"Ressiä" on taas riittänyt omiksi tarpeiksi, vaikka loma on alkamassa jo kolmen päivän päästä. Tai oikeastaan juuri siksi: loma alkaa, ja matkakin on tullut varattua jo hyvän aikaa sitten - mutta koska nykyinen työsopimukseni päättyy jo tämän kuun lopussa, eikä uutta ollut näkynyt eikä kuulunut vielä viime viikollakaan, en ole voinut tehdä loma-anomusta.
Tiesin kyllä, että uusi sopimus on tulossa, mutta kun sitä ei alkanut kuulua, alkoi mielessä taas väkisin velloa: eipä sitä taida tullakaan. Miten sitten pärjätään, kun olen luottanut työn jatkuvan taas pätkän verran eteenpäin, enkä siksi ole edes hakenut mitään muita töitä? Sanallinen sopimus oli siis jo olemassa tulevista kuukausista.
Tässä iässä ja elämäntilanteessa, näillä tutkinnoilla, "kilometreillä", opintoviikoilla ja -pisteillä sitä kestää entistäkin huonommin alituista stressiä työn jatkuvuudesta: "Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä epävarmuus on useiden tutkimusten mukaan yhteydessä stressiin ja vähentää psyykkistä hyvinvointia. Suomessa määräaikaiset työsuhteet ovat hieman yleisempiä kuin EU:ssa keskimäärin. Erityistä Suomen tilanteelle on se, että suomalaiset määräaikaiset palkansaajat ovat varsin koulutettuja eurooppalaisiin vertaisiinsa verrattuna. Yliopistoissa poikkeuksellisen suuri osa tekee työtä määräaikaisessa työsuhteessa." (Ala-Kauhaluoma & Henriksson 2011, 3.) - On se hyvä, että tämäkin on tutkittu juttu, en siis vain kuvittele. Kukaties olivat projektihommissa tutkijatkin?
"Sosiologi Pekka Sulkusen mukaan uuteen, epätyypilliseen työhön liittyvään joustavuuteen, liikkuvuuteen ja epävarmuuteen vastaaminen vaatii suunnatonta luottamista toisten reiluuteen ja päättäjien oikeudenmukaisuuteen (Sulkunen 2006, 36). Ennemmin tai myöhemmin luottamus pettää ja esimerkiksi sosiologi Alain Ehrenberg on tulkinnut lisääntyneen masentuneisuuden olevan psyykkinen reaktio näihin pettymyksiin ja vaatimuksiin (Sulkunen 2006, 37; ks. myös Siltala 2004). Raija Julkunen kysyy uuden työn olemusta luotaavan katsauksensa loppumetreillä: ”– – jos emme salli edes mielemme protestoida ja ottaa etäisyyttä (meille) mahdottomasta työstä, niin tekeekö ruumis sen puolestamme?” (Julkunen 2008, 305)." (ref. Ala-Kauhaluoma & Henriksson 2011, 36.)
Olen tehnyt projekti- ym. määräaikaistöitä koko ikäni, teinivuosista alkaen. Eli aika kauan. Toki opiskelu- ja äitiyslomien ja hoitovapaiden aikana en kauheasti töitä ehtinyt tekemään, en edes etsimään, kun lapset syntyivät aika lähekkäin, kuka milläkin mantereella. 2000-luvulla olenkin sitten tehnyt niin monia eri työpätkiä, etten osaisi yht'äkkiä luetella kaikkia työnantajaorganisaatioitani ja titteleitäni, jos niitä kysyttäisiin.
Joustoa on siis riittänyt, ja tavallaan olen kyllä myös tykännyt vaihtelevista töistä, joissa oppii aina jotain uutta. Mutta voi sitä stressin määrää, mikä töiden loppumiseen on aina väkisinkin liittynyt. Epävarmuutta, huonouden tunnetta, arvottomuutta. Vaikka järki sanoisi, että työ oli vain projekti, jolle oli rahaa vain siksi ajaksi, ja että työ tuli valmiiksi, tulee silti aina väkisinkin lievästi huijattu olo. Eipä ole käyttöä meikäläiselle täälläkään.
Ilkka Vartiovaaran (2010) aivan loistavan, parhaillaan iltasatukirjanani olevan stressikirjan takakannen esittelytekstin mukaan: "Stressillä on monet kasvot. Hyvä stressi saa meidät ylittämään kykymme sekä nauttimaan
tekemisestämme. Huono stressi puolestaan kuormittaa henkisesti ja
aiheuttaa sairauksia. Paine on välttämätöntä ihmisen henkiselle
kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Stressaa!
valottaa monipuolisesti stressin eri puolia sekä kertoo, miten meistä
jokainen voi etsiä positiivista painetta omaan elämäänsä."
Arkikielessä stressillä tarkoitetaan yleensä vain jotain rasittavaa, voimia kuluttavaa pahaa stressiä, distressiä. Hyvä stressi eli eustressi sen sijaan auttaa selviytymään monessa tilanteessa, se on luovuuden ja motivaation lähde, joka tuuppaa kantajaansa kohti uusia haasteita. Hyvän stressin vaikutuksen alaisena aivot ja muu elimistö aktivoituvat.
Eustressissä ihminen kokee olonsa kiihtyneeksi,
hermostuneeksi, yli-innokkaaksi tai jopa ärtyneeksi. Hän ei
pelkää uusia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, vaan nauttii olotilastaan ja kiinnittää huomiota asioihin, joita ei ole ennen huomannut, keksii uusia ideoita, oivalluksia ja ratkaisuja. (Vartiovaara 2010.)
Vartiovaaran mukaan eustressi on välttämätöntä hyvinvoinnille, henkiselle kasvulle,
kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Eustressi on kokonaisvaltainen ja positiivinen olotila, joka saa meidät
tekemään työtämme motivoituneina ja tyytyväisinä ja elämään kaiken
kaikkiaan rikasta elämää. Eustressi voidaankin suomentaa mielihyväksi, positiivisen latauksen
etsimiseksi, luovuuden vapauttamiseksi, elämänlaadun parantamiseksi,
ylipäätään taidoksi elää mahdollisimman etevästi. (Vartiovaara 2010.)
Mitenköhän sitä osaisi kääntää jo uniinkin vaikuttaneen huonon stressin hyväksi eustressiksi? Mökkijuhannus sikeine unineen ja pian alkava KESÄLOMA auttavat siinä varmaan osaltaan. Ja se, että ajoittaisesta sressaavuudestaan huolimatta elämä on kuitenkin pääosin hyvää, eustressiäkin sisältävää. Vaikka välillä kyllä hiipii distressinpoikanen olalle ja kuiskii korvaan kaikenlaista...
Suomi on etenkin akateemisten pätkätyöläisten luvattu maa, ja koska tämäkin asia liittyy - ehkä enemmän kuin moni uskookaan - myös terveyteen, otin oikeudekseni ja velvollisuudekseni käyttää osan tästä pätkätyöpäivän jälkeisestä kesäillasta näiden asioiden miettimiseen.
Ai niin. Uusi työsopimus tuli kuin tulikin tänään. Puoli vuotta mennään taas eteenpäin. :-)
Lähteet:
Mika Ala-Kauhaluoma ja Mikko Henriksson 2011. Akateemisten pätkätyöläisten hyvinvointi ja kuntoutus. TUULI-kehittämishankkeen arvioinnin loppuraportti. Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 77/2011. KELA, Kelan tutkimusosasto. Helsinki.
Ilkka Vartiovaara 2010. Stressaa! Hyvä paha paine. Duodecim.
