Roosa kontrollikuukausi alkamassa

Aamulehdessä kerrottiin tänään, ettei hallituksen kärkihankkeissa mainita lainkaan sanaa syöpä. Vesa Vanhalakan kirjoittaman "Näin hallitus syö suomalaista syöpätutkimusta" -kolumnin mukaan "huippututkimus ei ole mikään pelto, jonka voi jättää kesannolle ja ottaa taas joskus käyttöön." Näin on. Tästä syystä meidän tavallisten tallaajien on tarpeen osallistua tutkimuksen rahoittamiseen osaltamme, me syöpäiset olemme henkemme velkaa syöpätutkijoille. Kolmen euron Roosa nauha on pieni sijoitus siihen, että tutkimus jatkuu ja kehittyy.

Roosa nauha -kampanja on jo monena vuonna tuottanut mukavan summan meidän naisten yleisimmän syövän tutkimukseen. Kuvassa muutaman viime vuoden nauhat uusimman Syöpä-lehden takakannella kuvaaminani. Ihan joka vuosi en ole nauhaa ostanut, tai sitten ne ovat jo hukkuneet. Tästä eteenpäin en jätä enää yhtään vuotta väliin. Olen ostanut monenlaisia Roosa nauha -tuotteitakin, tyttöjeni kotoa pois muuttamishetkeä odottaa muovipussillinen vaaleanpunaisia kodintarvikkeita.

Tuleva lokakuu on siis jälleen vaaleanpunainen. Minulla lokakuu on tällä kertaa kontrollikuukausi: 1.10. menen luustontiheysmittaukseen (estrogeenin elimistöstä totaalisesti poistavat Procren ja letrotsoli voivat aiheuttaa osteoporoosia, vaikka kalkki-deetä käytänkin), 2.10. sydänkontrolliin ja 8.10. Radiukseen kolmivuotissyöpäkontrolliin. Jännittäviä aikoja on siis edessä jälleen.

Syöpätutkimusmyönteistä lokakuuta!

PS. Tampereen Donnien tapaaminen perjantai-iltana oli mahtava! Kiitos kaikille ihanille naisille! :-) Jatkoa seuraa... Kiitos myös kaikille blogissani vierailleille!

Tampereen Donnat kokoontuvat!

Aika: pe 25.9.2015 klo 17:00 - 19:00

Paikka: Koskipuiston Rosso

Ilmoittaudu ihmeessä mukaan osoitteeseen tampere@europadonna.fi

Kuva: http://www.europadonna.fi/vertaistuki/avoimet-vertaisillat/

Kävelytestiä maastossa ja sairaalassa

Ensimmäistä kertaa mökillä sitten sydänhässäkän! Totta se on. Pääsin kuin pääsinkin vielä tänä kesänä mökkimaisemiin - ja puolukkaan! Mustikka-aika jäi vähän kesken sairaalakeikan vuoksi, mutta ehdin vielä marjametsälle ja mökkipuuhiin. Saunaankin! :-) Kunto alkaa siis olla aika lailla kohdallaan jo. Toimintakyky ainakin.

Sydämen vajaatoiminnassa heikentynyt fyysinen suorituskyky on riippuvainen heikentyneen pumppaustoiminnan lisäksi neuroendokriinisten säätelyjärjestelmien muutoksista, siksi ei ole yllättävää, että sen on todettu olevan itsenäinen vajaatoimintapotilaan kuolemanvaaraa ennustava tekijä. "Suorituskyvyn mittaamiseen on yleensä käytetty spiroergometriaa maksimaalisen hapenkäyttökyvyn määrittämiseksi, mutta myös yksinkertaisella kävelykokeella voidaan saada hyödyllistä tietoa suorituskyvystä. Viimeksi mainitussa kokeessa potilas kävelee vaikka sairaalan käytävällä mitattua matkaa omaa vauhtiaan kuuden minuutin ajan niin pitkälle kuin jaksaa. SOLVD-tutkimuksen potilaista yli 800:lle tehtiin tämä kävelykoe (Bittner ym. 1993). Potilailla, jotka kävelivät pisimmälle kuuden minuutin aikana, oli vähäisin kuolleisuus ja sairastuvuus (kuva 4). Lisäksi kävelykokeen tuloksen ennustearvo kuolleisuuden ja sairastuvuuden (sairaalaanottojen) suhteen oli riippumaton sydämen vasemman kammion systolisen toimintahäiriön asteesta." (Näveri ym. 1997)

Olin lukenut artikkelin juuri ennen keskiviikkoista Sydänsairaalan fysioterapeutin tapaamista ja hänen teettämäänsä kävelytestiä, ja hieman jännitin, miten minun käy: jaksanko kävellä koko kuusi minuuttia normaalia (aika vauhdikasta) vauhtiani, vai uuvunko kesken matkan. Toisaalta tasaisella ei ole enää ollut mitään ongelmia sairaalaviikon jälkeen; silloin oli parin käytävävälin kävelykin ihan mielettömän raskas urakka. Nyt ei onneksi enää ollut: porhalsin 30 metrin pätkää yhteensä 645 metriä kuudessa minuutissa! Kuolemanvaara on toistaiseksi siis melko pieni, ainakin tällä "askelmittarilla" mitattuna. Jumppaan en kuitenkaan saanut vielä lupaa mennä. Lokakuun alun lääkärikäyntiin asti saan tehdä kotihommia sisällä ja ulkona sekä pidentää kävelylenkkejä tuntemusten mukaan. Huonoa oloa ei saa liikunnasta tulla.

"Vajaatoimintapotilaan heikentynyt fyysinen suorituskyky johtuu hemodynaamisten muutosten ohella hengitystoiminnassa ja lihaksen aineenvaihdunnassa tapahtuvista muutoksista. Osasyynä lienee sairauden oireiden ja lihasväsymyksen aiheuttama liikunnan väheneminen ja siitä johtuva "kunnon heikkeneminen". Säännöllisen liikunnan onkin todettu parantavan potilaiden suorituskykyä. Nykyisin käytettävissä olevien tietojen valossa liikunnan kieltämiselle lievää ja keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavalta ei ole perusteita. Fyysisen aktiivisuuden rajoitusten vähentäminen on lisäksi potilaan mielialan kannalta tärkeää somaattisten oireiden lievittymisen ohella. Suotuisa muutos monissa ennustetta kuvaavissa muuttujissa herättää toiveita myös edullisesta vaikutuksesta sairauden luonnolliseen kulkuun." :-)


Lähde:

Hannu Näveri, Kai Kiilavuori ja Hannu Leinonen 1997. Suorituskykyä rajoittavat tekijät sydämen vajaatoiminnassa - onko liikunnalla vaikutusta? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim

1997;113(10):923.

Lukemista lääkkeistä ja liikunnasta

Posti toi taas työpaikan postilokeroon erinomaista iltalukemista: tuoreen Lääkärilehden (36/2015) teemana on sydämen vajaatoiminta, ja lehdessä on monta hyvää artikkelia aiheesta.

Kai Kiilavuori kirjoittaa liikunnan merkityksestä vajaatoimintapotilaalle, tässä poimintoja: "Huonontunut rasituksen sieto, mikä ilmenee lisääntyvänä hengenahdistuksena ja lihasten väsymisenä, on sydämen vajaatoimintapotilaan merkittävin subjektiivinen haitta. Oireet syntyvät monisyisen mekanismin tuloksena. Lähtökohtana on sydämen pumppauskyvyn heikentyminen. Se pienentää minuuttivolyymia yhdessä systeemisen verenkierron suurentuneen vastuksen kanssa. Tämä puolestaan johtuu sympaattisen hermoston ja reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän yliaktivaatiosta sekä endoteelifunktion heikentymisestä. Vastuksen lisääntymisen vuoksi pienentyneestä minuuttivolyymistä suhteellisestikin pienempi osa ohjautuu aktiivisiin lihaksiin. Seurauksena on luurankolihasperfuusion huononeminen, lihasmassan pieneneminen, lihassäiemuutokset ja lihasaineenvaihdunnan entsymaattiset muutokset. Nämä johtavat aerobisen energiatuotantokyvyn heikentymiseen." (Kiilavuori 2015) - Jotenkaan en ollenkaan ole toivonut itselleni tällaista(kaan) tautia... Haluaisin tehdä ja jaksaa tehdä - vielä pitkään ja paljon!

"Suurimmalle osalle potilaista kävely/sauvakävely on käytännöllisin liikuntamuoto, jossa vauhtia muuttamalla voidaan helposti vaihdella rasitustasoa. Hölkkä soveltuu harvalle vajaatoimintapotilaalle, eikä sitä pääsääntöisesti suositella. Vaihtoehtoja kestävyysliikunnalle on runsaasti, ja sen jatkuvuuden kannalta on tietenkin parempi valita liikkumismuoto, josta pitää. -- Lihasten voimaharjoittelu, mitä sydänpotilailla on aikaisemmin vieroksuttu, on osoittautunut myös sydämen vajaatoimintapotilaille tehokkaimmaksi menetelmäksi parantaa lihasvoimaa ja -kestävyyttä. -- Voimaharjoittelu ei korvaa kestävyysliikuntaa, mutta näyttäisi yhdessä sen kanssa antavan suuremman kokonaishyödyn." (Kiilavuori 2015) - Onneksi sitä on tullut harrastettua aika monenlaista liikuntaa ennenkin. Ehkäpä joku sopiva laji löytyy taas. Kävelysauvatkin ovat odottaneet autotallissa jo useamman vuoden...

Vähintään yhtä mielenkiintoinen ja itselleni ajankohtainen on Jyri Lommin kirjoittama "Sydämen vajaatoiminnan omahoito" -artikkeli, jossa kerrotaan, miten potilas voi itse terveydenhuollon ammattilaisten ohjeiden avulla vaikuttaa oireisiin, oireyhtymän etenemiseen ja ennusteeseen. 

Artikkeli on todella monipuolinen, ja jo ensi lukemalta löysin siitä omaa omahoitoani koskien yhden tärkeän lauseen: "Lääkkeistä muun muassa serotoniinin takaisinoton estäjät voivat aiheuttaa epätarkoituksenmukaista antidiureettisen hormonin eritystä (SIADH) ja näennäisen hyponatremian, joka korjautuu lopettamalla kyseisten lääkkeiden käyttö." (Lommi 2015) - Venlaflaksiinihan on juuri tällainen lääke, mitenköhän hikoilutukset mahtavatkaan ryöpsähtää, jos se nyt tämän uuden vaivan myötä laitetaan pannaan? Vielä siihen ei ole puututtu, mutta luulenpa, että tullaan puuttumaan. 

"Vajaatoimintapotilaiden ravitsemuksesta ei ole kattavia ja yleispäteviä ravitsemussuosituksia, mutta ravitsemuksen tulisi olla monipuolista, vähärasvaista ja vähäsuolaista sekä normaalipainoisilla sisältää runsaasti kaloreita." (Lommi 2015) - Runsaasti kaloreita?? Mielenkiintoista.

"Vajaatoiminnan ensimmäiset oireet ilmenevät tavallisesti fyysisen suorituskyvyn muutoksina. Rasitusahdistus ja voimattomuus lisääntyvät sairauden edetessä. Säännöllisellä liikunnalla voidaan ehkäistä lihaskunnon heikkenemistä sekä vaikuttaa myönteisesti oireisiin ja ennusteeseen. Akuutin tai epävakaan vajaatoiminnan aikana fyysistä rasitusta tulee kuitenkin välttää." (Lommi 2015) - Käy minun järkeeni.

"Potilaalle vajaatoimintadiagnoosi voi olla yllätys. Oman elämäntilanteen hyväksyminen ja rationaalinen toiminta saattaa olla vaikeaa heti diagnoosin selvittyä. Potilaalle voi aiheutua kieltämisreaktio ja torjunta sairautta ja sen hoitoa kohtaan. Tässä vaiheessa potilasohjaus voi olla haasteellista. Ohjauskertoja tarvitaan useita, ja asioissa on edettävä hitaasti. Tärkeää on saada potilas ymmärtämään lääkehoidon merkitys ja siitä koituvat hyödyt lyhyellä sekä pitkällä aikavälillä." (Lommi 2015) - Todellakin oli yllätys! Ihan samalla tavalla kuin aikanaan syöpädiagnoosin saaminen, vaatii tämä sydänpotilaaksi oppiminenkin oman aikansa. 

Lääkkeet olen kyllä nytkin ottanut kiltisti ja tunnollisesti, ja olon parantumisen myötä olen lisännyt myös (hyöty)liikunnan määrää, ihan kuin syöpään sairastumisen jälkeenkin. Jumppaankin aion mennä, mutta en ihan rajuimpaan. Ensi viikolla pääsen fysioterapeutin ja sairaanhoitajan ohjaukseen Sydänsairaalaan ja saan varmaan käyttökelpoisia ideoita liikuntaankin. 

Ehkäpä sitä pikku hiljaa oppii ymmärtämään, että tämänkin taudin kanssa voi ja pitää elää. Eteisvärinä varmaan edesauttoi vajaatoiminnan syntymistä osaltaan, ja kun se on nyt hoidossa, on olo helpottunut jo melkoisesti. Ylämäkeen käveleminen tuntuu kyllä edelleen, muttei ole enää niin kauheaa. Kaikkeen tottuu. Varmaan tähänkin.

Kuva: http://shawellnessclinic.com/shamagazine/en/10-benefits-nordic-walking/

Lähteet:

Kai Kiilavuori 2015. Liikunta sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Suomen Lääkärilehti 2015; 70; 36: 2242-45.
Jyri Lommi 2015. Sydämen vajaatoiminnan omahoito. Suomen Lääkärilehti 2015; 70; 36: 2246-53.