Projekti jatkuu...

Viikko vierähti vauhdilla mökkimaisemissa, nyt on aika taas pestä pyykkiä ja ajaa nurmikkoa kotona. Kaksi viidestä lomaviikosta on vielä edessä, ehdin siis vielä takaisin mustikkametsiin. Torstaina poimittiin äidin kanssa jo hieman reilu 10 litraa yhteensä, hieman olivat vielä mustikat liian raakoja poimurilla poimittaviksi. Ensi viikolla varmaan irtoavat jo paremmin ja vähemmällä putsaamisella.

Ennen mökille ajamista kävin minulle viime vuoden maaliskuussa korjausleikkauksen tehneen plastiikkakirurgin vastaanotolla. Muuten kaikki on oikein hyvin, mutta rintakehälle jäänyt "kuoppa" kaipaa vielä täyttämistä: rasvaa tai mitään muutakaan ei kuopan kohdalla ole, kirjaimellisesti pelkkää luuta ja nahkaa vain. Koska kuoppa on niin ylhäällä ja näkyvä, korjataan sitä vielä erikseen.

"Paikkausaikani" on vasta ensi keväänä, menetelmänä rasvansiirto. Yleisanestesiassa voidaan siirtää yhdellä kerralla suurempi määrä soluja kuin paikallispuudutuksessa, siksi päädyttiin siihen. Kun kaksi vuotta on ensin vierähtänyt emboliaan johtaneesta isosta leikkauksesta, ei pitäisi olla ongelmia nukuttaa lyhyttä operaatiota varten, kunhan hepariinit ja tukisukat on asianmukaisesti pistetty ihon alle ja jalkoihin. Sairauslomaakaan ei operaation jälkeen toimistotyössä tarvita.

Vaikka (tai ehkä juuri siksi?) rinnankorjausprojektini on vielä viimeistelyä vaille, eikä ihan kaikki mennyt kuin Strömsössä, pyysi lääkärini minua kertomaan omasta tapauksestani ensi syksyn BRA-dayhin eli rinnankorjauspäivään. Lupauduin. Vartin esityksessä kerron siis oman leikkaustarinani tiiviissä muodossa, ja kuulijat voivat sitten kysyä lisää. Tampereen BRA-day järjestetään 21.10.2015 klo 17-20 pääkirjasto Metson Pietilä-salissa. Tervetuloa mukaan, jos aihe on ajankohtainen sinulle!

Tarkempaa infoa illan ohjelmasta ja esiintyjistä julkaistaan tuonnempana sekä täällä blogissani että http://bradayfinland.com.auttaa.fi/ -sivustolla, jossa voi käydä tutustumassa myös aikaisempien vuosien materiaaleihin ja lukemassa lisää rinnankorjauksista. Palaan asiaan, nyt jatkan taas lomailua!

Plastiikkakirurgin lopputarkastus...

... on huomisaamuna eli reilu vuosi korjausleikkaukseni jälkeen.

Pieniä monttuja on jäänyt rintakehälle, mutta tuskinpa niihin mitään täytettä ruvetaan pumppaamaan, ei varmaan pysyisi kuitenkaan. Muuten lopputulos on alkuhankaluuksista (embolia ja pneumonia) selvittyäni hyvä. Nyt tehty rinta on jo ihan "oma", vaikka onkin vatsamakkarasta tehty. Vatsan liki 40-senttiseen arpeenkin on jo ehtinyt tottua, eikä se ole mitenkään haitannut elämää, kuten eivät muutkaan arvet. Ei toki ole mikään kaunistus, mutta eipä se vaatteiden alta mihinkään näy.

Rekonstruktioon lähteminen oli siis ehdottomasti hyvä juttu, en vaihtaisi sitä pois, vaikka puoli vuotta pitikin syödä Marevania ja kahdeksi vuodeksi määrättiin polvipituiset tukisukat. Lentokoneessa käytin muuten kaksia päällekkäin, lisäksi pistin varuiksi Klexane-piikin kummallekin Italian lennolle, varmuuden vuoksi. Lento ei onneksi kestänyt kuin noin kolme tuntia, ja pääsin jaloittelemaan sen aikana. Ei siis mitään ongelmia. Onhan minulta rekonstruktion jälkeen operoitu jo suonikohjutkin, se helpottaa myös tilannetta. Itse asiassa niinkin paljon, että päädyin helteisessä Italiassa olemaan ilman tukisäärystimiä, niiden kanssa olisin paistunut. Suomessa jatkoin samaa linjaa, ja huomenna meinaan kysyä lääkäriltä, onko se ok. Osannee arvioida, onko tukosvaarani sen verran pieni normaalielämässä, että voisin luopua jo mokomista.

