Nainen on aina halunnut olla kaunis niin omissa kuin muidenkin silmissä. Kauneusihanne on toki vaihdellut eri aikoina: Rubensin runsaista ja rinnakkaista Twiggyn litteään tikkukroppaan. Kauneus on myös kovasti paljon katsojan silmissä: rakastunut näkee naisensa kauniina, vaikka nainen itse inhoaisi ainakin jotain osaa itsessään.
Jos sitten vielä käy niin, että joku tai joitain erityisen naisellisia osia napsaistaan kokonaan pois, vaatii todella suurta rohkeutta uskoa itseensä ja kauneuteensa yhtään kenenkään silmissä. Rintasyöpäpotilas joutuu useimmiten luopumaan monista kaunistavista osista itsessään: ensin leikataan pois rinta tai molemmat rinnat, sitten palaa iho sädehoidoissa ja lopulta tipahtavat hiukset, ripset ja kulmakarvat sytostaattihoitojen myötä. Pidä siinä sitten peilikuvaasi kauniina - jos uskallat katsoa sitä!
Vaatii rohkeutta, suurta rohkeutta, näyttäytyä itselleen ja muille sellaisena kuin on: rintapuolena kaljupäänä, jonka silmätkään eivät näytä omilta. Jostain syystä säärikarvoihin eivät sytostaatit aina pure yhtä tehokkaasti kuin pään (ja alapään) karvoitukseen... :-)
Rohkeita esitaistelijoita ovat he, jotka ovat näyttäneet itsensä muillekin sellaisina kuin ovat. Onneksi heitä on, meillä täällä Suomessakin on monia upeita rohkelikkosiskoja, joiden vanavedessä muutkin uskaltavat näyttää olevansa vähän erilaisia, mutta erittäin rohkeita ja kauniita. Haluan tuoda tässä esiin muutaman rohkean ja rohkaisevan esimerkin:
Niina Repo, jonka Arpi-kirjassa on paitsi rohkeita ja upeita tekstejä, myös kuvia. Väärän kuningattaren karnevaaleihin peruukeissaan osallistunut Niina voimaannuttaa meitä muitakin:
"-- Erivärisiin peruukkeihin pukeutunut Repo on kuin väärä kuningatar karnevaalipäivänä, kuten minäkertoja itsensä näkee tekstissä 25. Minäkertojan kokoon kutsumissa väärissä karnevaaleissa vialliset ihmiset pynttäytyvät paljettivaatteisiin ja peittävät kaljunsa tuuheilla ja kiiltävillä peruukeilla. Karnevaaliin osallistuvien ruumiit kuvataan groteskisti: ruumiit ”on paikattu implantein”, ja ”lihavat tanssivat vatsat esillä, huulten läpi on lyöty luita”.
Keskiaikaisessa Väärän kuninkaan karnevaalissa rujoja pilkattiin. Karnevaalia tutkineen Mihail Bahtinin (1895–1975) mukaan yksi sen tärkeimmistä piirteistä on ilmiöiden nurinkurisuus ja valtasuhteiden nurinkääntö. Tavallisesti yhteiskunnassa arvostetut asiat työnnetään karnevaalissa arvohierarkian pohjalle ja arkielämässä syrjässä olleet, halveksitut tai kokonaan kielletyt ilmiöt nostetaan etualalle. Suhteiden nurinkääntö näkyy esimerkiksi siinä, että karnevaalin aikana valtaa pitävät narrit ja tyhjäntoimittajat. Revon tekstissä valtaan nousevat syöpää sairastavat groteskit naiset.
Karnevalistiset syöpäpotilasnaiset kääntävät naisen roolin nurinpäin. Kun rinnattomat naiset nousevat kapinaan, länsimainen, naisen kauneutta ihannoiva käsitys joutaa romukoppaan. Revon tekstit voi siis lukea myös naispoliittisesti: rintasyövän kautta rintansa menettänyt aktiivinen nainen muuttaa vahvasti käsityksiämme naiseudesta. Rintansa menettänyt nainen, joka on koskettanut kuolemaa, voi olla voimakas, sillä rinnattomana häntä eivät kauneutta korostavat naiskäsitykset kosketa. Kuitenkin välillä Revon minäkertoja ajautuu pelkotilaan, kun hänestä tuntuu, ettei hän riitä rumana naisena kenellekään eikä mihinkään. --" (Oja 2008)
Rohkeita ovat myös ihanat Siskot, joista osan tapasin ensimmäisen kerran valokuvanäyttelynsä avajaisissa syksyllä 2012. Siskojen nettisivuille on juuri lisätty erään rohkean nuoren siskon ja hänen tyttärensä hiustenleikkauskuvat. Rohkeita, upeita ja kyynelet sílmään tuovia. Käy katsomassa. Muista katsoa myös nämä kauniit ja rohkeat.
Muutamissa muissakin maissa ovat rohkeat syöpäsiskot uskaltautuneet kameran toiselle puolelle. Kuvat ovat todella kauniita, minun silmissäni ainakin.
Monokinimalleiksi lähteneet siskomme he vasta todellisia rohkelikkoja ovatkin, kauniita sellaisia: "Who needs two?" - Käy kurkistamassa täällä!
Rohkeita olemme kukin omalla tavallamme myös me rintasyöpäblogistit.
Meillä rintasyöpäsiskoilla on paljon rohkeutta. Rohkeutta puhua, kirjoittaa, kuvata - muuttaa asioita. Ehkä vähän valtaakin?
 |
| Kuva täältä |
Outi Oja 2008. Sanat syöpää vahvemmat. Blogikirjoitus 7.5.2008. http://www.kiiltomato.net/niina-repo-arpi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti