Suunta on oikea!

Sain äsken tuoreet kilpirauhas- (T4-V ja TSH) sekä kolesteroliarvot tekstarina puhelimeeni, ja tyroksiiniannoksen pieni lisäys on kuin onkin tepsinyt, ja kaikki arvot ovat paranemaan päin! Tämä asia on mietityttänyt minua ennenkin, siis se, miten kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa kolesteroliarvoihin; minulla myös letrotsoli ja Procren vaikuttivat varmasti osittain myös, tamofeeni on tässä mielessä huomattavasti potilasystävällisempi lääke. Nyt löytyi netistä yksi (joskaan ei ihan tuore) aiheeseen liittyvä tutkimusuutinenkin:

"Lieväkin kilpirauhasen vajaatoiminta nostaa veren kolesterolia merkittävästi. Kolesterolitason tiedetään nousevan, kun kilpirauhasen erittämien jodipitoisten hormonien taso laskee veressä. Amerikkalaisessa tutkimuksessa on ensimmäistä kertaa pystytty osoittamaan yhteys myös lievän tai sairauden varhaisvaiheessa esiintyvän kilpirauhasen vajaatoiminnan sekä veren kohonneen kokonaiskolesterolipitoisuuden välillä. Sairaus jää kuitenkin usein tunnistamatta, koska kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet sekoitetaan helposti muihin sairauksiin. Tämä lisää potilaiden riskiä sairastua myös sydän- ja verisuonitautiin.

Amerikkalaisessa tutkimuksessa arvioitiin, että kymmenisen prosenttia yhdysvaltalaisista kärsii toteamatta jääneestä kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai liikatoiminnasta. Satunnaistettuun poikittaistutkimukseen osallistui lähes 26 000 aikuista, joiden verestä mitattiin kilpirauhastoimintaa aktivoivien hormonien (THS) tasot ja joiden oireet selvitettiin kyselyn avulla. Osallistuneista hieman yli kymmenesosalla todettiin poikkeavat arvot. Valtaosalla TSH oli korkea, joka kertoi kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Kuitenkin heistä vain 11 prosenttia käytti vaivaan lääkitystä. Sekä selvästä että vähäoireisesta kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä kolesterolitasot olivat kohonneet lääkitystä vaativan raja-arvon yläpuolelle."

Lähde:
Lieväkin kilpirauhasen vajaatoiminta nostaa kolesterolia http://www.tohtori.fi/?page=5817524&id=1964725 / Uutispalvelu Duodecim (Alkuperäislähde: Archives of Internal Medicine 2000; 160: 526-534)