Kaiken kaikkiaan suosittelen rekonstruktiota, ellei ole jotain sellaista perussairautta tai muuta tekijää, mikä estäisi sen:

"Rintarekonstruktio on kohtalaisen suuri leikkaus, eli potilaan vakavat perussairaudet voivat olla esteenä nukutukselle ja leikkaukselle. Tällaisia sairauksia voivat olla esim. sydän- ja keuhkosairaudet tai veren hyytymistaipumukseen vaikuttavat sairaudet. Perussairauksiin liittyvät riskit ovat olemassa sekä LD- että Tram-rekonstruktioissa. Plastiikkakirurgin kanssa voi keskustella myös tarvittaessa muista rekonstruktiomenetelmistä, esim. pelkkä proteesirekonstruktio. Nukutuslääkäri arvioi tapauskohtaisesti potilaan leikkauskelpoisuuden ennen suuria leikkauksia.

Rintarekonstruktion ajankohtaan vaikuttavat rintasyövän laajuus ja biologinen aggressiivisuus. Perussuosituksen mukaan potilaat, joilla on kainalossa korkeintaan kolme syöpää sisältävää imusolmuketta, voidaan leikata vuoden kuluttua rintasyöpäleikkauksesta. Jos kasvain rinnassa on huomattavan suuri tai biologisesti aggressiivinen tai kainalossa on neljä tai enemmän positiivisia imusolmukkeita, rekonstruktiota suositellaan vasta kolmen vuoden kuluttua leikkauksesta."
(http://www.rintasyopa.fi/verkkolaakari/kysymykset/mika-voi-estaa-rintarekonstruktion/)

Plussat voittavat miinukset (arvet ja mahdolliset komplikaatiot) mennen tullen: elämänlaadun paraneminen, helppous esimerkiksi liikuntaharrastuksia ajatellen, "kokonaiseksi" itsensä tunteminen jne.

Lämmintä kesän jatkoa!

Reissunaiset kotona jälleen

Viikko vierähti vauhdikkaasti muilla mailla, eilen palattiin kotiin tyttöjen kanssa. Muutama ajatus ja kuva lähes koko päivän melko hikisten ulkohommien vastapainoksi - hellettä pukkasi tänään täällä Tampereellakin, vaikkei Italian lukemiin (onneksi!) yllettykään.

Viikko ilman nettiyhteyttä teki hyvää kaikille; muutamassa ravintolassa käytiin vain pikaisesti piipahtamassa Instassa ja/tai Facessa WIFI-yhteyden turvin, muuten ei notkuttu netissä ollenkaan. Suosittelen nettivapaata lomailua kaikille: ilman nettiä ollaan yhdessä paljon tiiviimmin, kun kukaan ei pakene välillä omaan kännykkäänsä tai tietokoneeseensa. Viikko "vehnäjauhodieetillä" sen sijaan ei ole niin suositeltava, vaikka hyviä ruokia italialaiset vehnästä osaavatkin tehdä. Kuten nämä kuvan pizzat, joita odotellessamme tehtiin pikaiset nettipiipahdukset kukin. Kotiin päästyämme otimme muuten heti pakastimesta ruisleipää sulamaan. :-)

Aktiivinen lomaviikko kahden teini-ikäisen kanssa kysyy hyvää kuntoa, kun aamusta iltaan ollaan menossa. Onneksi jaksoin hikipuuskista (osin jopa 36 asteen helteestä johtuvien) huolimatta hyvin; vesipullo oli koko ajan mukana ja käytössä ahkerasti.

Toinen toistaan upeampia paikkoja kierrettiin: Milanossa oltiin useampi päivä, minkä lisäksi yksi päivä Venetsiassa (josta yllä oleva pizzakuva), yksi Comossa ja yksi Bergamossa. Hurjan paljon nähtiin kauniita vanhoja rakennuksia, koluttiin kenkä-, laukku- ja vaatekauppoja, kahviloita ja ravintoloita ja tehtiin juna-, metro-, ratikka-, bussi- ja vesibussimatkoja - vain gondoli jäi kokeilematta.

Galleria Vittorio Emanuele II Milanon Duomon vieressä oli niin kaunis - ja niin kallis!

Italialaiset sandaalit <3

Venetsia <3

Toinen toistaan kauniimmat parvekkeet <3

Kauniiden yksityiskohtien yltäkylläisyyttä - sekä rakennuksissa että laukuissa!

Pohjois-Italiassa yhdistyivät huippumodenit ja -vanhat elementit...

... myös lampuissa, joita bongailin kameralla melkein yhtä paljon kuin parvekkeita! :-)

Upea reissu, jonka jälkeen oli kiva tulla kotiin ja Suomen kesään jatkamaan lomaa.

PS. Kotiin palattua pääsimme taas nettiinkin, ja kävin vilkaisemassa mm. tätä blogia pikaisesti. Lomaviikon aikana kävijälaskuri oli pyörähtänyt uudelle kierrokselle: 200 000 kävijän haamuraja oli mennyt rikki! Tässä eilinen lukema vielä, tallensin sen muistoksi kuvankaappauksena: