Aamuiset treffit plastiikkakirurgin kanssa sujuivat mukavasti: puolen vuoden hoitotakuun puitteissa olisi tarkoitus päästä korjausleikkaukseen. Uusi rinta tehdään vatsakielekkeellä, kuten arvelinkin. Selästä ei riittäisi aineksia, alavatsassa on "rakennustarvikkeita" sen sijaan juuri sopivasti, eli homma onnistuu omasta kudoksesta ilman silikonitäydennyksiä. Eipähän tarvitse suunnitella laihiksia lähikuukausina, vaan pitää hyvää huolta vatsan tarvikevarastosta. Lihaksia saa yrittää kasvattaakin, etenkin vasenta hauista, joka osoittautui mittauksissa sentin oikeaa ohuemmaksi. Lymfaturvotusta minulla ei siis onneksi ole, eikä imusolmukesiirtoihin ole tarvetta ryhtyä.
Oikeaa rintaa rakennettaessa käytetään kuulemma vatsakielekkeen vasen puoli, jossa on paras verenkierto. Mielenkiintoista hommaa, eikä kuulemma edes kovin veristä. Minä kyselyikäinen kysyin tietysti senkin, minkä verran TRAM-leikkauksissa yleensä menetetään verta: vastaus oli vain noin 100 ml. Kirurgeja häärää kuulemma potilaan kimpussa yhtä aikaa kolmekin, jotta homma sujuisi mahdollisimman turvallisesti ja varmasti. Verisuonten liittämiset vaativat tarkkaa kättä ja silmää, kun vatsalta otettavan kielekkeen suoni yhdistetään rintakehän mammaria-suoneen. Olisi kyllä tosi mielenkiintoista seurata tällaista leikkausta, ei ehkä omaa kuitenkaan.
Kysyin myös mahdollisuudesta saada verisuoniliitosten lisäksi myös Helena Puontin kehittämä "hermoliitos" leikkauksessa. Sellaisia ei kuulemma ole Taysissa vielä tehty, mutta asia selvästi kiinnosti lääkäriäni, ja hän saneli muiden asioiden ohella epikriisinauhalleni myös tämän toiveeni ja sen, että olin ollut kuulemassa Helenan luentoa. Heitin hänelle myös idean, että pyytäisivät Helenaa opettamaan mikroneurovaskulaarista TRAM-tekniikkaa Taysin kirurgeille ja että olisin valmis opetuspotilaaksi. Tiedä, vaikka se onnistuisikin! :-)
Ennen leikkausta tulee vielä muutamia lisätutkimuksia: angio-CT
alavatsan verisuoniston selvittämiseksi, mammografia ja erilaisia
labroja. Elämäntapani ovat onneksi aika lailla ookoo, ja voin ihan hyvällä omalla tunnolla vastata myöntävästi sairaalasta mukaan saamani "Tiesitkö, että voit itse vaikuttaa toipumiseesi leikkauksesta?" -vihkosen otsikkoon. Ruokailu- ja liikuntatottumukseni ovat aika lailla kohdillaan, tupakkaa en ole polttanut koskaan ja alkoholiakin kuluu äärimmäisen vähän ja harvoin. Aromataasinestäjääkään ei tarvitse laittaa taolle leikkauksen vuoksi, toisin olisi laita tamofeenin kanssa, joka voi aiheuttaa tukoksia. Omega-3-tuotteiden käyttöä sen sijaan pitää välttää, ettei veri olisi liiankin juoksevaa.
TRAM-leikkaus kestää noin kuusi tuntia, sairaalassa vietetään noin viisi-kuusi päivää ja sairauslomaa tarvitaan neljästä kuuteen viikkoa. Leikkausaamuna tullaan sairaalaan seitsemäksi, leikkaus alkaa noin kello yhdeksän ja kestää noin kolmeen. Ensimmäinen yö menee heräämössä, jossa seurataan lämpöä tunnin välein, jatkossa osastolla muutaman tunnin välein. Leikkauksen jälkeen pitää pitää sekä rintaliivejä että vatsan tukiliiviä nelisen viikkoa yötä päivää, eikä tuona aikana luonnollisesti saa riuhtoa eikä liikkua rajusti.
Haavojen aukeaminen tai tulehtuminen, verenpurkaumat, veritulpat tai siirretyn kielekkeen kuolioon joutuminen ovat mahdollisia, mutta onneksi hyvin harvinaisia komplikaatioita: siirteistä on menetetty Taysissa vain noin 1 %, osa selkeästi potilaan tupakointiin ja aiempiin vatsan leikkausarpiin (esim. sektio) liittyen. 99 % onnistuu, siihen joukkoon toivoisin itsekin pääseväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti