Sydän pumppaa kauniisti

Komean ja mukavan kardiologin mukaan tilanteeni on aika hyvä: labrat olivat ainakin melkein viitearvoissa, eikä sydämen ultrassa näkynyt mitään kauhean paljon normaalista poikkeavaa. Ihan normaaliksi ei tilanne ehkä palaudukaan, ja lääkitystä (Losatrix 50 mg/vrk ja Bisoprolol 2 x 5 mg/vrk) jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. Seuraava sydänkontrollini on vuoden päästä, jos ei tule mitään yllättävää ennen sitä. Toivottavasti ei tule.

Sydämen vajaatoiminnan tilannetta kuvaava proBNP-arvo oli nyt laskenut jo suht' lähelle normaalia (Fimlabin viitearvo on alle 169 ng/l): se oli nyt 363, kun se vielä keväällä oli 516 ja vuosi sitten kesällä korkeimmillaan 8795 eli aivan kauhea. Ja sitä oli kyllä olonikin silloin. Nyt jälkikäteen tajuan, että olisi pitänyt lähteä lääkäriin jo aiemmin, mutta enpä tajunnut silloin. Tämä tuli mieleen eilen, kun olin elämäni ensimmäistä kertaa ns. kokemuskouluttajana (tosin ihan kylmiltään ilman koulutusta) lääkiksen opiskelijoiden vuorovaikutusopetuksessa. Minulla (potilaalla) oli lääkärin (kandin) vastaanotolle tullessani flimmeri eli viime kesän tapaus. Tällaiset harjoitukset ovat oivallisia sekä tuleville lääkäreille että potilaalle. Onneksi potilasjärjestöjen kautta löytyy "potilaskouluttajia" aika mukavasti.

Tällä viikolla olin kardiologin lisäksi toisenkin kerran Taysissa: sain eilisaamuksi peruutusajan mamillatatuaatioon, ja nyt on taas väriä nännissä. Kunpa vaan saataisiin tatskaajalle oikeita, kestävämpiä värejä, nämä kestopigmentaatiolla tehdyt eivät kuulemma kestä muillakaan, ja resurssipulasta kärsivälle hoitajalle olisi iso helpotus, jos samaa potilasta ei tarvitsisi "värittää" moneen kertaan.

Ensi viikolla ovat sitten vuorossa kilppari- ja kolesteroliarvojen kontrollilabrat, joulukuussa onkologin kontrolli. Jännitystä riittää elämässä jatkossakin... Siihen asti pitää yrittää nautiskella (ainakin tällä hetkellä) kauniin lumisista keleistä ja joulunalustouhuista. Ja Tampereen keskustan jouluvaloista: