jatkuu vielä, vaikka työt alkavatkin! Viikon päästä on vuorossa Helsinki Twilight Run & Walk, jossa tapaan taas ihania Siskojakin!
Helmikuussa 2012 42-vuotiaana rintasyöpään sairastuneen kolmen teinin yh-äidin kokemuksia ja ajatuksia taudista, jonka vastoin kaikkia yleisesti tunnettuja riskitekijöitä sain nyt jo toistamiseen. Ekalla kerralla olin 31 ja kolmen pienen lapsen äiti: esikoinen eskarissa, kuopus ei kahtakaan. Kirjoitan toisaalta ajatuksiani selkeyttääkseni, toisaalta siksi, että "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru puoli surua."
lauantai 30. heinäkuuta 2016
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Loma Roomassa - #koskamävoin
Koska mä voin, matkustin kesälomani alkajaisiksi tyttärieni kanssa Roomaan viikoksi. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kuuma oli, hiki virtasi ja vettä kului. Onneksi oli viuhka matkassa!
Vanhoja raunioita ja ei ehkä kaikkein terveellisimpiä herkkuja nautittiin enemmän kuin ehkä olisi pitänyt. Viikon "vehnäjauhodieetin" jälkeen maistuvat toisaalta ruisleipä, hedelmät, marjat, salaatit ja muut terveelliset herkut taas entistäkin paremmilta. Mutta se italialainen jäätelö! Se on nyt vaan on niin hyvää. Ja cappuccino. Ja ja ja...
Kokoaikatyö ja etenkin toipuminen sekä viime kesäisestä sydänhässäkästä että neljän vuoden takaisista syöpähoidoista mahdollistavat sen, että pystyn myös matkustelemaan. Aika ihmeellistä, se kun ei ole mitenkään itsestäänselvää.
Vanhoja raunioita ja ei ehkä kaikkein terveellisimpiä herkkuja nautittiin enemmän kuin ehkä olisi pitänyt. Viikon "vehnäjauhodieetin" jälkeen maistuvat toisaalta ruisleipä, hedelmät, marjat, salaatit ja muut terveelliset herkut taas entistäkin paremmilta. Mutta se italialainen jäätelö! Se on nyt vaan on niin hyvää. Ja cappuccino. Ja ja ja...
Kokoaikatyö ja etenkin toipuminen sekä viime kesäisestä sydänhässäkästä että neljän vuoden takaisista syöpähoidoista mahdollistavat sen, että pystyn myös matkustelemaan. Aika ihmeellistä, se kun ei ole mitenkään itsestäänselvää.
Hyvää kesän jatkoa kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)